2 Yleinen taloustilanne ja toimintaympäristö

2.1 Yleinen talouskehitys

Maailman talous

Maailmantalous kasvoi 5,5 prosenttia vuonna 2021. Kasvu oli nopeinta neljään vuosikymmeneen, mutta se perustui suurelta osin talouden elpymiseen koronapandemian aiheuttamasta kriisistä. Talouskasvu alkoi hidastua loppuvuodesta 2021. Kiihtynyt inflaatio sekä tuotantoketjujen ja logistiikan pullonkaulat toivat talouteen stagflaation vaaran. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan helmikuussa 2022 pahensi herkkää taloudellista tilannetta ja Venäjään kohdistetut talouspakotteet hidastivat talouskasvua. Riippuvaisuus Venäjältä tuotavasta energiasta ja raaka-aineista on lisännyt inflaatiopaineita Euroopassa ja muualla maailmassa. Sota heikentää maailmantaloutta ja -kauppaa monilla tavoin. Energian ja raaka-aineiden hintojen kallistuminen vaikuttaa kasvavassa määrin tuotanto- ja tuottajahintoihin, minkä seurauksena inflaatio leviää laajemmin lopputuotteisiin ja yksityiset investoinnit saattavat heikentyä. Yhdysvaltojen talous oli vuoden 2022 toisen neljänneksen jälkeen taantumassa ja Euroopassa aiemmin positiivilta näyttäneet kasvuennusteet vuodelle 2022 ovat kääntyneet jyrkkään laskuun. 

Suomen talous

Suomessa bruttokansantuote laski 2,3 prosenttia vuonna 2020, mutta vuonna 2021 talous kasvoi jälleen 3,5 prosenttia. Useimmissa muissa Euroopan maissa pandemian aiheuttamat vaihtelut olivat tätä jyrkempiä. Suomen Pankin ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa vuonna 2022 noin 1,7 prosenttia ja kasvun odotetaan hiipuvan vuonna 2023 0,5 prosenttiin. Suomessa julkinen talous on velkaantunut huomattavasti viimeisten vuosien aikana ja velan huolestuttava kasvusuunta ei käänny laskuun ilman julkisen talouden sopeutustoimia. Lisäksi kasvava inflaatio heikentää kuluttajien ostovoimaa. Euroopan keskuspankin ilmoittamat koronnostot vuoden 2022 toisen neljänneksen jälkeen lisäävät painetta kuluttajille ja yrityksille. Venäjän käymä hyökkäyssota Ukrainassa on myös lisännyt huolta energian ja raaka-aineiden saatavuudesta Suomessa. Erityisesti energian riittävyys ja kohtuullinen hinta ovat talouden toimintaympäristön avainkysymyksiä vuoden 2022 loppupuolella ja vuoden 2023 aikana.

Kuntien taloudellinen tilanne

Kuntatalous pysyi vahvana vuonna 2021. Verotulojen ennakoitua korkeampi kasvu, sekä kuntasektorille koronaepidemian hoitoon myönnetty 2,5 miljardin euron tukipaketti vahvistivat vuosikatetta. Kuntatalouden nettoinvestoinnit laskivat 4,1 miljardiin euroon. Lainakanta oli vuoden 2021 lopulla 24 miljardia euroa. Vuosi 2022 näyttää kuntataloudessa jälleen hyvältä. Toiminnan ja investointien rahavirta kääntyy positiiviseksi, lukuja parantaa Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) yhtiöittäminen sekä sote-kiinteistöjen myynnit. Kuntataloudessa vuosi 2023 näyttää talouden tunnuslukujen perusteella ennätyksellisen vahvalta, sillä sotepe-uudistuksen kuntien verotuloja leikkaava vaikutus ei näy vielä täysimääräisesti kunnallis- ja yhteisöverotuloissa. Kunnille kertyy vuonna 2023 noin 1,2 miljardia euroa enemmän vanhojen veroperusteiden mukaisia verotuloja kuin sotepe-uudistuksen jälkeisessä kuntataloudessa vuonna 2024. Vuosikate riittää selvästi kattamaan poistot ja toiminnan ja investointien rahavirta on noin 1,2 miljardia euroa positiviinen.

