2 Yleinen taloustilanne ja toimintaympäristö

2.1  Yleinen talouskehitys

Maailman talous

Maailmanlaajuisen koronaepidemian leviäminen ja sen hillitsemiseksi tehdyt rajoitustoimet ovat olleet maailmantaloudelle ennennäkemätön sokki. Koronaviruksen leviämisessä on yhä suuria alueellisia eroja, ja rajoitustoimia on purettu ja toisinaan myös uudelleen kiristetty eri mittakaavassa eri maissa. Tästä syystä myös taloudet eri puolella maailmaa toipuvat vaurioista eri aikaan ja eri tahtiin, ja ennusteita tulevasta talouskasvusta leimaa poikkeuksellisen suuri epävarmuus. Mikäli toiselta maailmanlaajuiselta epidemia-aallolta ja laajamittaisilta talouksien sulkemisilta vältytään, maailmantalouden odotetaan supistuvan vuonna 2020 noin viisi prosenttia.

Koronaepidemian aiheuttamat taloudelliset vaikutukset ovat jo olleet huomattavat vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla. Useimmat taloudet ovat supistuneet vuoden toisella neljänneksellä selvästi ensimmäistä neljännestä enemmän. Ennakkotietojen mukaan bruttokansantuote supistui vuoden toisella neljänneksellä euroalueella 15 prosenttia ja EU:ssa 14 prosenttia vuodentakaisesta. Euroopan maiden väliset erot ovat kuitenkin huomattavia. Erityisen suuria pudotukset olivat Espanjassa (22 prosenttia vuodentakaisesta), Ranskassa (19 prosenttia) ja Italiassa (18 prosenttia). Saksan talous supistui sekin selvästi, noin 11 prosenttia vuodentakaisesta. Ruotsissa talouden pudotus oli hieman maltillisempi, vajaat kahdeksan prosenttia.

Euroalueen bruttokansantuotteen arvioidaan supistuvan vuonna 2020 noin kahdeksan prosenttia. Euroopan talouksien jo käynnistyneen elpymisen odotetaan jatkuvan patoutuneen kysynnän purkautumisen, julkisen kulutuksen ja erilaisten tukitoimien vetämänä. Talouden toipuminen tulee kuitenkin olemaan eriaikaista, ja suurimmassa osassa Eurooppaa talouden ei odoteta palautuvan epidemiaa edeltäneelle tasolle edes vuoden 2021 loppuun mennessä. Epidemian kulkuun liittyvien, lähinnä alasuuntaisten riskien lisäksi uhkia alueen talouskasvulle muodostavat epävarmuus EU:n ja Ison-Britannian tulevasta kauppasuhteesta sekä protektionistiset maailmankauppaa haittaavat toimet.

Yhdysvalloissa bruttokansantuote supistui vuoden 2020 toisella neljänneksellä yhdeksän prosenttia vuodentakaisesta. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltain talouden ennustetaan supistuvan tänä vuonna seitsemän-kahdeksan prosenttia. Sen sijaan Kiina, jossa epidemian pahin vaihe ajoittui vuoden ensimmäiselle neljännekselle, raportoi reilun kolmen prosentin talouden kasvusta vuoden toisella neljänneksellä verrattuna vuodentakaiseen. Kiinan talouden odotetaan kasvavan vuonna 2020 noin prosentin.

Lähteet: IMF, OECD, Euroopan komissio, Yhdysvaltain kauppaministeriö, Saksan, Ruotsin ja Kiinan tilastoviranomaiset

Suomen talous

Suomen talouskasvu oli jo ennen koronaviruksen leviämistä hidastumassa, mutta epidemia sysäsi talouden poikkeuksellisen syvään pudotukseen. Ennakkotietojen mukaan vuoden 2020 toisella neljänneksellä bruttokansantuote supistui 6,4 prosenttia vuodentakaisesta ja 4,5 prosenttia edeltävästä neljänneksestä. Vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä bruttokansantuote supistui vuoden takaisesta 1,3 prosenttia ja edellisestä neljänneksestä 1,9 prosenttia. Verrattuna muuhun euroalueeseen Suomen talous on kuitenkin pärjännyt vuoden alkupuoliskolla verrattain hyvin.

