2. Yleinen taloustilanne ja toimintaympäristö

Yleinen taloustilanne ja toimintaympäristö

2.1 Yleinen talouskehitys

Maailman talous

Koronaviruspandemia varjostaa yhä maailman talouksia. Maailmantalouden näkymät ovat yleisesti ottaen parantuneet merkittävästi, mutta maiden väliset erot ovat suuria. Samalla rahallisen elvytyksen jatkuminen vuonna 2021 vahvistaa kysyntää, vähentää ylimääräistä kapasiteettia ja pienentää riskiä pandemian merkittävistä pitkäaikaisista haitta­vaikutuksista. Vaikka julkinen taloudellinen tuki vähentynee vuonna 2022, kohentunut luottamus ja vähäisemmät terveys­turvallisuutta edistävät rajoitukset kannustanevat kotitalouksia kuluttamaan. Toisaalta monet kehittyvät taloudet, joissa rokotteiden jakelu on hidasta ja uudet tartunta-aallot johtavat uusiin rajoitustoimiin, hidastavat maailman talouskasvua vielä jonkin aikaa. Maailmantalouden odotetaan vuonna 2021 kasvavan 5,8 prosenttia ja vuonna 2022 vielä 4,4 prosenttia.

Vuoden 2021 alkupuolella on nähty merkkejä tuotantopanosten hinnannousupaineista, mutta ylimääräisen kapasiteetin suuri määrä ympäri maailmaa estänee merkittävän ja pysyvän inflaation kasvun. Vuoden alun inflaation kasvu heijastaa lähinnä tilapäisiä tekijöitä, kuten öljyn ja muiden hyödykkeiden hintojen palautumista, rahtikustannusten kasvua, sekä hintojen normalisoitumista kovan iskun saaneilla toimialoilla, joten hintojen kasvunkin odotetaan tasoittuvan lähiaikoina. Paineet resursseille säilynevät maltillisina myös siksi, että useissa maissa työllisyyden ja työttömyyden ei odoteta saavuttavan pandemiaa edeltävää tasoaan ennen vuoden 2022 loppua.

Koronaviruspandemian taloudelliset vaikutukset Euroopassa ovat olleet huomattavia. Vuoden 2020 alkupuoliskon historiallisen suuren pudotuksen ja kesällä tapahtuneen palautumisen jälkeen EU:n taloudet ottivat takapakkia vuoden 2020 lopussa, kun pahentunut pandemiatilanne johti uusiin rajoitustoimiin. Tuotanto laski vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä ja vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä, mutta kääntyi kasvuun jo vuoden 2021 toisella neljänneksellä. Yritysten ja kotitalouksien parempi sopeutuminen rajoitus­toimenpiteisiin, maailmantalouden kasvun ja kaupan tuoma vahvempi tuki sekä jatkunut tuki poliittisten toimenpiteiden kautta ovat auttaneet talouden toimijoita selviämään taloudellisten haasteiden kanssa.

Ennakkotietojen mukaan vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä bruttokansantuote supistui EU:ssa 0,4 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 1,7 prosenttia vuoden takaisesta. Vuoden takaiseen nähden talous supistui selvimmin Portugalissa (5,4 prosenttia) ja Espanjassa (4,3 prosenttia). Myös Saksan talous supistui enemmän kuin EU:ssa keskimäärin, 3,1 prosenttia vuoden takaisesta. Ruotsin talous sen sijaan oli vuoden takaiseen nähden samalla tasolla.

Talouden kehitys EU:ssa vuosina 2021 ja 2022 riippuu pitkälti siitä, kuinka menestyksekkäästi rokotusohjelmat taltuttavat pandemian eri maissa ja kuinka nopeasti eri maiden hallitukset purkavat erilaisia rajoituksia. Muutkin tekijät, kuten riittävän poliittisen tuen jatkuminen, kotitalouksien ja yritysten reaktio näihin toimiin, kriisin pitkäaikaiset vaikutukset sekä se, missä määrin EU pystyy hyötymään kohentuneesta ulkoisesta taloudellisesta ympäristöstä, vaikuttavat alueen tulevaisuuden näkymiin. EU:n talouden odotetaan kasvavan 4,2 prosenttia vuonna 2021 ja 4,4 prosenttia vuonna 2022, mutta erot alueen eri talouksien palautumistahtien välillä jatkuvat merkittävinä. Kasvun taustalla ovat ennen kaikkea yksityinen kulutus yhdessä investointien elpymisen ja suotuisamman ulkoisen ympäristön kanssa. Myös EU:n elpymis- ja palautumis­tukiväline on keskeisessä roolissa EU:n talouksien vahvistamisessa.

Yhdysvalloissa talouden palautuminen on nopeutunut ja kulutusta kuvaavat indikaattorit ovat nousussa. Maan finanssipolitiikka valtavine tukipaketteineen on tukenut taloudellisen aktiviteetin kasvua, ja vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä Yhdysvaltojen bruttokansantuote kasvoikin 0,4 prosenttia vuoden takaisesta. Kaikkiaan Yhdysvaltain talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 6,9 prosenttia ja ensi vuonna 3,6 prosenttia. Kiinassa puolestaan talouden palautuminen lähti käyntiin jo aiemmin ja on ollut varsin ripeää. Kasvun keskeisin moottori on investoinnit, kun taas kulutus palautuu vähitellen. Koska pandemian pahin vaihe ajoittui maassa vuoden 2020 ensimmäiselle neljännekselle, talouden raportoitiin vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä kasvaneen 18,3 prosenttia vuoden takaisesta. Kaikkiaan Kiinan talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 8,5 prosenttia ja ensi vuonna 5,8 prosenttia. Maailmankaupan odotetaan kääntyvän nopeaan kasvuun patoutuneen kulutustarpeen purkautuessa. Maailman tavarakauppa kasvaa 6,9 prosenttia vuonna 2021, 4,9 prosenttia vuonna 2022 ja 4,3 prosenttia vuonna 2023.

Suomen talous

Suomen talouskasvu oli jo ennen koronaviruspandemiaakin hidastumassa, mutta viruksen leviäminen sysäsi talouden poikkeuksellisen syvään pudotukseen erityisesti vuoden 2020 toisella neljänneksellä. Kaikkiaan vuonna 2020 Suomen bruttokansantuote väheni 2,8 prosenttia. Verrattuna useimpiin muihin Euroopan talouksiin Suomen talouden supistuminen oli kuitenkin varsin maltillista. Ennakkotietojen mukaan vuoden 2021 toisella neljänneksellä bruttokansantuote kasvoi vuoden takaisesta 7,5 prosenttia ja edellisestä neljänneksestä noin 2 prosenttia. Teollisuus, rakentaminen, kauppa ja palvelut olivat vuoden 2021 toisella vuosineljänneksellä selvässä kasvussa, ja kesäkuussa kansantalouden työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi 9,7 prosenttia vuotta aiemmasta. Kasvun seurauksena vuoden 2019 kokonaistuotannon taso on ylitetty. Kasvun odotetaan jatkuvan, sillä esimerkiksi teollisuuden uudet tilaukset kasvavat edelleen. Kuluvan vuoden aikana BKT:n kasvun odotetaan olevan Nordean, Handelsbankenin ja Etlan ennusteiden mukaan noin 3,5 prosenttia, vuonna 2022 noin 3 prosenttia ja vuonna 2023 noin 2 prosenttia. Suomen Pankki oli edellisten kanssa samoilla linjoilla erityisesti vuosien 2021 ja 2022 suhteen, mutta ennakoi vuodelle 2023 muista poiketen vain 1,3 prosentin kasvua.

Vuonna 2020 sekä Suomen viennin että tuonnin volyymit supistuivat 6,6 prosenttia. Siinä missä tavaroiden ulkomaankaupan määrä pieneni maltillisesti, palveluvienti ja -tuonti supistuivat voimakkaasti. Vuoden 2021 ensimmäisellä puolikkaalla tavaraviennin arvo oli jo 22,5 prosenttia suurempi kuin vuoden 2020 heinäkuussa, jolloin viennin arvo laski 12,4 prosenttia. Tuonti nousi heinäkuussa 20,3 prosenttia vertailukuukaudesta. Tammi-heinäkuussa yhteenlaskettu viennin arvo nousi 15,2 prosenttia ja tuonnin arvo 13,9 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna.

Vaikka yksityinen kulutus toipui selvästi epidemian aiheuttamasta syvimmästä kuopasta vuoden 2020 aikana, sen volyymi pieneni 4,9 prosenttia edellisvuoteen nähden. Palveluiden ja puolikestävien tavaroiden osalta lasku oli erityisen voimakasta, kun taas kestokulutustavaroiden ja lyhyt­ikäisten tavaroiden kulutus kasvoi. Vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä yksityinen kulutus oli 4,1 prosenttia vuoden takaista vähäisempää. Koko vuoden 2021 aikana yksityisen kulutuksen ennakoidaan kuitenkin kasvavan selvästi ja kasvun uskotaan edelleen kiihtyvän vuoden 2022 aikana.

Kuluttajien luottamus koheni viime kevään pohjalukemista nopeasti vuoden 2020 kesällä, mutta putosi pitkän ajan keskiarvoaan matalammalle tasolle vuoden loppupuoliskon ajaksi. Vuoden 2021 alkupuoliskolla kuluttajien luottamus on kasvanut vahvasti, ja viimeisimmissä kyselyissä erityisesti odotukset omasta taloudesta, rahankäyttöaikeet kesto­tavaroihin sekä arviot Suomen talouden tulevasta kehityksestä olivat valoisat. Yritysten luottamus on sekin kohentunut viime kevään pohjakosketuksestaan selvästi, vuoden 2020 kesällä nopeammin ja sen jälkeen maltillisemmin. Odotukset ovat parantuneet kesän 2021 aikana edelleen niin teollisuudessa, rakentamisessa kuin palveluissakin.