2.2 Taloudellinen kehitys Helsingin seudulla ja Helsingissä

Tuotanto ja suhdannenäkymät

Yritysten liikevaihto kasvoi selvästi kesäkuussa 2022 verrattuna vuotta aiempaan. Suurelta osin kysymys oli hintojen noususta, mutta myös tuotannon määrä on Suomessa ollut edelleen kasvusuunnassa. Työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2022 kesäkuussa noin prosentin vuodentakaisesta. Huhti-kesäkuussa tuotanto kasvoi noin 0,6 prosenttia verrattuna ensimmäiseen vuosineljännekseen. Tilanteen odotetaan kuitenkin heikkenevän loppuvuodesta 2022. Sekä palvelu- että teollisuusyritykset odottavat tilanteensa heikkenevän lähitulevaisuudessa. Myös kuluttajien luottamus talouden kehitykseen on nyt hyvin heikko. Heinäkuussa 2022 kuluttajien luottamus aleni koko maassa kaikkien aikojen alhaisimmalle tasolleen. Pääkaupunkiseudulla kuluttajien luottamus oli hieman koko maata korkeampi, mutta silti hyvin heikko.

Työmarkkinakehitys Helsingissä

Myönteisen talouskehityksen siivittämänä työllisten määrä kasvoi vauhdilla Helsingissä vuonna 2021 ja edelleen vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla. Samalla työvoimapula ja työvoiman kohtaanto-ongelmat ovat kiihtyneet. Työvoimatutkimuksen mukaan alkuvuonna 2022 Helsingissä oli työllisiä 5 prosenttia eli yli 17 000 henkilöä enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisyysaste nousi Helsingissä vuoden 2022 toisella vuosineljänneksellä jo 78,5 prosenttiin (vrt. Suomi 74,9 prosenttia), mitä voidaan pitää poikkeuksellisen korkeana (kuvio 1).

Kuvio 1. Työllisyysaste (15–64-v.) Helsingissä ja koko maassa vuosina 2018–2022 neljännesvuosittain (Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus).

Vaikka työllisyystilanne parani nopeasti vuonna 2021, oli Helsingin työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta kesäkuussa 2022 vielä 10,8 prosenttia. Kesäkuun lopussa työttömiä työnhakijoita oli 38 100. Työttömien työnhakijoiden määrä pieneni vuoden takaisesta yli 11 500 henkilöllä, mutta työttömiä oli silti 4 500 enemmän kuin ennen koronapandemiaa (06/2019). Erityisen voimakkaasti pieneni nuorten työttömien määrä.

Pitkäaikaistyöttömien määrä alkoi laskea vuoden 2022 maaliskuussa, mutta hyvin pitkään työttömänä olleiden määrä jatkoi kasvuaan vielä kesällä 2022. Koronakriisi heikensi myös ulkomaalaistaustaisten asemaa työmarkkinoilla. Kahden viime vuosikymmenen aikana Suomeen muuttaneiden tilanne Helsingin työmarkkinoilla on kuitenkin kohentunut: työvoimaosuus on noussut, työllisyysaste on kohonnut ja työttömyysaste laskenut. Ero suomalaistaustaiseen väestöön on silti yhä suuri.

Myös tulorekisterin tietojen perusteella työllisyyden kasvu on ollut merkittävää. Palkkaa saaneiden määrä oli keväällä 2022 selvästi korkeampi kuin kahtena edellisenä vuonna. Samalla palkkasummat ja keskimääräiset palkat ovat nousseet. Myönteinen työllisyys- ja palkkakehitys näkyy lopulta myös kunnallisverokertymissä. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeastikin, jos taloudellinen tilanne alkaa ennusteiden mukaisesti heikentyä.