Vientivetoisen Suomen talouden kehitys riippuu vahvasti sen keskeisten kauppakumppanien toipumisesta. Suomen vienti ja tuonti onkin maailmankaupan hyytymisen myötä laskenut huomattavasti. Tavarakauppa on supistunut laaja-alaisesti, mutta erityisen paljon on hiipunut öljytuotteiden sekä koneiden ja laitteiden kaupan arvo. Myös matkailuun ja kuljetukseen liittyvien palveluiden kauppa on laskenut. Yli puolet Suomen keskeisistä vientiyrityksistä pelkää vientinsä laskevan huomattavasti loppuvuoden aikana.

Koronakriisi on vaikuttanut Suomessa toimiviin yrityksiin hyvin eri tavoin eri toimialoilla. Ensimmäisessä aallossa erityisen paljon ovat kärsineet palvelualat, ja pudotus teollisuudessakin on ollut selvä. Teollisuuden uudet tilaukset ovat laskeneet yhtäjaksoisesti jo useita kuukausia, ja vielä alkuvuodesta 2020 hyvin vetänyt rakentaminen on sekin alkanut näyttää hidastumisen merkkejä. Myönnettyjen rakennuslupien määrä on ollut Suomessa laskusuunnassa jo pitemmän aikaa. Sen sijaan esimerkiksi päivittäistavarakauppa ja jotkin erikoiskaupat ovat pärjänneet verrattain hyvin ja monissa näiden toimialojen yrityksissä verkkokaupan osuus kasvoi selvästi.

Vaikka yritysten luottamus on kaiken kaikkiaan jonkin verran elpynyt kevään 2020 pohjalukemista, on se edelleen alhaisella tasolla. Niin teollisuusyritysten, rakennusalan kuin palvelualan luottamusindikaattorit olivat syyskuussa selvästi pitkän aikavälin keskiarvojensa alapuolella, eivätkä juuri muuttuneet elokuun tilanteesta. Vähittäiskaupassakin luottamus kääntyi syyskuussa uudestaan laskuun ja painui pitkän aikavälin keskiarvonsa alapuolelle.  

Yksityinen kulutus on rajoitustoimien purkamisen myötä toipunut verrattain hyvin, kun kotitaloudet ovat purkaneet alkuvuonna kertyneitä säästöjään. Myös kuluttajien luottamus koheni kesällä 2020 selvästi kevään pohjalukemista, mutta kääntyi syksyn alkaessa jälleen laskuun. Kuluttajien odotukset Suomen talouskehityksestä ja oman talouden lähitulevaisuudesta olivat syyskuussa heikot. Myös odotukset yleisen työttömyystilanteen kehityksestä ja omakohtaisesta työttömyyden uhasta synkkenivät aiemmasta.

Työmarkkinoilla talouden vaikeudet ovat tähän mennessä näkyneet ennen kaikkea mittavina lomautuksina. Erityisen kovaa kevään palvelualoihin kohdistuneet rajoitustoimet iskivät nuorten työllisyyteen. Lomautetuista monet ovat kuitenkin päässeet kesän 2020 mittaan palaamaan töihin ja lomautettujen kokonaismäärä on supistunut kevään huippulukemista. Lomautettuja ja työttömiä työnhakijoita on kuitenkin yhä runsaasti, ja työllisten määrä on vähentynyt yhtäjaksoisesti jo useita kuukausia. Myös työllisyysasteen pitemmän aikavälin trendi on laskussa ja työttömyysasteen trendi nousussa. Vaikka pelättyä yritysten konkurssiaaltoa ei ole vielä näkynyt, useat suuret yritykset ovat jo ilmoittaneet laajoista irtisanomisista. Työllisyyttä ennakoivat indikaattorit viittaavat siihen, että työmarkkinoiden syksystä voi tulla vaikea.

Ennusteisiin Suomen talouden kehityksestä liittyy suurta epävarmuutta, ja toipumisen odotetaan olevan eri toimialoilla eritahtista ja eriaikaista. Alkusyksystä 2020 julkaistut ennusteet vuosien 2020 ja 2021 talouden kehityksestä ovat kuitenkin olleet keväisiä ennusteita valoisampia. Suomen bruttokansantuotteen odotetaan supistuvan vuonna 2020 neljästä viiteen prosenttia, ja kääntyvän kahden-kolmen prosentin kasvuun vuonna 2021. Synkemmissä skenaarioissa, joissa epidemia ei pysy hallinnassa ja uudet rajoitustoimet ovat mittavia, talouden pudotus olisi kuitenkin selvästi suurempi ja toipuminen siitä verkkaisempaa.