Työllisyys heikentyi vuonna 2020 huomattavasti pandemian myötä. Vuoden 2021 aikana tilanne on alkanut helpottaa melko nopeasti. Tilastokeskuksen mukaan koko Suomen työllisyysasteen trendiluku oli vuoden 2021 elokuussa 72,8 prosenttia ja työttömyysasteen trendiluku 7,6 prosenttia. Työttömyys on alkanut helpottaa myös Helsingissä, vaikka työllisyystilanne paranee hieman hitaammin kuin koko maassa. Vuoden 2021 toisella neljänneksellä työllisiä oli Tilasto­keskuksen mukaan 121 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Ennusteen riskit liittyvät ennen kaikkea siihen, onko epidemiatilanne saatu hallintaan ja voidaanko uuteen normaaliin – arkeen ilman merkittäviä kotitalouksia ja elinkeino­elämää rajoittavia toimia – palata vuoden 2021 neljännellä neljänneksellä ja sen jälkeen. Talouskasvu voi olla ennustettua hitaampaa, jos tautitilanne heikentyy Suomessa tai Suomen tärkeillä vientialueilla uudestaan. Pandemian pitkittyminen vaikuttaisi kotimaiseen talouteen erityisesti yksityisen kulutuksen ja huomattavimmin palveluiden kysynnän kautta. Toisaalta pandemian pitkittyminen maailmalla voisi uhata Suomen vientiteollisuutta tuotantoketjujen ja heikon kansain­välisen kysynnän kautta. Negatiivisen riskin investointien elpymiselle muodostavat investointiympäristön epävarmat näkymät, mutta toisaalta EU:n elpymis- ja palautumistukiväline voi katalysoida yksityisiä investointeja odotettua enemmän.

Kuntien taloudellinen tilanne

Seuraava kuntatalouden tilannetta koskeva kuvaus perustuu VM:n julkaisemaan kuntatalousohjelmaan vuodelle 2022 (syksy 2021) sekä Kuntaliiton arvioihin kuntatalouden tilanteesta ja valtion toimenpiteiden vaikutusarvioista.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet kuntataloudessa hyvin poikkeukselliset. Vuoden 2019 ennätyksellisen heikosta tilanteesta kuntatalous päätyi talousluvuilla mitattuna vuonna 2020 verrattain hyvään tilanteeseen. Vuoden 2020 hyvään tulokseen vaikutti erityisesti val­tion kunnille osoittama tuki, joka ylitti selvästi kuntataloudelle koronaepidemiasta vuonna 2020 aiheutuneet taloudelliset menetykset. Koronatilanne vaikuttaa kuntien toimintaan ja talouteen vielä tänä vuonna, ja myös valtion tukitoimet jatkuvat, tosin merkittävästi viime vuotta pienempinä.

Koronakriisin varjostaessa talouskehitystä kunnat ovat historiallisen suuren muutoksen edessä. Sosiaali- ja terveys­palvelut sekä pelastustoimi siirtyvät vuoden 2023 alusta hyvin­vointialueiden vastuulle. Muutoksella on suuria vaikutuksia kuntien tehtäviin ja talouteen.

Hallitus päätti puoliväliriihessä keväällä 2021 jatkaa valmistelua TE-palvelujen siirtämiseksi kunnille. Siirron yhteydessä luodaan rahoitusmalli, joka kannustaa kuntia kehittämään toi­mintaansa työllisyyttä edistäväksi siten, että uudistuksella saavutetaan 7 000–10 000 lisätyöllistä. Valmistelussa tähdätään siihen, että kunnan vastuuta työttömyysturvan perus­osan kustannuksista laajennettaisiin. Lisäksi työttömyys­turvan ja työttömän palveluun aktivoinnin välinen kytkös poistettaisiin. Tehtävien siirto on tarkoitus toteuttaa vuoden 2024 aikana.

Kuntatalouden suurin ongelma on ollut jo pitkään tulo- ja menokehityksen rakenteellinen epäsuhta. Sote-uudistuksen myötä kuntien menopaineet helpottuvat, kun väestön ikään­tymisestä aiheutuvat menot siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille ja valtion täysimääräisesti rahoitettavaksi. Toisaalta väestön ikärakenteen muutos ja keskipitkän aikavälin ennustettu hidas talouskasvu näkyvät jatkossakin myös kunnissa verotulojen vaimeana kasvuna. Lisäksi alueellisesti erilainen väestön­kehitys ja muuttoliike eriyttävät edelleen kuntien talous­kehitystä.

Maan nykyisen hallituksen kuntalinjausten tavoitteena on ollut pitää kuntatalous neutraalina valtion päätösperäisten toimien suhteen. Kuntasektorille on asetettu myös ns. rahoitus­asema­tavoite, jonka mukaan paikallishallinnon rahoitusasemalla mitattu sektorin tulojen ja menojen erotus saa olla brutto­kansantuotteesta maksimissaan -0,5 prosenttia. Tämä tarkoittaa korkeintaan noin 1,3–1,4 miljardin euron suuruista alijäämää eli nettoluotonottoa koko maan tasolla vuodessa. Vuonna 2022 kuntatalouden nettoluotonotoksi ennakoidaan vuonna 2022 noin 1,8 miljardia, joka on bruttokansan­tuotteeseen suhteutettuna 0,7 prosenttia. Kuntatalous ei saavuta siten rahoitusasematavoitetta vuonna 2022 asetetuilla velvoitteilla ja ennakoidulla tulopohjalla. Hallituksen päätös­peräiset toimet vuodelle 2022 eivät sisällä kuntataloutta vahvistavia päätöksiä, joilla lisättäisiin aidosti kuntien tuloja, tuottavuutta tai karsittaisiin menoja.

Valtion vuoden 2022 talousarvioesityksessä korvataan teknisesti kunta-valtio -suhteessa täysimääräisesti hallituksen päättämistä tehtävien lisäyksistä tai laajennuksista aiheutuvat lisämenot tai tulomenetykset vuonna 2022. Lisäksi hallitus kompensoi kunnille lakisääteisten tehtävien arvioidun 2,5 prosentin kustannusten nousun ja muut laskentatekniset muutokset vuonna 2022 sekä veroperusteiden muutoksista kunnille aiheutuneet verotuottomenetykset. Kaiken tämän euromääräisesti lisääntyvän valtionosuusrahoituksen vastin­parina on kuitenkin lakisääteisten kustannusten nousu tai valtion päättämistä veroperustemuutoksista seuraavat aukot kuntien veropohjassa.

Edellä mainittujen valtionosuuslisäysten vastapainona valtion talousarvioesitys sisältää kuitenkin ison valtionosuus­leikkauksen. Leikkaus syntyy siitä, että lakisääteinen perus­palveluiden kustannustenjaon tarkistus, 564 miljoonaa euroa, leikataan kunnilta pois. Valtion talousarvioesityksessä ja kunta­talousohjelmassa 2022 päätöksestä käytetään nimitystä ”huomioimatta jättäminen” tai ”neutralisointi”, mutta päätös on nimestä huolimatta siis puhdas valtionosuusleikkaus.

Kuntien peruspalveluiden valtionosuutta korotetaan kuitenkin erillisellä noin 246 miljoonan euron korotuksella. Nettona edellä mainitut päätökset vähentävät kuntien valtionosuutta pysyvästi noin 320 miljoonalla eurolla. Leikkausta perustellaan kunta­talouteen myönnetyillä määräaikaisilla koronatuilla vuosille 2020 ja 2021.

Kuntien valtionosuutta myös leikataan vuodesta 2022 alkaen pysyvästi ns. vuosityöajan pidennykseen liittyneellä kiky-vähennyksellä. Kiky-vähennys pienentää kuntien peruspalveluiden valtionosuusrahoitusta 234 miljoonalla eurolla, vaikka kunta-alan työmarkkinaratkaisussa luovuttiin pääosin kilpailukykysopimukseen liittyneestä työajan pidennyksestä. Kiky-vähennys kompensoitiin kunnille valtionosuuksien lisäyksenä kertaluonteisesti vuonna 2021, mutta vuodelle 2022 tämä kompensointi siis poistuu ja jää pysyväksi.

Yhteensä valtion talousarvion 2022 kuntatalouteen vuodelle 2022 kohdistama valtionosuusleikkaus nousee siis reiluun 550 miljonaan euroon koko maan tasolla. Tätä 550 miljoonan euron leikkaussummaa voidaan pitää myös hallituksen kuntatalouteen kohdistamien toimien yhteisvaikutuksena vuonna 2022, sillä muita valtionosuuslisäyksiä tai valtionavustushankkeita vastaavat kuntataloudessa aina täysimääräiset lisämenot tai kustannusten nousut. Valtion rahoitusleikkaus on noin 100 euroa per asukas eli Helsingin kaupungille vaikutus vuonna 65 miljoonaa euroa Helsingin valtionosuusrahoitusta vähentävästi.

Kuntien perusrahoitukseen kohdistettu leikkaus tarkoittaa sitä, että kunnat joutuvat rahoittamaan vuonna 2022 kokonaan itse omasta tulorahoituksestaan niin kuntatalouteen kohdistuvat uudet ja laajenevat tehtävät kuin monet muutkin käynnistyvät kehityshankkeet.

Kuntataloutta heikentää merkittävästi myös se, että kun valtion päätösten mukaisesti yhteisöveron kuntaryhmän jako-osuus laskee vuosien 2020 ja 2021 tasosta 10 prosenttiyksikköä (44,3 prosentista 34,2 prosenttiin) kun verotilitysjärjestelmän kautta tehdyt valtion korona-kompensaatiot vuosille 2020–2021 poistuvat vuonna 2022.