Helsingin verotulot

Verotulot ovat kasvaneet Helsingissä viime vuosina. Vuoden 2022 kunnallis-, yhteisö-, ja kiinteistöverojen tuotot näyttävät jatkavan tätä kasvutrendiä. Esimerkiksi kunnallisveron tilitykset olivat tammi-kesäkuussa 2022 noin viisi prosenttia korkeammat kuin edellisenä vuonna, eikä yhteisöverotuotonkaan voi olettaa alenevan. Helsingin verotuloihin ja niiden käyttöön on tulossa muutoksia vuoden 2022 jälkeen. Merkittävä muutos on kuitenkin vuonna 2023 voimaan astuva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, joka siirtää osan Helsingin verotuloista valtiolle. Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy vuoden 2023 alussa hyvinvointialueille. Valtio rahoittaa edellä mainitut palvelut yleiskatteellisella rahoituksella. Uudistuksen myötä Helsinki säilyy ainoana kuntana maassa, jolla on sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden järjestämisvastuu. Valtio rahoittaa ko. palvelut myös Helsingissä valtion yleiskatteellisella rahoituksella. Helsingin kaupunki on nostanut useissa lausunnoissaan esiin, että valtion laskennallinen rahoitus ei huomioi riittävästi Helsingin erityispiirteitä ja valtion rahoitus jää liian alhaiseksi suhteessa helsinkiläisten palvelutarpeisiin. Uudistuksen tarkkoja taloudellisia vaikutuksia ei voi vielä analysoida ja tehdyt arviot sisältävät epävarmuutta.

2.3 Väestökehitys Helsingissä

Väestökehitys vuosina 2021–2022

Helsingissä oli vuoden 2021 lopussa 658 457 asukasta. Vuoden 2021 asukasmäärän kasvu jäi ennätyksellisen pieneksi, 1 537 henkeen, kun se edellisenä vuotena oli yli 3 000 henkeä ja 2010-luvulla keskimäärin hieman yli 7 000 henkeä. Kasvun hidastuminen oli seurausta muuttoliikkeen muutoksesta. Helsingin muuttoliike painui vuonna 2021 3 henkeä tappiolliseksi poikkeuksellisen kotimaan muuttoliikkeen vuoksi. Helsinki menetti asukasmäärästään 4 210 henkeä muuhun Suomeen. Ulkomaan muuttoliike on ollut viime vuodet Helsingin kannalta voitollista. Vuonna 2021 ulkomailta muutti Helsinkiin 4 207 henkeä enemmän kuin päinvastaiseen suuntaan, mikä oli 2000-luvun suurin määrä. Luonnollinen väestönkasvu, eli syntyneiden ja kuolleiden määrien erotus, oli 1 534 henkeä. Syntyneiden määrä, 7 082 lasta, kasvoi edellisvuodesta 432 lapsella. Kuolleiden määrä, 5 548 kuollutta, kasvoi edellisvuodesta yli 200 hengellä.

Helsingin väestömäärän suhteellinen kasvu, 0,2 prosenttia, jäi vuonna 2021 kuutoskaupungeista pienimmäksi. Suurimmista kaupungeista suhteellisesti ja väestömäärällisesti eniten kasvoi Espoo 4 336 hengellä, mikä vastaa 1,5 prosentin vuosikasvua. Myös Tampereella ja Oulussa kasvu ylitti yhden prosentin rajan. Turun kasvuvauhti jäi 0,4 prosenttiin ja Vantaan 0,8 prosenttiin.

Vuonna 2022 Helsingin väestönkasvu näyttää ainakin osin elpyvän. Vuoden 2022 tammi-heinäkuussa Helsingin väestömäärä kasvoi ennakkotietojen mukaan 2 808 hengellä, kun edellisenä vuotena määrä oli samalla ajanjaksolla 102 henkeä tappiollinen. Kotimaan muuttoliikkeessä Helsinki menetti edelleen asukkaitaan muuhun Suomeen, mutta selvästi vähemmän kuin edellisenä vuotena. Ulkomaan muuttoliike oli edellisten vuosien tavoin Helsingin kannalta voitollista, ja taso oli hieman edellisvuotta korkeampi. Luonnollisen väestönkasvun määrä oli 165 henkeä, kun vastaava määrä vuonna 2021 oli 1 040 henkeä. Syntyneiden lasten määrä, 3 582 lasta, oli 573 lasta pienempi kuin edellisen vuoden vastaavana ajankohtana. Kuolleita oli alkuvuodesta 3 417, mikä oli 363 edellisvuotta enemmän.