Kotitalouksien ja yritysten epävarmat näkymät aiheuttavat luottamuspulaa ja jarruttavat yksityisen kulutuksen ja investointien toipumista. Sama epävarmuus painaa myös maailmantaloutta ja -kauppaa. Vaikka Suomen päävientimarkkinat ovat jo hivenen piristyneet, vientimarkkinoiden kysyntä ja vienti vähenevät tänä vuonna huomattavasti. Työmarkkinoilla epävarmuuden pitkittyminen uhkaa johtaa lomautusten vaihtumiseen työttömyyteen. Työmarkkinat toipunevat hitaasti lähivuosina ja sekä työllisten määrä että työllisyysaste jäänevät selvästi pienemmiksi kuin ennen epidemiaa. Talouden elpymistä kuitenkin tukee julkisten kulutusmenojen ja investointien kasvu.

Lähteet: Suomen virallinen tilasto, Keskuskauppakamarin kysely Kauppakamarin Vientiyritysverkostolle, EK:n luottamusindikaattori, Tulli, työ- ja elinkeinoministeriö; Suomen Pankin, Etlan, PTT:n ja valtiovarainministeriön ennusteet

Kuntien taloudellinen tilanne

Kuntatalouden näkymät ovat syksyllä 2020 poikkeuksellisen haastavat. Tilinpäätöstietojen mukaan kuntatalous jatkoi heikkenemistään vuonna 2019. Lisäksi yleinen taloudellinen kehitys kääntyi hienoiseen laskuun jo vuoden 2019 loppupuoliskolla ja vuoden 2020 alussa Suomeen levinnyt koronaviruspandemia ja sitä seuranneet hallituksen asettamat rajoitustoimet vaikuttivat voimakkaasti koko julkiseen talouteen ja kuntatalouteen sen osana. Hallitus on tukenut kuntia useilla toimilla vuoden 2020 aikana akuutista kriisistä selviämiseen. Tukitoimet ovat kohentaneet kuntatalouden tilaa merkittävästi vuonna 2020. Kuntatalouden haasteena on kuitenkin sopeutuminen kohti koronakriisin jälkeistä aikaa ja kohti normaalia rahoitusuraa.

Kuntatalouden suurin ongelma koronakriisin tuomien lisähaasteiden lisäksi on jo pitkään jatkunut tulo- ja menokehityksen rakenteellinen epäsuhta. Ikäihmisten määrän kasvu on jo monen vuoden ajan lisännyt palvelutarvetta ja sote-menoja, ja tämä kehitys tulee jatkumaan alkavalla vuosikymmenellä. Samanaikaisesti työikäisen väestön määrän pieneneminen heikentää veropohjaa. Demografinen muutos lisäksi eriyttää erikokoisten ja olosuhteiltaan erilaisten kuntien talouskehitystä.

Vuoden 2019 tilinpäätöstietojen mukaan kuntatalouden toimintakate heikkeni noin 1,3 miljardia euroa ja vuosikate noin 0,3 miljardia euroa. Vaikka kuntien talouden keskeiset tunnusluvut heikkenivät, verorahoituksessa oli kuitenkin myönteistä kehitystä. Kuntatalouden lainakanta jatkoi kasvuaan 2,5 miljardilla eurolla yhteensä 21,9 miljardiin euroon. Myös kuntakonsernien vuosikate heikkeni edelleen ja lainakanta kasvoi selvästi.

Koronakriisi vaikeutti kuntien tilannetta entisestään vuonna 2020. Tilanne vaikutti kevään aikana voimakkaasti kuntien tehtäväkenttään, palvelujen tarpeeseen ja kysyntään sekä niiden tuottamisen tapaan. Samanaikaisesti kuntien verotulot putosivat, myynti- ja maksutulot vähenivät sekä sosiaali- ja terveydenhuollon menot kasvoivat kuntien ja sairaanhoitopiirien valmistautuessa koronapotilaiden hoitoon. Myös kiireetöntä hoitoa lykättiin osittain kuntien ja kuntayhtymien, osittain asiakkaiden toimesta.