Valtionavustusmalli kuntien koronakorvauksista vuodelle 2021 päätettiin hallituksessa lokakuun 2021 alussa. Mallin mukaan valtionavustus on laskennallinen, mutta korvaustaso on mitoitettu jokseenkin täysimääräiseksi, kun huomioidaan valtion vuonna 2021 kunnille myöntämät muut korona­kompensaatiot. Täysimääräinen korvaus koronakustannuksiin helpottaa kuntien taloustilannetta vuonna 2021 tasoittaen rajusti nousseiden sote-kustannusten taloudellista painetta.

2.2 Taloudellinen kehitys Helsingin seudulla

Tuotanto ja suhdannenäkymät

Helsingin seudun suhdannetilanne oli vielä vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä haastava, sillä koronapandemian johdosta sekä liikevaihto että kokonaistuotanto olivat laskusuuntaisia edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden 2021 tammi-toukokuun liikevaihdon ennakkokuvaaja kasvoi Helsingin seudulla edelliseen vuoteen nähden 0,8 prosenttia. Kehitys johtui erityisesti yleisen taloustilanteen elpymisestä, mutta usealle toimialalle kohdistetut rajoitukset verottivat kasvuvauhtia. Suurin lasku oli majoituksen ja ravitsemustoiminnan toimialalla, jossa ennakkotietojen perusteella laskua oli 9,8 prosenttia vuoden 2020 ensimmäiseen neljännekseen nähden. Vastaavasti informaation ja viestinnän toimiala kasvoi neljä prosenttia sekä teollisuus ja kauppa kasvoivat lähes kaksi prosenttia. Touko-kesäkuussa tuotannon kasvu kiihtyi. Tilastokeskuksen mukaan työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi vuoden 2021 kesäkuussa 9,7 prosenttia vuodentakaisesta. Toukokuun 2021 työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi 8,9 prosenttia edellisvuoden toukokuusta.

Helsingin seudun kokonaistuotanto laski vuoden 2021 tammi-maaliskuussa lähes 5,6 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kokonaistuotannon laskuun vaikuttivat korona­pandemian aiheuttama taloudellinen epävarmuus ja pandemian taltuttamiseksi asetetut rajoitukset. Pandemian vaikutukset ovat näkyneet voimakkaasti erityisesti palvelu­aloilla, mutta myös teollisuudessa viennin kehittymisen epä­varmuutena. Koko maassa kokonaistuotanto laski vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä 1,5 prosenttia, mutta toisella neljänneksellä tuotanto alkoi kasvaa selvästi ja toisen vuosineljänneksen tuotannon odotetaan ylittävän myös vuoden 2019 tason.

Yritysten suhdannenäkymät ovat kääntyneet myönteisiksi vuoden 2020 jälkeen. Yleisen taloustilanteen kehityksen uskotaan kääntyvän valoisammaksi suurten talouksien elvytystoimien ja kansainvälisen kaupan elpymisen ansiosta. EK:n suhdannebarometrin mukaan Uudellamaalla teollisuuden ja rakentamisen sekä palvelualojen yritysten suhdannetilanne- ja näkymät ovat kehittyneet pitkälti positiiviseen suuntaan alkuvuodesta 2021. Erityisesti palvelualan yritysten suhdanne­näkymiä kuvaava saldoluku oli heinäkuussa 2021 jo 27, kun se oli huhtikuussa 12, tammikuussa 3 ja lokakuussa 2020 vielä -29. Myös palvelualojen suhdannetilanne oli parempi heinäkuussa (12) kuin vielä alkuvuodesta (-12). Uudenmaan teollisuuden ja rakentamisen suhdannetilanne oli poikkeuksellisen hyvä kesän 2021 aikana (34, huhtikuu -2). Puolestaan teollisuuden ja rakentamisen suhdannenäkymiä kuvaava heinäkuun luku (12) laski hieman keväästä (23), mutta verrattuna alkuvuoteen ja vuoden 2020 syksyyn näkymät olivat vielä positiivisia

Helsingin elinkeinorakenne ja yritystoiminta

Elinkeino ja yritystoiminta

Koronapandemia on vaikuttanut voimakkaasti Helsingin elinkeinotoimintaan. Pandemiasta johtuvat rajoitukset ovat osuneet juuri Helsingin elinkeinorakenteen kannalta kriittisille palvelualoille, kuten majoitus- ja ravitsemustoimintaan, matkailuun, taiteeseen, kulttuuriin ja virkistykseen sekä kuljetukseen ja logistiikkaan. Usealla toimialalla toipuminen on vähitellen jo käynnistynyt yleisen taloustilanteen parantumisen myötä, mutta erityisesti osalla palvelualoista voi mennä useita kuukausia tai jopa vuosia elpymiseen.

Helsingin elinkeinorakenne on hyvin palveluvaltainen. Vuonna 2019 Helsingissä toimi 49 066 yritystä, joista 88,2 prosenttia oli palvelusektorilla. Kokonaisuudessaan vuonna 2019 Helsingissä toimivien yritysten henkilöstömäärä oli 286 160 ja liikevaihto lähes 91 miljardia euroa. Palvelusektorilla työskenteli noin 84 prosenttia koko yrityskannan henkilöstöstä. Puolestaan palvelualojen yritysten liikevaihto oli noin 60,1 prosenttia kaikesta liikevaihdosta. Jalostussektorilla on määrällisesti vähemmän yrityksiä ja henkilöstöä kuin palvelualoilla, mutta sektorin liikevaihto-osuus tekee siitä merkittävän Helsingin elinkeinorakenteelle.

Helsinki poikkeaa useimmista muista Suomen kaupungeista siten, että osaamisintensiivisten ja hyvin palkattujen ammattien edustajia on kaupungissa huomattavan paljon, ja heidän osuutensa kasvaa edelleen. Tällaisia ammatteja on erityisen paljon rahoituksen ja vakuutuksen, informaation ja viestinnän sekä tieteellisen ja teknisen toiminnan toimialoilla. Helsingin kilpailuasemaa tulevaisuudessa tukee sekin, että kasvu­yritysten henkilöstöstä 29,1 prosenttia oli keskittynyt Helsinkiin vuonna 2018. Lisäksi Helsingillä on suuri merkitys luovien alojen palautumisessa ja tulevaisuuden näkymissä. Taiteen ja kulttuurin työpaikoista Helsingin osuus on 36 prosenttia ja koko pääkaupunkiseudun osuus 42 prosenttia.

Helsingin elinvoimaisuus ja kilpailukyky edellyttävät yrityskannan uudistumista. Vuonna 2020 Helsingissä yrityskanta kasvoi kaikilla toimialoilla (Kuvio 1). Uusia yrityksiä perustettiin 18 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin, määrän ollessa yhteensä 8 802 yritystä vuonna 2020. Noin neljännes yrityksistä perustettiin ammatillisen-, tieteellisen- ja teknisen toiminnan alueille. Koronapandemiasta huolimatta yrityksiä myös lopetettiin vuonna 2020 huomattavasti vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yrityskannan uudistuminen jatkui siis myös vuonna 2020 ja yritysten määrä kasvoi nopeammin kuin väestö. Tuoreimpien tietojen valossa vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä uusien yritysten kasvuvauhti kääntyi maltillisesti laskuun. Helsinkiin perustettiin yhteensä 2 230 yritystä, mikä oli 7,4 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Puolestaan tuorein tieto lopettaneista yrityksistä on vuoden 2020 viimeinen neljännes, jonka aikana Helsingissä lopetettiin 32 prosenttia enemmän yrityksiä kuin vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä.

Koronapandemia on vaikuttanut Helsingin elinkeinoelämän työllisyyteen ja tuonut epävarmuutta investointeihin sekä kehitystoimintaan. Toimintaedellytyksiin odotetaan kuitenkin parannusta jo vuoden 2021 aikana rokotusten edistymisen ja yleisen taloustilanteen elpymisen myötä. Yritystoiminnan liikevaihdossa odotetaan kasvua ja käännettä parempaan, mikä vaikuttaa myös maksettuihin yhteisöveroihin. Elinkeino­elämän kannattavuuden ja tuotannon kannalta keskeiseksi kysymykseksi on jo muodostunut osaavan työvoiman saatavuus.

Yhteisöverot

Yhteisöverot muodostavat merkittävän osan Helsingin kaupungin verotuloista. Yhteisöverotuoton trendi oli viime vuosikymmenellä nouseva, mutta vuonna 2019 yhteisövero­tuottojen määrä laski hieman – laskua kertyi 23 miljoonaa euroa 580 miljoonasta 557 miljoonaan euroon. Yhteisöverotuotto heijastelee suoraan kaupungin yritysten taloudellista menestystä. Helsingin kaupungin yhteisöverotuoton määrittää se, miten eniten yhteisöveroa maksavien toimialojen yritykset menestyvät.

Noin kuuttakymmentä prosenttia yhteisöverotuotosta koskevan aineiston perusteella Helsingin selvästi suurimpia yhteisöveron maksajia ovat toimialoittain tarkasteltuna rahoitus ja vakuutus sekä informaatio ja viestintä. Rahoitus ja vakuutus -toimialan yritykset maksoivat vuosina 2018 ja 2019 muita toimialoja selvästi enemmän yhteisöveroa. Muita huomattavimpia yhteisöveron maksajia olivat teollisuus, tukku- ja vähittäis­kauppa sekä informaatio ja viestintä.