Helsingin väestöennuste vuosille 2022–2025

Väestöennusteen mukaan Helsingin väestömäärä kasvaa 3 919 hengellä vuonna 2022, mikä vastaa 0,6 prosentin vuosikasvua. Helsingin väestömäärä on ennusteen mukaan vuoden 2022 lopussa 662 376 henkeä. Vuosina 2023–2025 kasvun ennustetaan palaavan lähes samalle tasolle kuin ennen koronapandemiaa eli keskimäärin 6 780 henkeen vuodessa (1,0 prosenttia vuodessa). Kotimaan muuttoliikkeen oletetaan palautuvan vuodesta 2023 alkaen Helsingin kannalta voitolliseksi ja ulkomaan muuttoliikkeen pysyvän nykyisellä tasolla. Kotimaan muuttoliikkeessä oletuksena on, että Helsinki saa lisää väestöä seudun ulkopuolisesta Suomesta, mutta menettää asukkaita muihin Helsingin seudun kuntiin. Syntyneiden ja kuolleiden määrän oletetaan jäävän hieman vuotta 2021 pienemmiksi.

Ennusteen mukaan päivähoitoikäisten, 1–6-vuotiaiden määrä vähenee 197 lapsella vuonna 2022, mutta kasvaa seuraavana vuotena 43 lapsella. Vuosina 2024–2025 varhais- kasvatusikäisten määrä kasvaa keskimäärin 426 lapsella. Alakouluikäisten, 7–12-vuotiaiden, määrä lisääntyy 359 lapsella vuonna 2022, mutta vuonna 2023 kasvu jää 9 lapseen. Tämän jälkeen alakouluikäisten määrä kääntyy laskuun, vuonna 2024 ryhmän koko vähenee 82 ja vuonna 2025 lähes 600 lapsella. Yläkouluikäisten, 13–15-vuotiaiden, määrä kasvaa 552 ja 783 lapsella vuosina 2022–2023. Kasvu jatkuu kahtena seuraavana vuotena keskimäärin 340 lapsella. Toisen asteen koulutusikäisten, 16–18-vuotiaiden, määrä lisääntyy 313 hengellä vuonna 2022 ja 358 hengellä vuonna 2023. Seuraavana kahtena vuotena määrä kasvaa edelleen, lähes 600 hengellä vuosittain (kuvio 2).

Työikäisten 19–64-vuotiaiden määrä lisääntyy vajaalla 1 300 hengellä vuonna 2022. Vuosina 2023–2025 kasvu on keskimäärin 3 630 henkeä. 65–74-vuotiaiden määrä laskee vuonna 2022 noin 1 000 hengellä, mutta vastaavasti 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa noin 2 750 hengellä. 65–74-vuotiaiden määrä vähenee myös vuosina 2023–2024 keskimäärin 500 hengellä vuodessa, mutta kasvaa 420 hengellä vuonna 2025. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa vuosina 2023–2025 keskimäärin 2 200 hengellä vuodessa.

Ennusteen mukaan kaupungin väestömäärä kasvaa vuosina 2022–2025 eniten suurilla projektialueilla, Kalasatamassa (+2 841 henkeä), Jätkäsaaressa (+2 748), Pohjois-Pasilassa (+2 227) ja Kruunuvuorenrannassa (+1 999). On huomattavaa, että osalla kaupungin osa-alueista väestömäärä myös vähenee. Suurpiireistä eniten kasvaa Keskinen suurpiiri, lähes 8 300 hengellä (kuvio 3). Muissa suurpiireissä kasvu jää maltillisemmaksi, 2 500 hengen molemmin puolin. Östersundomin suurpiirissä väestön määrä pysyy nykyisellä tasolla.

Kuvio 2. Väestö 31.12.20216–2021 ja ennuste ikäluokittain Helsingissä 31.12.2022–2036 (Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin kaupunginkanslia).