Koronapandemian vaikutukset yksittäisiin kuntiin ovat olleet hyvinkin erilaisia johtuen muun muassa kuntien erilaisista tulorakenteista, elinkeinorakenteista, palvelurakenteista, koronatapausten määrästä ja maantieteellisestä sijainnista. Työllisyyden ja yritystoiminnan näkökulmasta pandemian alkuvaiheessa keväällä 2020 vaikutukset kohdistuivat erityisesti kuntiin, joiden elinkeinorakenteessa palvelu-, logistiikka-, tapahtuma- ja matkailualan merkitys on suuri, toisin sanoen suuriin kaupunkeihin sekä pienempiin matkailusta riippuvaisiin kuntiin.

Valtio on tukenut kotitalouksia, yrityksiä ja kuntia suoraan useilla toimenpiteillä vuoden 2020 aikana annetuissa lisätalousarvioissa. Tukitoimenpiteillä pyrittiin turvaamaan työllisyyden, taloudellisen toimeliaisuuden sekä peruspalvelujen järjestämisen edellytykset kaikissa kunnissa sekä huolehtimaan kunnille suunnatun tuen osalta siitä, että tuki kohdistuisi mahdollisimman hyvin juuri niihin kuntiin ja tehtäviin, joihin koronakriisi vaikutti voimakkaimmin.

Mittaluokaltaan merkittävin kuntiin kohdistuva toimenpide oli vuoden 2020 neljännessä lisätalousarviossa osoitettu, toisiaan täydentävistä toimenpiteistä muodostunut kuntien tukipaketti. Tukipaketin toimet kohdentuivat pääosin vuoteen 2020 ja se oli yhteensä noin 1,4 miljardia euroa.

Syksyn 2020 budjettiriihen yhteydessä hallitus päätti osoittaa kunnille lisätukea syksyn 2020 lisätalousarviossa. Peruspalvelujen valtionosuuksia korotetaan vielä 400 miljoonalla eurolla ja sairaanhoitopiirien valtionavustusta 200 miljoonalla eurolla. Lisäksi syksyn lisätalousarviossa osoitetaan 355 miljoonaa euroa koronavirukseen liittyvien välittömien kustannusten, kuten testauksen, täysimääräiseen korvaamiseen. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille korvataan erikseen rajatestauksen edellyttämästä testauskapasiteetin nostosta ja analyysitoiminnasta aiheutuvat kustannukset enintään 200 miljoonaan euroon asti.

Vuoden 2020 kuntatalouden tulos ja rahoitusasema ovatkin muodostumassa selvästi kevään 2020 kuntatalousohjelmassa esitettyä vahvemmaksi. Vahvistumisen taustalla ovat merkittävimpänä tekijänä hallituksen kuntataloutta vahvistavat tukitoimet peruspalvelujen järjestämisen turvaamiseksi ja kuntatalouden aktiviteetin ylläpitämiseksi. Myös verotulojen kehitys on ollut keväällä ennustettua parempaa. Tukitoimien ansiosta kuntatalous vahvistuu selvästi poikkeuksellisen heikkoon viime vuoteen verrattuna, mutta toiminnan ja investointien rahavirta pysyy silti negatiivisena ollen noin -0,8 mrd. euroa.

Valtio turvaa peruspalvelujen järjestämistä jatkamalla kuntatalouden tukitoimia vuonna 2021. Peruspalvelujen valtionosuuksiin osoitetaan 300 miljoonan euron lisäys, josta 20 miljoonaa euroa kohdistetaan harkinnanvaraisen valtionosuuden korotukseen, ja yhteisöveron jako-osuuden korotusta jatketaan vielä vuonna 2021.

Koronavirustilanteeseen välittömästi liittyvät kustannukset esimerkiksi testaukseen, jäljittämiseen ja potilaiden hoitoon liittyen korvataan kunnille täysimääräisesti. Tähän varataan vuonna 2021 yhteensä 1,66 miljardia euroa.

Ensi vuonna jatketaan peruspalveluiden kehittämistä pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti. Kuntien uusiin tai laajeneviin tehtäviin ja velvoitteisiin osoitetaan valtion toimesta täysimääräinen rahoitus, jolloin uudistusten toteuttaminen ei vaikuta kuntataloutta heikentävästi