Vuosi 2020 oli monelle yritykselle heikko, mutta esimerkiksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden tulokset näyttävät tulos­julkaisujen perusteella pysyneen lähes ennallaan tai monissa yrityksissä jopa parantuneen vuodesta 2019 ja vuoteen 2020. Myös monet informaatio ja viestintä -toimialan suuret yritykset jatkoivat selvästi voitollisina. Tämä viittaa siihen, ettei Helsingin vuodelta 2020 saatava yhteisöverotuotto merkittävästi laskisi monelle Helsingissä toimivalle yritykselle raskaasta vuodesta 2020 huolimatta.

Työmarkkinakehitys Helsingissä

Työpaikkojen määrän muutos

Helsingin, pääkaupunkiseudun ja koko maan työpaikkojen määrän kasvu pysähtyi vuodeksi koronapandemian seurauksena vuoden 2020 keväällä. Vuoden 2021 toisella vuosineljänneksellä työpaikkamäärät olivat kääntyneet jälleen noin 4 prosentin kasvuun verrattuna vuotta aiempaan. Helsingin kohdalla Tilastokeskuksen otospohjaisen työvoimatutkimuksen tiedot ovat luonteeltaan karkeasti suuntaa antavia. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2021 työpaikkoja oli enemmän kuin vuonna 2019. Työvoimatutkimuksen aineistossa koronakriisin talousvaikutusten vuoksi lyhytaikaisesti lomautetut henkilöt lasketaan työllisiin.

Seudullisen työpaikkaprojektion perusvaihtoehdon mukaan työpaikkojen määrän ennustetaan kasvavan vuosina 2021–2025 Helsingissä noin 3,9 prosenttia ja koko pääkaupunkiseudulla noin 3,7 prosenttia. Projektio perustuu pitkän aikavälin keskiarvoon työpaikkakehityksestä sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) ja Pellervon tutkimuslaitoksen ennusteisiin. Projektiossa ei ole arvioitu lyhyen aikavälin suhdannevaihteluita.

Työpaikkakasvu keskittyy ennusteen mukaan Uudellamaalla ennen kaikkea informaatio-, liike-elämän palveluiden, julkisen hallinnon ja peruspalvelujen toimialoille. Muilla aloilla työpaikkamäärän ennustetaan pysyvän ennallaan.

Työllisyysaste

Vuonna 2020 Helsingin työllisyysaste oli 72,3 prosenttia ja koko maan tasolla työllisyysaste oli 70,7 prosenttia. Helsingin työllisyysaste putosi 1,2 prosenttiyksikköä vuoden takaisesta koronakriisin seurauksena. Koko maassa pudotus oli 0,9 prosenttiyksikköä. Vuoden 2021 toisella vuosineljänneksellä Helsingin työllisyysaste kohosi 75,3 prosenttiin (vrt. Suomi 73,2 %) Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen suuntaa antavien tietojen mukaan. Työllisyysaste kertoo 15–64-vuotiaiden työllisten osuuden saman ikäisestä väestöstä.

Työttömyys

Työttömyys väheni Helsingissä usean vuoden ajan, mutta työttömien määrä jäi silti korkeaksi verrattuna vuonna 2008 alkanutta globaalia taantumaa edeltävään aikaan. Vuodesta 2017 vuoteen 2019 työttömien määrä pieneni Helsingissä 11 prosenttia. Vuoden 2019 lopussa työttömien määrä ei enää laskenut ja vuoden 2020 alussa työttömiä oli saman verran kuin vuotta aiemmin. Koronapandemiaan liittyvät rajoitukset vuoden 2020 toisesta vuosineljänneksestä alkaen nostivat työttömien määrää rajusti. Työttömien työnhakijoiden määrät kasvoivat erityisen voimakkaasti pääkaupunkiseudun kunnissa (kuvio 2). Työttömiin työnhakijoihin lasketaan varsinaiset työttömät ja kokoaikaisesti lomautetut.

Työttömien työnhakijoiden määrä jämähti noin 50 000 henkilöön vuoden 2020 lopusta vuoden 2021 kesään saakka. Elokuussa työttömien määrä kääntyi laskuun. Kokoaikaisesti lomautettujen osuus on laskenut tasaisesti ja elokuussa 2021 se oli 11 prosenttia. Kokonaan vailla työtä olevien määrä kohosi koronakriisin myötä noin 8 000 henkilöllä. Elokuussa 2021 Helsingin työttömyysaste oli 12,8 prosenttia, kun se kaksi vuotta aiemmin oli 9,2 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut vauhdilla ja elokuussa 2021 Helsingissä oli 21 200 yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä ollutta henkilöä.

Lomautukset ja työttömyyden kasvu kohdistuivat erityisen voimakkaasti palvelu- ja myyntialoilla työskenteleviin ja tätä kautta nuoriin. Lisäksi vastavalmistuneiden oli hankalaa löytää työtä. Koronakriisin alussa nuorten työttömien määrä kaksinkertaistui vuoden takaisesta. Nuorten työttömien määrä kääntyi laskuun rajoitustoimien helpotusten myötä, kun varsinkin lomautetut pääsivät palaamaan töihin. Elokuussa 2021 Helsingissä oli yli 10 500 alle 30-vuotiaista työtöntä, 30–49-vuotiaita työttömiä oli lähes 23 200 ja yli 50-vuotiaita työttömiä 15 900 (kuvio 3).

Avoimien työpaikkojen määrä kääntyi uudelleen kasvuun vuoden 2021 keväällä ja elokuussa 2021 Helsingissä oli tarjolla 10 700 TE-toimistoon ilmoitettua avointa työpaikkaa, mikä oli 42 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin, ja saman verran kuin kaksi vuotta sitten. Espoossa, Vantaalla ja koko maassa avoimien työpaikkojen määrä oli Helsinkiä suurempaa.

Kuluttajien taloudelliset näkymät ja palkkasumman kehitys

Kuluttajien luottamus talouden kehitykseen

Kuluttajien luottamus talouden kehitykseen on palautunut alkuvuonna 2020 koetusta shokista nopeasti. Pääkaupunkiseudulla kuluttajien luottamusindikaattori kääntyi positiiviseksi maaliskuussa 2021, ja myös koko maan luvut osoittavat kuluttajien suhtautuvan tulevaisuuteen pääosin myönteisin odotuksin (kuvio 4). Koko maassa kehityksen suuntaa koskevat odotukset ovat nyt paremmat kuin pitkään aikaan. Kuluttajat odottavat siis talouden kasvavan lähitulevaisuudessa.

Suurin osa pääkaupunkiseudun kuluttajista ennakoi sekä Suomen talouden että heidän oman taloutensa kehittyvän myönteisesti seuraavan vuoden aikana (kuvio 5). Suomen taloutta koskevat odotukset kääntyivät myönteisiksi keväällä 2021. Kuluttajien omaa taloutta koskevat odotukset ovat pysyneet likimain samalla tasolla pahimman shokin tasaantumisen jälkeen. Suurin osa kuluttajista on säilyttänyt työpaikkansa koronapandemiasta huolimatta, ja monien palkkataso on jopa noussut kriisin aikana. Siksi omaa taloutta koskevien vastausten keskiarvot näyttävät pysyvän likimain ennallaan kuukaudesta toiseen.

Talousnäkymiä koskeva vastausjakauma on hyvin samansuuntainen pääkaupunkiseudulla ja koko maassa (kuvio 6). Pääkaupunkiseudulla kuluttajien odotukset ovat kuitenkin hieman ylemmällä tasolla kuin koko maassa.

Palkkasumman kehitys Helsingissä 2019–2021

Palkkasummatilastot osoittavat maksettujen palkkojen kokonaismäärän ja palkkaa saaneiden henkilöiden määrän. Ne indikoivat nopealla syklillä taloudellisen kehityksen suuntaa, sillä mitä enemmän yritykset kasvavat, sitä enemmän ne palkkaavat työvoimaa ja sitä parempia palkkoja ne maksavat. Työvoiman määrä vaihtelee yksityisellä sektorilla nopeammin kuin julkisella sektorilla, minkä vuoksi palkkasumman määrä ja palkansaajien määrä kuvaavat lyhyellä aikavälillä erityisesti kehitystä yrityksissä. Palkkasumma vaikuttaa myös kaupunkilaisten ostovoimaan, jolla on epäsuoria vaikutuksia tulevaan työllisyyskehitykseen.

Keväällä 2020 helsinkiläisten kuukausittainen palkkasumma laski pahimmillaan 10 prosenttia edellisvuoden lukemista (kuvio 7). Koronan vuoksi asetetut rajoitukset ja kuluttajien varovaisuus johtivat lomautuksiin ja irtisanomisiin. Samalla palkkaa saaneiden määrä aleni ja työttömyys kasvoi. Vaikka palkkaa saaneiden määrä pysyi koko vuoden 2020 selvästi vuoden 2019 tasoa alempana, palkkasumma nousi jo loppuvuodesta 2020 lähelle edellisen vuoden tasoa. Palkkaa saaneiden määrä nousi takaisin nousu-uralle vasta toukokuussa 2021, jolloin myös palkkasummat nousivat selvästi sekä vuoden 2019 että vuoden 2020 tasoa korkeammalle. Helsinkiläisten palkkasumman kasvu vuoteen 2020 verrattuna oli touko- ja kesäkuussa jo yli 10 prosenttia. Samalla ylittyivät vuoden 2019 osalta sekä kuukausittaiset palkkasummat että koko ensimmäisen vuosipuoliskon kumulatiivinen palkkasumma.