Kuvio 3. Väestön määrä 31.12.2010–2021 ja väestöennuste suurpiireittäin Helsingissä 31.12.2022–2036
(Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin kaupunginkanslia)

Helsingin ulkomaalaistaustainen väestö ja sen kehitys

Helsingissä asui vuoden 2021 lopussa 115 927 ulkomaalaistaustaista henkilöä, joten heidän osuutensa koko väestöstä oli 17,6 prosenttia. Ryhmän koko kasvoi 4 997 hengellä (4,5 prosentilla) vuonna 2021. Ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisista oli 81 prosenttia.

Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien määrä kasvoi 4 863 hengellä vuonna 2021. Heidän osuutensa väestöstä oli 17,3 prosenttia (114 117 henkeä). Yleisimmät vieraat äidinkielet olivat venäjä, somali ja viro. Vieraskielistä väestöä muutti Helsinkiin sekä ulkomailta että kotimaasta. Vieraskielisen väestön määrä on kasvanut viime vuosina 0–6-vuotiaiden ikäluokkaa lukuun ottamatta kaikissa ikäluokissa. Vieraskielisen väestön määrä tulee kasvamaan myös tulevina vuosina. Vuonna 2018 tehdyn ennusteen mukaan vuoden 2025 lopussa vieraskieliä olisi noin 20 prosenttia koko väestöstä.

2.4  Tulokehitys, toimeentulo ja hyvinvointierot Helsingissä

Tulotason kehitys ja toimeentulo

Helsinkiläisten vuosittaisten bruttopalkkojen keskiarvo oli vuonna 2020 noin 37 000 euroa ja mediaanitulo noin 32 400 euroa. Kaikkien helsinkiläisten yhteenlaskettu palkkasumma nousi ajanjaksolla 2014–2021 yhteensä 27 prosenttia eli likimain saman verran kuin muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa (Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu), mutta selvästi enemmän kuin koko maassa keskimäärin (19 prosenttia). Palkat nousivat eniten hyvätuloisilla palkansaajilla, ja sama kehitys näyttää jatkuneen 2020-luvun kriisivuosina. Alimman tulodesiilin palkkakehitys on ollut heikko ainakin mm. osa-aikaisen työn lisääntymisestä johtuen. Kaikkein hyvätuloisimpien muita nopeampaan palkkojen nousuun taas vaikuttanee asiantuntijatyön kysynnän lisääntyminen viime vuosina.

Helsinkiläisten käytettävissä olevat tulot ovat noin kymmenen prosenttia suuremmat kuin maassa keskimäärin ja kuudesta suuresta kaupungista Espoon jälkeen toiseksi suurimmat. Vuonna 2020 helsinkiläisten asuntokuntien kulutusyksikköä kohden laskettu rahatulon mediaani oli 27 213 euroa. Peruspiirien välillä kulutusyksikkökohtaiset mediaanitulot vaihtelivat Jakomäen noin 21 000 eurosta Östersundomin 40 000 euroon. 11,5 prosenttia helsinkiläisistä asui pienituloisissa asuntokunnissa vuonna 2020. Perustoimeentulotukeen oli vuoden aikana turvautunut joka kymmenes kotitalous ja yleiseen asumistukeen joka viides. Koronapandemia lisäsi viimesijaisten tukien tarvetta, mutta perustoimeentulotuen osalta tuensaajien määrä on rajoitustoimien aikaisesta korona-ajasta vähentynyt ja tuensaajia on jopa hieman vähemmän kuin ennen koronapandemiaa. Myös yleisen asumistuen osalta tuensaajien kasvu on selvästi taittunut, mutta tuensaajia on kuitenkin edelleen enemmän kuin ennen pandemiaa. Ukrainan sodan aiheuttama ruoan ja energian hintojen nousu ei ole elokuuhun 2022 mennessä lisännyt viimesijaisten etuuksien tarvetta.