Oppivelvollisuusikä korotetaan 18 vuoteen, mikä laajentaa oikeutta saada maksutonta opetusta. Hankkeeseen kohdennetaan lisärahoitusta 22 miljoonaa euroa vuonna 2021. Lisäksi oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja perusopetuksessa ja toisella asteella vahvistetaan. Vanhuspalvelujen hoitohenkilöstön vähimmäismitoituksen nostamiseen kohdennetaan 53 miljoonaa euroa vuonna 2021, ja lisäksi siihen liittyen lähihoitajien koulutuksen lisäämiseen osoitetaan 20 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakia uudistetaan, minkä arvioidaan vähentävän maksutuloja 17 miljoonalla eurolla vuonna 2021. Kuntien valtionosuuksiin tehdään vastaava lisäys. Varhaiskasvatuksen kehittämiseen kohdennetaan 15 miljoonaa euroa. Varhaiskasvatusmaksuja alennetaan, mikä vähentää kuntien maksutuloja vuositasolla 70 miljoonalla eurolla. Muutos tulee voimaan 1.8.2021, joten maksutulojen alenema on vuonna 2021 vain 30 miljoonaa euroa. Maksutulojen menetys kompensoidaan korottamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta pysyvästi kahdella prosenttiyksiköllä.

Vuonna 2021 kuntataloutta vahvistavat erityisesti valtionosuuksien määräaikainen 300 miljoonan euron korotus ja yhteisöveron jako-osuuden korotuksen jatkaminen vuodelle 2021. Suuri osa kuntataloutta vahvistavista toimista on määräaikaisia, mutta hallitus päätti budjettiriihen yhteydessä käynnistää myös kuntapolitiikan tulevaisuuden suuntaviivojen valmistelutyön.

2.2  Taloudellinen kehitys Helsingin seudulla

Tuotanto ja suhdannenäkymät

Tuotanto

Helsingin seudun suhdannekehitys oli vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä suotuisaa. Suhdannekehitystä kuvaava liikevaihdon ennakkokuvaaja kasvoi edelliseen vuoteen nähden 1,3 prosenttia. Kasvu oli erityisen vahvaa rakentamisessa, informaatio- ja viestinnän alalla sekä liike-elämän palveluissa. Rakentamisen ennakollinen liikevaihto kasvoi 15,7 prosenttia edelliseen vuoteen nähden. Informaatio- ja viestinnän alalla kasvua oli 4,6 prosenttia ja liike-elämän palveluissa 3,0 prosenttia. Muilla toimialoilla liikevaihdon kehitys oli negatiivinen tai samalla tasolla vuoden takaiseen nähden. Eniten laskua oli kuljetuksen ja varastoinnin alalla, jossa liikevaihto laski vuoden takaiseen nähden 7,6 prosenttia. Myös majoitus- ja ravitsemustoiminnan alalla liikevaihto laski roimasti vuoden takaiseen nähden, 7,0 prosenttia.

Vuoden 2020 toisella neljänneksellä tuotantoluvut kääntyivät laskuun. Helsingin seudun tuotanto laski huhti-kesäkuussa arvion mukaan 4,5 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon nähden. Kehitys oli vuotta aiemmin suotuisampaa, jolloin kasvua oli 2,7 prosenttia. Tuotannon laskuun vaikuttivat eniten yleisten talousnäkymien heikentyminen sekä koronaepidemian aiheuttamat negatiiviset talousvaikutukset. Koko maan tuotanto väheni 6,4 prosenttia vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä.

Koronaepidemian johdosta tuotannon odotetaan vähenevän vuonna 2020, mutta palaavan kasvu-uralle vuonna 2021. Tähän liittyy kuitenkin lukuisia kansainvälisiin toimitusketjuihin liittyviä epävarmuuksia. Epidemian tuoma epävarmuus on laaja-alaista ja vaikuttaa talouden kaikille sektoreille. Suomen tuotannon tasoon vaikuttaa myös maailmantalouden kehitys, jonka oletetaan olevan negatiivinen. Erityisesti palvelualat, mutta myös teollisuus ovat kärsineet niin Helsingin kuin koko Suomen tasolla koronaepidemian aiheuttamista talousvaikutuksista.

Lähde: Tilastokeskus, Tuotannon suhdannekuvaaja, Asiakaskohtainen suhdannepalvelu

Yritysten suhdannenäkymät Uudellamaalla

Yritysten suhdannenäkymät alkoivat heikentyä jo vuoden 2019 puolella, mutta vasta koronakriisin myötä ne lähtivät jyrkkään laskuun. Heti kriisin aluksi heikkeni varsinkin palvelualan yritysten tilanne, mutta myös teollisuuden suhdannenäkymät ovat heikentyneet. Koronaepidemian helpottaminen ja sitä seurannut rajoitusten asteittainen purkaminen vuoden 2020 alkukesän aikana ovat parantaneet erityisesti palvelualojen suhdannenäkymiä. Teollisuuden näkymät ovat kuitenkin edelleen heikot, sillä tilaukset ovat vähentyneet jo kuukausia ja tuotanto on jo laskusuunnassa. Rakennusalalla näkymiä heikentää jo aiemmin alkanut kysynnän heikkeneminen.