Mielenkiintoinen havainto on, että lähes 10 000 palkkaa saaneen henkilön vähennyksestä huolimatta helsinkiläisten palkkasumma on nyt 50 miljoonaa euroa korkeampi kuin 2019 (kuvio 8). Näissä lukemissa näkyvät kahden vuoden aikana tapahtuneet palkankorotukset, mutta muutokseen vaikuttaa myös työttömyyden kohdistuminen. Työpaikkoja menetettiin nimittäin eniten palvelualoilla (mm. hotellit ja ravintolat, kuljetus) ja osa-aikaisissa työsuhteissa, joissa toimii paljon opiskelijoita. Palkkaa saaneiden ikäluokittainen tarkastelu osoittaakin, että noin kaksi kolmasosaa palkkaa saaneiden määrän alentumisesta kohdistuu alle 30-vuotiaisiin. Ainoa tässä suhteessa merkittävästi kasvanut viisivuotisikäluokka on 60–64-vuotiaat. Muissa ikäluokissa palkkaa saavien määrä on säilynyt ennallaan tai laskenut lievästi alkukesästä 2019 alkukesään 2021. Työpaikkojen määrän vähentyminen on siis kohdistunut erityisesti nuoriin osa-aikaisiin työntekijöihin, joiden työmarkkinastatus on usein opiskelija. Osin siksi palkkaa saaneiden määrä väheni enemmän kuin työttömyys kasvoi. Näyttää myös siltä, että uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti keskimääräistä paremmin palkatuille aloille.

Palkkasumman kehitys on ollut Helsingissä samalla tasolla kuin muissa suurimmissa kaupungeissa. Esimerkiksi tammi-kesäkuun kumulatiivinen palkkasumma kasvoi Helsingissä 5,1 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2021. Se kasvoi Helsinkiä nopeammin Tampereella (6,4 %), Espoossa (6,0 %) ja Oulussa (5,6 %). Vantaalla (4,1 %) ja Turussa (3,8 %) kasvu oli Helsinkiä hitaampaa.

2.3 Väestökehitys Helsingissä

Väestökehitys vuosina 2020–2021

Väestökehitys vuonna 2020

Helsingin väkiluku oli vuoden 2020 lopussa 656 920. Väestön määrä kasvoi 3 085 asukkaalla (0,5 %) vuoden 2020 aikana, mikä oli 2 708 henkeä vähemmän kuin vuonna 2019. Väestönkasvu oli 2010-luvulla keskimäärin hieman yli 7 000 henkeä vuodessa, joten vuosi 2020 oli poikkeuksellinen. Helsingin väestönmuutokset ovat vaihdelleet varsin paljon menneinä vuosina johtuen muun muassa talouden suhdanteista, asuntomarkkinoista ja ulkomaan muuttoon liittyvistä seikoista. Väestökehityksen vuosittaista vaihtelua selittää erityisesti muuttoliike.

Luonnollinen väestönkasvu, toisin sanoen syntyneiden ja kuolleiden määrän erotus, on ollut muuttoliikkeeseen verrattuna vakaata. Syntyneiden määrä kasvoi Helsingissä vuoteen 2015 saakka, mutta laski sen jälkeen selvästi. Vuonna 2020 syntyneiden määrä kasvoi edellisvuodesta. Vuonna 2015 syntyi noin 7 000 lasta, mutta vuonna 2019 syntyneitä oli 6 332. Vuonna 2020 syntyneiden määrä, 6 650 lasta, kasvoi edellisvuodesta 5 prosentilla. Syntyvyyttä kuvaava hedelmällisyysluku nousi edellisvuoden 1,11 lapsesta 1,13 lapseen naista kohden. 2010-luvulla hedelmällisyysluku oli keskimäärin 1,27. Kuolleiden määrät ovat pysyneet varsin tasaisina hieman yli 5 000 kuolleessa viime vuodet. Vuonna 2020 kuolleita oli 5 357.

Helsingin muuttovoitto pieneni vuonna 2020 edellisestä vuodesta 59 prosenttia. Muuttovoitto perustui vuonna 2020 kokonaan ulkomaan muuttoliikkeeseen. Eniten ulkomailta tulijoita oli Euroopasta ja Aasiasta. Kotimaan muuttovoitto muuttui tappiolliseksi, mikä oli seurausta kasvaneesta lähtömuuttajien määrästä tulomuuttajien määrän ollessa lähes edellisen vuoden tasolla. Kotimaan muuttovoitto on ollut ennen vuotta 2020 tappiollinen edellisen kerran vuonna 2007. Helsingin muuttotappio pieneni edellisvuodesta pääkaupunkiseudulle, mutta kasvoi muulle Helsingin seudulle. Myös Helsingin saama muuttovoitto Uudenmaan ulko­puolisesta Suomesta pieneni lähes 50 prosenttia vuodesta 2019. Kotimaan muutossa ulkomaan kansalaisten muuttoliike pysyi kokonaisuudessaan tappiollisena ja vain Venäjän, Aasian ja Afrikan kansalaisista tuli vähäistä muuttovoittoa.

Vuonna 2020 muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien osuus väestönkasvusta oli 104 prosenttia, kun vuonna 2019 osuus oli 73 prosenttia. Toisin sanoen, muuta kieltä puhuvien määrä kasvoi vuonna 2020 enemmän kuin mitä Helsingin väestömäärän kasvu oli kokonaisuudessaan. Osuuden suuruutta selittää erityisesti muuttoliikkeen kielirakenne, mutta myös luonnollisen väestönkasvun mukanaan tuoma muutos.

Väestötilastot osoittavat, että väestö keskittyy yhä enemmän kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille, joista erityisesti Helsingin seudun ennustetaan jatkavan kasvuaan myös tulevina vuosikymmeninä. Kuudesta suurimmasta kaupungista Tampereen, Turun ja Oulun kasvu pysyi edellisten vuosien tasolla, mutta Helsingin, Espoon ja Vantaan kasvuvauhti pienentyi selvästi (taulukko 1). Vantaan väestön määrä kasvoi Helsinkiä enemmän ja Espoossakin kasvu oli lähes Helsingin tasolla.

Koko Suomen väestömäärä kasvoi vuonna 2020 8 501 hengellä, kun kuuden suurimman kaupungin kasvu oli 15 742 henkeä. Kaikkiaan kasvua oli Suomessa lähes 89 kunnassa (+27 666 henkeä) ja vähentymistä 220 kunnassa (-19 165 henkeä).

Vuosi	Helsinki väkiluku	muutos	%	Espoo väkiluku	muutos	%	Vantaa väkiluku	muutos	%
2016	635 181	6 973	1,1	274 583	4 781	1,8	219 341	4 736	2,2
2017	643 272	8 091	1,3	279 044	4 461	1,6	223 027	3 686	1,7
2018	648 042	4 770	0,7	283 632	4 588	1,6	228 166	5 139	2,3
2019	653 835	5 793	0,9	289 731	6 099	2,2	233 775	5 609	2,5
2020	656 920	3 085	0,5	292 796	3 065	1,1	237 231	3 456	1,5

Vuosi	Tampere väkiluku	muutos	%	Turku väkiluku	muutos	%	Oulu väkiluku	muutos	%
2016	228 274	3 156	1,4	187 604	1 696	0,9	200 526	2 001	1,0
2017	231 853	3 579	1,6	189 669	2 065	1,1	201 810	1 284	0,6
2018	235 239	3 386	1,5	191 331	1 662	0,9	203 567	1 757	0,9
2019	238 140	2 901	1,2	192 962	1 631	0,9	205 489	1 922	0,9
2020	241 009	2 869	1,2	194 391	1 429	0,7	207 327	1 838	0,9

Taulukko 1. Suomen kuuden suurimman kaupungin väestö vuosina 2016–2020. Lähde: Tilastokeskus

Väestökehitys alkuvuonna 2021

Väestömuutosten ennakkotietojen mukaan Helsingin väestön määrä laski alkuvuoden 2021 aikana, mutta elokuun aikana määrä muuttui 630 henkeä voitolliseksi. Edellisvuoden vastaavana ajanjaksona kasvua oli 2 484 henkeä. Lapsia syntyi 275 enemmän ja kuolleita oli 65 vähemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan, joten luonnollinen väestönkasvu oli 340 henkeä edellisvuoden vastaavasta ajanjaksosta.

Nettomuutto kokonaisuudessaan oli vuoden 2021 elokuun loppuun mennessä 895 henkeä tappiollista, kun edellisen vuoden vastaavan ajanjakson muuttovoitto yhteensä oli 1 600 henkeä. Kotimaan muutossa tappiota oli 3 618 henkeä ja ulkomaan nettomuutossa voittoa 2 723 henkeä, kun edellisvuoden ensimmäisellä puoliskolla vastaavat määrät olivat -114 ja +1 600 henkeä.

Helsinki sai vuoden 2021 elokuun loppuun mennessä vähemmän tulomuuttajia sekä Helsingin seudulta että muusta Suomesta kuin edellisvuonna. Lähtömuutto kasvoi muuhun Suomeen. Kotimaan muuttotappiota selittää suurimmalta osin pienentynyt tulomuutto Helsingin seudulta. Ulkomaille lähteneiden määrä pieneni verrattuna edelliseen vuoteen.

Väestön äidinkielen mukaan tarkasteltuna suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä laski alkuvuoden aikana reilulla 2 200 hengellä, kun edellisvuoden vastaavana ajanjaksona oli vielä kasvua 100 henkeä. Eniten vieraskielisten ryhmistä kasvoivat arabiaa, somalia, englantia ja venäjää äidinkielenään puhuvien ryhmät.

Koronapandemian vaikutuksen näkyvät erityisesti kotimaan muuttoliikkeessä. Muuttoliike suuntautui Helsingistä alku­vuoden 2021 aikana erityisesti Helsingin seudulle, mihin mahdollisesti vaikuttavat etätyömahdollisuuksien lisääntyminen sekä asuntojen hintaero Helsingin seudun kuntien välillä. Myös epävarmuus työllisyystilanteesta ja koronan mukanaan tuomien rajoitusten vaikutuksista työllistymiseen saattavat vaikuttaa väestön muutto­halukkuuteen. Loppuvuoden aikana muuttoliikkeeseen saattaa vaikuttaa opiskelijoiden muuttaminen Helsinkiin, jos oppilaitosten opetuksessa siirrytään takaisin lähiopetukseen.