Hyvinvointi ja hyvinvointierot

Suurin osa helsinkiläisistä näyttää erilaisten hyvinvointi- ja terveysmittareiden valossa pärjäävän hyvin ja voivan erinomaisesti, mutta alueelliset ja väestöryhmittäiset erot ovat suuret. Vaikka esimerkiksi Helsingin sairastavuusindeksi on selvästi koko maata parempi (87 pistettä vs. 100 pistettä), niin Helsingin sisäiset alue-erot ovat suuret vaihdellen 55 ja 137 pisteen välillä. Väestöryhmien hyvinvointierot näkyvät myös elinajanodotteessa. Perusasteen koulutuksen saaneiden 30-vuotiaiden miesten elinajanodote on kahdeksan vuotta ja naisten yli viisi vuotta lyhempi kuin korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden. Hyvä- ja huono-osaisuuden kasaantuminen näkyy selkeästi myös elintapojen eroissa. 

Helsinkiläislasten ja -nuorten mielen hyvinvointi on viime vuosina heikentynyt. Korona-aikana esimerkiksi lukiolaisista yli puolet koki usein alakuloisuutta tai toivottomuutta ja reilu kolmannes yksinäisyyttä. Niin ikään yläkoululaisista runsas viidennes koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, ja etenkin tytöillä kokemus oli hyvin yleinen. Nämä kaikki kokemukset ovat yleistyneet selvästi korona-aikana.

Helsinkiläisten ikääntyneiden terveys ja toimintakyky ovat kehittyneet parempaan suuntaan jo pitkään, mutta koronapandemian aikana on havaittu epäsuotuisaa kehitystä. Yksinäisyys on lisääntynyt, toimintakyky heikentynyt ja raskaampien hoivapalveluiden tarve lisääntynyt. Jo valmiiksi hyvinvointihaasteiden kanssa kamppailleiden tilanne on hankaloitunut ja heidän syrjäytymisriskinsä on korostunut koronapandemian aikana. Koronapandemia on kasvattanut palveluvelkaa, jonka haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvimpiin väestöryhmiin ja työttömiin.

2.5 Asuntomarkkinat ja asuntotuotanto Helsingissä

Asuntojen hintakehitys

Asuntokauppa kävi vilkkaana Helsingissä vuonna 2021 päätyen kauppamäärissä kaikkien aikojen ennätyslukemaan. Alkuvuodesta 2022 asuntokauppa näyttää hiukan hiljentyneen edelliseen vuoteen nähden, mutta on ollut edelleen samalla tasolla kuin vuonna 2020 (kuvio 4). Oletettavaa myös on, että asuntokaupan luvut kasvavat vuoden mittaan, varainsiirtoverotietojen vahvistuessa. Asuntokaupan ennustetaan kuitenkin hiipuvan syksyn 2022 aikana.

Kuvio 4. Vanhojen osakeasuntokauppojen kumuloituva lukumäärä kuukausittain Helsingissä 2018–2021, vuoden 2022 ennakkotieto. Lähde: Tilastokeskus.

Asuntokauppojen korkea määrä ja asuntojen voimakas kysyntä johtivat asuntojen hintojen nousuun vuonna 2021. Vuonna 2021 asuntojen hinnat nousivat Helsingissä vuoden 2000 indeksillä mitattuna 6 prosenttia. Asuntojen hinnat nousivat kaikilla Helsingin kalleusalueilla, vähintään 5 prosenttia kullakin. Asuntokaupan hiipumisen myötä, myös asuntojen kiivaan hintakehityksen ennustetaan laantuvan syksyllä 2022. Asuntojen hinnat ovat olleet Helsingissä merkittävästi korkeammat kuin muissa Suomen suurissa kaupungeissa 2010-luvun alusta alkaen.

Asuntojen vuokrat nousivat Helsingissä prosentilla vuonna 2021. Koronapandemian myötä vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja on ollut tarjolla edeltävää aikaa huomattavasti enemmän. Keväällä 2022 vapaana tai vapautumassa olevien vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen määrä väheni hieman, mutta koronapandemiaa edeltävään aikaan nähden niitä on tarjolla lähes kaksinkertainen määrä. Niinpä vuonna 2021 uusien vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrasopimusten keskineliövuokra laski prosentilla, ja vuodenvaihteesta uusien vuokrasopimusten keskineliövuokra on laskenut 8 sentillä vuoden toisella vuosineljänneksellä.