Helsingin väestöennuste vuosille 2021–2024

Helsingin väestön ennustetaan kasvavan 2 023 asukkaalla vuonna 2021, joten vuoden lopulla asukkaita on ennusteen mukaan 658 943. Kasvu jää kuluvan vuoden aikana 0,3 prosenttiin, kun edellisen vuoden ennusteessa kasvuksi ennustettiin 0,9 prosenttia. Vuoden 2022 aikana kasvun odotetaan olevan vielä koronapandemian tuomien vaikutusten vuoksi matalammalla tasolla, 4 407 asukkaassa (0,7 %), mutta vuosina 2023–2024 palataan takaisin koronapandemiaa edeltävien vuosien tasolle, keskimäärin 6 730 asukkaan (1,0 %) kasvuun. Keskimääräinen vuosikasvu on siten ennusteen mukaan 4 970 asukasta vuosina 2021–2024, mikä olisi 460 asukasta vähemmän vuodessa kuin vuosina 2016–2020.

Koronapandemian johdosta ennustaminen on haasteellisempaa kuin normaaleissa olosuhteissa. Etätöiden tekeminen on lisännyt poismuuttoa Helsingistä, mutta sen vaikutusta väestönkehitykseen on vaikea eksaktisti arvioida. Myöhemmin valmistuvista työssäkäyntitilastoista saadaan ilmiöstä tarkempaa tietoa.

Muuttoliikkeen oletetaan olevan seudun sisällä tappiollista, mutta muun Suomen ja ulkomaiden osalta voitollista, mutta kuitenkin alemmalla tasolla kuin koronaa edeltävinä vuosina. Vuonna 2022 muuttoliikkeen oletuksena on, että koronapandemian vaikutusten poistuessa kaupungin taloudellinen vetovoima paranee lähemmäs aikaisempaa, mikä vaikuttaa sekä koti- että ulkomaan muuttoliikkeeseen positiivisesti. Myös opiskelijoiden oletetaan palaavan takaisin lähiopetukseen, millä on vaikutusta erityisesti nuorten aikuisten määriin.

Väestöennuste ikäryhmittäin

Koronapandemian vaikutus näkyy Helsingin väestön ikärakenteessa selkeimmin työikäisten määrissä vuosina 2021–2022. Huomattavaa on myös se, että vanhimpien ikäluokkien koot kasvavat lähivuosina selvästi väestön ikääntymisen myötä.

Varhaiskasvatusikäisten, 1–6 -vuotiaiden, määrä laski vuonna 2020 ja laskun ennustetaan jatkuvan 678 lapsella vuonna 2021 ja 343 lapsella vuonna 2022. Vuonna 2023 varhaiskasvatusikäisten määrä lisääntyy 7 lapsella ja vuonna 2024 lisäystä on 216 lasta verrattuna edelliseen vuoteen.

Peruskouluikäisten määrä kasvaa 1 088 lapsella vuonna 2021 ja 1 005 lapsella vuonna 2022. Vuosina 2023 ja 2024 peruskouluikäisten määrän kasvu laskee edeltävistä vuosista ollen 840 ja 284 lasta.

Toisen asteen opiskeluikäisten, 16–18-vuotiaiden, määrä kasvaa tasaisesti vuosina 2021–2023. Keskimäärin kasvu on 379 henkeä vuodessa. Vuonna 2024 kasvun ennustetaan olevan selvästi voimakkaampaa, 693 henkeä.

Työikäisten, 19–64-vuotiaiden, määrä laskee 1 110 hengellä vuonna 2021, mutta kasvaa seuraavana vuonna 1 475 hengellä. Vuosina 2023–2024 kasvua on keskimäärin 3 431 henkeä.

65–74-vuotiaiden määrä laskee vuosina 2021–2024 keskimäärin 634 hengellä, mutta vastaavasti 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa keskimäärin 2 655 hengellä vuodessa.

Väestöennuste Helsingin osa-alueille

Kaudella 2021–2024 Helsingin väestönkasvu painottuu projektialueille, joille rakennetaan suurin osa uudisasunnoista. Ennusteen mukaan eniten kasvavat alueet ovat Jätkäsaari (+4 600), Kalasataman ja Sompasaaren alue (+4 500 asukasta), Pohjois-Pasila (+3 400), Kruunuvuorenranta (+2 000), Kuninkaantammi (+1 800) ja Keski-Pasila (+1 700) (kuviot 9 ja 10). Varhaiskasvatusikäisten lasten määrät kasvavat eniten uudisalueilla, mutta on huomattavaa, että osalla vanhemmista alueista lasten määrät myös laskevat selvästi, kuten Latokartanossa, Arabianrannassa ja Tapulikaupungissa (kuviot 11 ja 12).

Helsingin ulkomaalaistaustainen väestö ja sen kehitys

Ulkomaalaistaustaisia helsinkiläisiä oli vuoden 2020 lopussa 110 930 (kuvio 13), joten ryhmän osuus oli 16,9 prosenttia kaupungin koko väestöstä. Ulkomaalaistaustaisista 81 prosenttia oli ulkomailla syntyneitä, eli he olivat ulkomaalaistaustaisten ensimmäistä sukupolvea. Toisen polven ulkomaalaistaustaisia, Suomessa syntyneitä, oli 19 prosenttia kaikista ulkomaalaistaustaisista.

Ulkomaalaistaustaisten määrä kasvoi 3 259 hengellä vuonna 2020, eli 3,0 prosentilla. Kasvu oli sekä henkilömäärällisesti että suhteellisesti pienempää kuin edellisinä vuosina. Vuosien 2016–2019 keskimääräinen kasvuprosentti oli 4,6 prosenttia. Vuoden 2020 väestönkasvusta tuli 106 prosenttia ulkomaalaistaustaisista henkilöistä.

Äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia oli vuoden 2020 lopulla 109 254 henkilöä, joten heidän osuutensa koko väestöstä oli 16,6 prosenttia. Vieraskielisten määrä kasvoi 3 195 hengellä, mikä vastaa 3,0 prosentin kasvua edellisestä vuodesta. Vieraskielisten määrä on hieman pienempi kuin ulkomaalaistaustaisten määrä.

Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennusteen (2018) mukaan Helsingissä vieraskielisten määrän odotetaan kasvavan keskimäärin 5 438 hengellä vuosina 2021–2024. Vuoden 2024 lopussa ryhmän koko olisi hieman yli 135 000 henkeä. Ennuste on tehty ennen koronaa, joten siihen sisältyy huomattavia epävarmuuksia. Koronapandemiasta huolimatta vieraskielisten määrä on kasvanut erityisesti koti- ja ulkomaan muuttoliikkeen seurauksena, eikä kehitys näytä pysähtyneen vuoden 2021 alkupuolellakaan.

Turvapaikkaa hakeneiden määrät ovat laskeneet vuosiin 2015–2016 verrattuna selkeästi. Alkuvuotena 2021 hakemuksia oli tehty hieman yli tuhat, mikä on vähemmän kuin vastaavana periodina edellisenä vuotena.

Aikaisempina vuosina Suomeen tulleesta työperäisestä maahanmuutosta virolaiset ovat olleet suurin yksittäinen ryhmä. Vuonna 2020 heidän määränsä Helsingissä pieneni edellisvuodesta. Jos tämä kehitys jatkuu, on kaupungin syytä pohtia talouden kannalta työperäisen muuttoliikkeen vaikutuksia ja pyrkiä vaikuttamaan riittävän työvoiman saatavuuden varmistamiseksi tulevinakin vuosina.

2.4 Tulokehitys, toimeentulo ja hyvinvointierot Helsingissä

Tulotason kehitys ja toimeentulo

Tulokehitys

Helsinkiläisten tulotaso on jatkanut koko vuosikymmenen kestänyttä nousuaan viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana. Ansiotulot jakautuvat palkka- ja eläketuloihin sekä työttömyyskorvauksiin ja muihin veronalaisiin tuloihin: helsinkiläisten keskimääräiset palkkatulot nousivat kahdessa vuodessa 5,5 prosenttia hieman yli 37 000 euroon, kun eläketulot nousivat samassa ajassa 3,8 prosenttia hieman yli 25 000 euroon. Samalla palkkatulon saajien määrä pieneni hieman (1,8 % vuodesta 2018) ja eläketulojen saajien määrä kasvoi 1,6 % vuodesta 2018 vuoteen 2020. Palkkatulojen mediaani vuonna 2020 oli noin 32 400 ja eläketulojen mediaani noin 21 100 euroa vuodessa.

Työttömyyskorvausten saajien lukumäärä pieneni hieman vuodesta 2018 vuoteen 2019, mutta kasvoi sitten koronakriisin vuoksi yli 70 prosenttia vuoteen 2020. Vuonna 2020 työttömyyskorvauksia sai yhteensä jo 110 000 helsinkiläistä, joista useimmat vain osan vuodesta. Maksettujen työttömyys­korvausten mediaani oli noin 5 000 euroa ja keskiarvo 6 000 euroa.

Helsinkiläisten palkkatulot ovat samalla tasolla muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. Esimerkiksi Espoossa palkkatulojen mediaani vuonna 2020 oli 35 600, Vantaalla 32 000 ja Helsingissä 32 400 euroa. Helsingissä palkkatulojen mediaani oli kuitenkin korkeampi kuin muissa kuusikkokunnissa. Tampereella mediaanipalkkatulo oli 28 800, Turussa 26 500 ja Oulussa 29 400 euroa. Palkkatulot kasvoivat 2018–2020 suhteellisesti eniten Helsingissä, mutta kehitys oli hyvin samansuuntainen myös Espoossa, Tampereella ja Oulussa (4,5–5,0 prosentin nousu). Sen sijaan Turussa palkkatulojen mediaani kasvoi vain 1,7 prosenttia ja Vantaalla mediaanipalkat laskivat 1,1 prosenttia vuosina 2018–2020.

Toimeentulo

Vuonna 2019 helsinkiläisten asuntokuntien kulutusyksikköä kohden laskettu rahatulon mediaani oli 27 314 euroa. Peruspiirien välillä kulutusyksikkökohtaiset mediaanitulot vaihtelivat Jakomäen noin 21 000 eurosta Östersundomin 39 300 euroon (vuoden 2018 tieto). Helsinkiläisten käytettävissä olevat tulot ovat suuremmat kuin maassa keskimäärin ja kuudesta suuresta kaupungista Espoon jälkeen toiseksi suurimmat. Helsingissä asuntokuntien tulokehitys on ollut viimeisten viiden vuoden aikana suotuisampaa kuin muissa suurissa kaupungeissa tai maassa keskimäärin: Helsingissä käytettävissä olevien rahatulojen reaalikasvu aikavälillä 2014–2019 oli 6,1 prosenttia, kun koko maassa muutos oli 4,2 prosenttia ja esimerkiksi Espoossa 2,1 prosenttia.

Vuonna 2018 suurimman tulokymmenyksen käytettävissä olevien kulutusyksikkökohtaisten rahatulojen mediaani oli Helsingissä 64 400 euroa, yli viisi kertaa enemmän kuin pienimmän tulokymmenyksen mediaani (11 400 euroa). Koko Helsingin asuntoväestön käyttötuloista 28,5 prosenttia oli suurimman tulokymmenyksen tuloja. Pienimmän kymmenyksen osuus niistä oli 3,1 prosenttia. Sekä pienimmän että suurimman tulokymmenyksen tulojen reaalikasvu on viimeisen viiden vuoden aikana ollut hieman yli 8 prosenttia, mikä euromääräisenä tarkoittaa pienimmän kymmenyksen kohdalla 900 euron ja suurimman kymmenyksen kohdalla 4 900 euron kasvua.

Kolme neljästä helsinkiläisestä kokee menojen kattamisen tuloilla vähintäänkin melko helpoksi, erittäin helppona menojen kattamista tuloilla piti 18 prosenttia. Hankaluuksia tulojen riittävyyden kanssa koki kuitenkin joka neljäs helsinkiläinen. 12 prosenttia oli jättänyt rahanpuutteen vuoksi käymättä lääkärillä, 10 prosenttia pelännyt ruoan loppuvan ennen kuin saa lisää rahaa ja 8 prosenttia joutunut tinkimään lääkkeiden ostosta rahan vuoksi.

Asuntokuntaväestön pienituloisuusriski eli pienituloisissa asuntokunnissa asuvien prosenttiosuus oli 12. Lasten kohdalla pienituloisuusriski on hieman suurempi, 12,7 prosenttia. Pienituloisten osuus on pysynyt viime vuosina Helsingissä vakaana. Noin 6 prosentilla asuntoväestöstä pienituloisuus oli pitkittynyttä eli he olivat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin tilastovuoden lisäksi kahtena vuotena kolmen edellisvuoden aikana. Pienituloisia ja pitkittyneesti pienituloisia on suhteellisesti eniten nuorten aikuisten ikäryhmissä sekä vanhimpien naisten keskuudessa. Helsingissä niin pienituloisten kuin pitkittyneesti pienituloisten osuus on ollut reilun prosenttiyksikön verran pienempi kuin koko maassa keskimäärin, mutta lapsiväestön osalta osuus on Helsingissä muutaman prosenttiyksiön suurempi.

Koronapandemia on vaikeuttanut entisestään monen helsinkiläisen taloudellista tilannetta ja saattanut taloudelliseen ahdinkoon myös aiemmin pärjänneitä. Esimerkiksi yleisen asumistuen ja perustoimeentulotuen saajien lukumäärät nousivat pian epidemian alkamisen jälkeen selvästi. Perustoimeentulotuen osalta tuensaajien määrä palautui loppukeväästä 2021 koronaa edeltävälle ajalle ja oli elokuussa 2021 jopa hieman pienempi kuin vastaavana ajankohtana ennen koronaa vuonna 2019. Myös yleisen asumistuen osalta tuensaajien kasvu on selvästi taittunut, mutta tuensaajia on kuitenkin edelleen selvästi enemmän kuin vuosina 2018 ja 2019 vastaavaan aikaan.

Helsinkiläisten velkaantuminen

Asuntolainojen ja muiden velkojen määrä asukasta kohden vuonna 2020 oli Helsingissä 31 600 euroa, josta asuntolainojen osuus oli 22 800 euroa. Helsinkiläiset ovat velkaantuneet viime vuosina lisää. Asuntolainojen yhteen laskettu euromäärä kasvoi 2015–2019 yhteensä 22,0 prosenttia ja vuonna 2020 velkaa oli tullut vielä kahdeksan prosenttia lisää edelliseen vuoteen nähden. Tulotasoon suhteutettuna velkojen kokonaismäärä on kuitenkin edelleen melko lähellä koko maan tasoa. Helsinkiläisten palkansaajien tulot ovat noin 15 prosenttia koko maan keskiarvoa korkeammat ja asuntolainakanta on 26,5 prosenttia korkeampi kuin koko maassa keskimäärin.

Hyvinvointi ja hyvinvointierot

Suurin osa helsinkiläisistä näyttää erilaisten hyvinvointimittareiden valossa pärjäävän hyvin ja voivan erinomaisesti. Helsingissä asuvilla on kuitenkin suuria alueellisia ja väestöryhmittäisiä eroja hyvinvoinnissa ja terveydessä. Vaikka Helsingin sairastavuusindeksi on selvästi koko maata parempi (87 pistettä vs. 100 pistettä), Helsingin sisäiset alue-erot ovat suuret. Tuoreimman tiedon mukaan vuonna 2019 Helsingin sairastavuusindeksi vaihteli Kulosaaren 55 pisteestä Jakomäen 137 pisteeseen. Väestöryhmien hyvinvointierot näkyvät myös elinajan­odotteessa. Perusasteen koulutuksen saaneiden 30-vuotiaiden miesten elinajanodote on 8 vuotta lyhempi kuin korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden, ja naisillakin ero on yli 5 vuotta. Hyvä- ja huono-osaisuuden kasaantuminen näkyy selkeästi myös elintapojen eroissa.

Helsinkiläisten keskimäärin hyvästä terveydentilasta ja hyvinvoinnin tasosta huolimatta mielen hyvinvoinnissa on nähtävissä epäsuotuisaa kehitystä. Etenkin helsinkiläislasten ja -nuorten mielen hyvinvointi on viime vuosina heikentynyt, ja koronapandemia on edelleen lisännyt heidän kokemaansa yksinäisyyttä, alakuloisuutta ja toivottomuutta. Esimerkiksi keväällä 2021 lukiolaisista yli puolet koki usein alakuloisuutta tai toivottomuutta (18 % v. 2019) ja reilu kolmannes yksinäisyyttä (14 % v. 2019). Samaan aikaan runsas viidennes yläkoululaisista koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta (16 % v. 2019) – tytöistä jopa kolmannes (23 % v. 2019) – ja myös aiempaa suurempi osa koki itsensä yksinäiseksi. Niin ikään nuorten aikuisten kokema tulevaisuususko on heikentynyt ja ilmastoahdistus kasvanut viime vuosien aikana. Kaiken kaikkiaan koronapandemia on lisännyt lasten ja nuorten eriarvoisuutta ja kasvattanut osaamis- ja oppimisvajetta sekä vaikeuttanut opintojen etenemistä.

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä johtuvat sairauspäivärahakaudet ovat yleisempiä helsinkiläisillä kuin koko maassa keskimäärin. Uudellamaalla mielenterveyssyistä myönnetyt uudet työkyvyttömyyseläkkeet ovat lähteneet nousuun ja ne muodostivat vuonna 2019 jo 38 prosenttia kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä.

Helsinkiläisten ikääntyneiden terveys ja toimintakyky ovat kehittyneet parempaan suuntaan jo pitkään, mutta koronapandemian seurauksena myös tässä väestöryhmässä on epäsuotuisaa kehitystä. Pandemian aikana yksinäisyys on lisääntynyt, toimintakyky heikentynyt ja raskaampien hoivapalveluiden tarve lisääntynyt. Alkoholinkäyttö on pandemian aikana polarisoitunut entisestään niin työikäisillä kuin ikääntyneillä. Jo valmiiksi hyvinvointihaasteiden kanssa kamppailleiden tilanne on siis hankaloitunut ja heidän syrjäytymisriskinsä on korostunut koronapandemian aikana.

Koronapandemia on kasvattanut palveluvelkaa, mikä aiheuttaa jatkossa paineita palvelutuotannolle. Palveluvelan haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvimpiin väestöryhmiin ja työttömiin. Mielenterveyteen liittyvien resursointien vahvistaminen, lasten ja nuorten oppimisvajeen vähentäminen ja nuorten työllisyyden vahvistaminen ovat nyt keskeisiä hyvinvoinnin edistämisen teemoja. Todennäköisesti osa pandemian vaikutuksista ei korjaannu välittömästi pandemian hellittäessä, ja osa vaikutuksista saattaa näyttäytyä viiveellä.