Asuntorakentaminen

Helsingissä rakennettiin jälleen runsaasti vuonna 2021 maailmanlaajuisesti jatkuneesta koronapandemiasta huolimatta. Kaupunkiin valmistui vuoden aikana yhteensä 7 105 uutta asuntoa. Asuntorakentamisen määrä on ollut Helsingissä erityisen korkealla tasolla viimeisten kolmen vuoden aikana (kuvio 5).

Vuoden 2022 toisella neljänneksellä asuntorakentaminen osoitti ennakoituja hidastumisen merkkejä. Toisen neljänneksen loppuun mennessä asuntoja oli kuitenkin valmistunut runsaasti miltei 1 900 asunnon verran, mikä on samaa tasoa kuin vuonna 2021. Myönnettyjen rakennuslupien määrä oli kahta edellistä vuotta selvästi pienempi. Vuoden 2022 toisella neljänneksellä rakennusluvan sai noin 1 600 asuntoa, kun vuonna 2021 vastaavana ajankohtana rakennusluvitettuja asuntoja oli yli 2 600 kappaletta. Aloitettujen asuntojen määrä jäi myös viime vuosia selkeästi vähäisemmäksi. Toisella neljänneksellä aloituksia oli noin 1 000 asunnon verran, kun vuonna 2021 aloitusten lukumäärä oli 1 500 asuntoa. Rakenteilla on edelleen kuitenkin noin 10 100 asuntoa.

Helsingin asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelman eli AM-ohjelman mukaisesti kaupungissa tavoitellaan tällä hetkellä 7 000 asunnon rakentamista vuosittain ja vuodesta 2023 alkaen vuotuinen asuntotuotantotavoite nousee 8 000 asunnon rakentamiseen. Vuosille 2022–2036 tehdyn rakentamisennusteen mukaan tavoitteen mukaisen ja kasvavan asuntotuotannon määrän on arvioitu olevan mahdollista myös tulevina vuosina. Ennuste perustuu asemakaavoituksen, tontinluovutuksen ja rakentamiskelpoisuuden luomiin edellytyksiin.

Kuvio 5. Toteutunut asuntotuotanto 2010–2021 ja asuntotuotantotavoite 2022–2023. Lähde: Helsingin kuntarekisteri ja kaupunginkanslia.

Korkealla asuntotuotannon tasolla pyritään vastaamaan asuntojen kysyntään ja omalta osaltaan hillitsemään asuntojen hintojen ja vuokrien nousua. Rakentamisennusteen mukaan 78 prosenttia vuosien 2023–2027 asuntotuotannosta tulee lainvoimaisista kaavoista ja kaupungin rakennuttajille varaamia asuntotontteja on merkittävä määrä. Kaupungin tavoitteena on asuinalueiden ja asuntotarjonnan monipuolisuuden varmistaminen. AM-ohjelman hallinta- ja rahoitusmuotojakauma (tavoitejakaumana on vuodesta 2023 alkaen sääntelemätön omistus ja vuokra 50 prosenttia, välimuoto 20 prosenttia, ARA-vuokra 30 prosenttia) ja sen mukaiset tontinluovutukset sekä maankäyttösopimukset turvaavat säännellyn tuotannon toteutumista ja sitä kautta kohtuuhintaisempaa asumista.

Rakentaminen jatkuu Helsingissä asuinrakentamisen suuremmilla projektialueilla ja täydennysrakentamisena. Kesän 2022 tilanteen mukaan asuntoja on rakenteilla eniten Pasilan, Kalasataman ja Länsisataman projektialueilla (kuvio 6). Asuntotuotanto on vilkasta myös muilla projektialueilla, kuten Kruunuvuorenrannassa. Täydennysrakentamista jatketaan eri puolilla kaupunkia ja asuntotuotannon lisäksi kaupunkiuudistusalueille Malminkartano-Kannelmäkeen, Malmille, Mellunkylään ja Meri-Rastilaan kohdennetaan muita monipuolisia kehittämistoimenpiteitä.

Kuvio 6. Rakenteilla olevat asunnot peruspiireittäin 30.6.2022. Lähde: Helsingin kuntarekisteri.