2.5 Asuntomarkkinat ja asuntotuotanto Helsingissä

Asuntojen hintakehitys

Helsingissä asuntojen keskineliöhinta oli vuoden 2021 toisella neljänneksellä 4 788 euroa, mikä oli 305 euroa enemmän kuin edellisvuonna samalla ajanjaksolla. Asuntojen keskineliöhinta nousi edellisvuodesta vuoden 2021 toisella neljänneksellä tarkastelualueista eniten Tampereella, neljällä prosentilla. Oulussa asuntojen keskineliöhinta nousi 3,9 prosenttia, Turussa 2,8 prosenttia ja Vantaalla 2,4 prosenttia. Espoon ja Kauniaisten alueella asuntojen keskineliöhinta nousi tarkastelualueista vähiten, 2,1 prosenttia. Koko maassa asuntojen keskineliöhinta nousi samassa ajassa 3,6 prosenttia ja Helsingissä 3,1 prosenttia.

Vanhojen asuntojen hintakehitys on ollut Helsingissä muuta maata nopeampaa vuoden 2008 kansainvälisen finanssikriisin jälkeen (kuvio 14). Asuntojen hinnat ovat Helsingissä muuta maata korkeammat. Vuonna 2020 helsinkiläisen asunnon keskineliöhinta oli 4 491 euroa. Rivitaloasuntojen hinnat olivat kerrostaloasuntoja matalampia ja niiden keskineliöhinta vuonna 2020 oli 3 533 euroa, kun taas kerrostaloasunnoissa se oli 4 845 euroa.

Koronaviruspandemialla ei näytä toistaiseksi olleen suuria vaikutuksia Helsingin asuntomarkkinaan. Asuntojen hinnat ovat nousseet Helsingissä entiseen malliin ja vanhoja osakeasuntoja myytiin paljon. Rivitaloasuntojen kauppamäärät nousivat vuoden 2020 aikana jopa 22,6 prosenttia. Kauppamäärät kasvoivat myös erityisesti kalleus­alueilla 3 ja 4. Näiden tekijöiden voidaan arvioida indikoivan sitä, että pandemian myötä hakeudutaan suurempiin asuntoihin ja väljemmin rakennettuihin kaupunginosiin. Asuntokauppa on ennakkotietojen mukaan ollut vuonna 2021 jopa vuotta 2020 kiivaampaa (kuvio 15). Elokuun loppuun mennessä asuntokauppoja oli Helsingissä tehty 746 kappaletta enemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan. Vielä on kuitenkin aikaista arvioida, kuinka pitkäaikaisesta trendinmuutoksesta on kyse. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen osalta kuitenkin on nähtävissä, että asuntoja on tarjolla enemmän kuin aiemmin ja uusien vuokrasopimusten vuokrat ovat olleet hentoisessa laskussa.

Asuntorakentaminen

Maailmanlaajuisesta koronapandemiasta huolimatta Helsingissä rakennettiin vilkkaasti vuonna 2020 ja yhä enemmän kuin edelliseksi huippuvuodeksi nousseena vuonna 2019. Asuntoja vuonna 2020 valmistui 7 280, joten rakennusalaan koronapandemialla ei ole ollut hidastavaa vaikutusta, toisin kuin moneen muuhun toimialaan Helsingissä (kuvio 16).

Vuoden 2021 toisen neljänneksen loppuun mennessä asuntoja oli valmistunut 2 858 kappaletta eli lähes edellisen vuoden tahtiin. Myönnettyjen rakennuslupien määrä samoin kuin asuntorakentamisen aloitukset ovat kasvaneet edellisen vuoden jarrutuksen jälkeen. Rakenteilla on edelleen noin 10 300 asuntoa.

Helsingin asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelmassa vuodelta 2020 asuntotuotantotavoite on nostettu 7 000:sta 8 000 asuntoon vuodesta 2023 eteenpäin. Vuosille 2021–2035 tehdyn rakentamisennusteen mukaan tavoitteen mukaisen ja kasvavan asuntotuotannon määrän on arvioitu olevan mahdollista myös tulevina vuosina. Ennuste perustuu asemakaavoituksen, tontinluovutuksen ja rakentamiskelpoisuuden luomiin edellytyksiin.

Yli 85 prosenttia seuraavan viiden vuoden asuntotuotannon tuottavista asemakaavoista on lainvoimaisia ja kaupungin rakennuttajille varaamia asuntotontteja on merkittävä määrä. Korkealla asuntotuotannon tasolla pyritään sekä vastaamaan asuntojen kysyntään, että omalta osaltaan hillitsemään asuntojen vuokrien ja hintojen nousua. Uusimman AM-ohjelman hallintamuotojakauma (uudessa ohjelmassa tavoitejakaumana on sääntelemätön omistus ja vuokra 45 %, välimuoto 30 %, ARA-vuokra 25 %) ja sen mukaiset tontinluovutukset sekä maankäyttösopimukset turvaavat säännellyn tuotannon toteutumista ja sitä kautta kohtuuhintaisempaa asumista. Tavoitteena on helsinkiläisten asuinalueiden ja asuntotarjonnan monipuolisuus.

Rakentaminen jatkuu niin projektialueilla kuin täydennysrakentamisena. Syksyllä 2021 eniten asuntoja on rakenteilla Pasilan, Kalasataman ja Länsisataman projektialueilla (kuvio 17). Asuntotuotanto on vilkasta myös muilla suurilla projektialueilla, kuten Kruunuvuorenrannassa. Täydennysrakentamista jatketaan eri puolilla kaupunkia ja asuntotuotannon lisäksi monipuolisia kehittämistoimenpiteitä kohdennetaan kaupunkiuudistusalueille eli Malminkartano-Kannelmäkeen, Malmille ja Mellunkylään.

Kiinteistövero

Kiinteistövero määrittyy kuntakohtaisten kiinteistöveroprosenttien ja kiinteistöjen verotusarvojen perusteella. Kiinteistöjen verotusarvo saadaan määräämällä arvo erikseen maapohjalle ja rakennuksille. Maapohjan verotusarvo perustuu kuntakohtaisiin tonttihintakarttoihin sekä arviointiohjeisiin. Rakennusten verotusarvo perustuu rakennuksen ominaisuuksiin. Vuoden 2021 ennakkoverotietojen perusteella koko maan kiinteistöjen verotusarvot olivat yhteensä 241,5 miljardia euroa, mistä rakennusten osuus oli 193,6 miljardia euroa (80,2 %) ja maapohjan osuus 47,9 miljardia euroa (19,8 %). Kiinteistöjen verotusarvot kasvoivat edellisvuodesta 0,4 prosenttia. Ennakkotietojen perusteella kunnat keräävät vuonna 2021 noin 1 999 miljoonaa euroa kiinteistöveroa, rakennuksista kertyy veroa 1 463 miljoonaa euroa (73,0 %) ja maapohjasta 537 miljoonaa euroa (27,0 %).

Helsingissä kiinteistöverotulot ovat koko maan tavoin kehittyneet nousujohteisesti viime vuosina (kuvio 18 ja 19). Vuoden 2021 ennakkoverotietojen perusteella Helsingissä kiinteistöjen verotusarvot olivat yhteensä 38,1 miljardia euroa, mistä rakennusten osuus oli 24,4 miljardia (64,0 %) ja maapohjan 13,7 miljardia (36,0 %). Kiinteistöverotulot olivat ennakkotiedon mukaan noin 284 miljoonaa euroa, josta rakennusten osuus on noin 154 miljoonaa euroa (54,1 %) ja maapohjien noin 130 miljoonaa euroa (45,9 %). Vuonna 2020 siirryttiin kiinteistöverotuksessa ns. joustavaan valmistumiseen ja uuden tietojärjestelmän käyttöön. Tästä syystä osa vuoden 2020 kiinteistöveron tilityksestä siirtyi helmikuuhun 2021, joka näkyy kirjanpidollisesti noin 10 prosentin vähäisempänä tilityksenä vuodelle 2020.

Kiinteistöveroon on valmisteilla laaja uudistus, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2023. Uudistuksessa verotusarvot lasketaan uudella menetelmällä, jossa käytetään hyväksi toteutuneita kauppahintoja. Vuodesta 2012 lähtien valmisteilla olleen uudistuksen tavoitteena on huomioida aiempaa paremmin maapohjien ja rakennusten käyvät verotusarvot, jotka ovat jäljessä yleisestä kustannus- ja hintakehityksestä nykyisessä järjestelmässä. Verotusarvoihin odotetaan yleisesti nousua rakennuksissa ja maapohjissa, vaikka vaihtelua tulee olemaan kuntien välillä. Erityisesti maapohjien verotusarvot todennäköisesti nousevat lähes koko maassa ja näihin liittynee huomattavasti suurempi vaihtelu kuin rakennusten verotusarvojen muutoksiin.

Uudistuksen virkamiesvalmistelun tämänhetkinen lähtökohta on mahdollistaa kuntien harkinta ja sopeutus verokertymäneutraalisti (verotuksen määrätyt ala- ja ylärajat), jolloin kunnat eivät joutuisi ilman omaa päätöstään kiristämään verotusta tai luopumaan verotuloista. Helsingissä asuntojen hintakehitys on ollut nopeampaa kuin muualla Suomessa, joten käytössä olevan kiinteistöverojärjestelmän käyvät arvot ovat todennäköisesti jääneet jälkeen erityisesti Helsingissä (kuvio 20). Helsingissä verotusarvoihin on odotettavissa siis myös suurta nousua, etenkin maapohjan osalta. Maan arvo ja asuntojen markkinahintataso vaihtelevat myös Helsingin sisällä, mistä johtuen verotusarvojen nousu kohdistuu erisuuruisena eri alueille. Verotusarvojen nousu tarkoittanee Helsingille sitä, että ilman veroprosenttien sopeuttamista verotus kiristyy ja verokertymä kasvaa.