Uudellamaalla talouden palautumisen odotetaan alkavan palvelualoilta sitä mukaa kun koronatilanne helpottaa. Teollisuusyritysten osalta tilanteen kääntyminen paremmaksi vaatii suhdannetilanteen muuttumista ja viennin elpymistä, mikä voi kestää pitkälle vuoteen 2021, ellei hieman pidempäänkin. Helsingin talousnäkymiin vaikuttaa merkittävästi Suomen talouden jälkisyklisyys. Useisiin verrokkimaihin verrattuna palvelusektorin suhteellisen pieni osuus vaikutti siihen, että talouskriisin ensimmäinen aalto oli suhteellisen pieni. Toisessa aallossa palautuminen edellyttää keskeisten vientimarkkinoiden toipumista matalasuhdanteesta ja koronan aiheuttamista ongelmista. Myös rakennusalan yritykset arvioivat tilanteensa heikentyneen kesän aikana. Hiljentyminen näkyy eritoten uudisasuntorakentamisessa. Helsingin seudulla rakennusalan hiipumisen voidaan kuitenkin olettaa olevan vähäisempää kuin koko maassa. Tuotanto on vähentynyt vain hieman ja rakennuslupiakin on haettu lähes samaan tahtiin kuin edellisenä vuonna. Matala korkotaso tukee yhä rakennussektorin tuotantoa.

Uudenmaan teollisuuden ja rakennusalan yritysten arviot tämänhetkisestä tilanteesta heikkenivät kevään ja alkukesän 2020 aikana (kuvio 1). Tulevaisuutta koskevat odotukset kääntyivät kuitenkin heinäkuussa hieman aiempaa paremmiksi. Uusin suhdannenäkymiä kuvaava saldoluku (lasketaan positiivisten ja negatiivisten odotusten erotuksesta) oli heinäkuussa -36, kun se huhtikuussa oli -61). Tuotanto supistui toisen vuosineljänneksen aikana, vaikkakin hieman lievemmin kuin keväällä ennakoitiin. Tuotannon odotetaan vähentyvän edelleen syksyn lähestyessä. Myös tilauskanta on pienentynyt.

Uudellamaalla palvelualojen myynti kehittyi heikosti kesällä 2020. Tämä johtui osittain voimassa olleista rajoituksista ja osittain kuluttajien varovaisesta käyttäytymisestä. Nyt palvelualojen yritykset arvioivat pahimman olevan jo ohi, ja palvelualojen yritysten tulevaisuutta koskevat odotukset eli suhdannenäkymät palautuivat osin jopa myönteisiksi loppukesästä (kuvio 2). Niitä kuvaava saldoluku oli heinäkuussa jo +7, kun se oli kuluvan vuoden huhtikuussa -59. Uudellamaalla palveluyritysten suhdanneodotukset ovat hieman koko maan keskiarvoa myönteisemmät.

Helsingin elinkeinorakenne ja yritystoiminta

Elinkeino ja yritystoiminta

Kansallisessa mittakaavassa Helsingin elinkeinorakenne on hyvin palvelualavaltainen. Vuonna 2018 Helsingissä toimi noin 47 300 yritystä, joista 88 prosenttia oli palvelusektorilla. Vastaava osuus palvelusektorin yritysten työllistämästä henkilöstömäärästä oli 84 prosenttia. Liikevaihdon osalta palvelusektorin osuus jää hieman pienemmäksi, 63 prosenttiin, jalostussektorin osuuden noustessa liikevaihdossa 37 prosenttiin. Vaikka Helsingissä on suhteellisen vähän jalostussektorin yrityksiä, ne tuottavat määräänsä nähden suhteellisen suuren osa yritysten liikevaihdosta. Helsingin elinkeinotoiminta on siis huomattavasti palveluvaltaisempaa muuhun maahan ja muuhun pääkaupunkiseutuun verrattuna.

Talouden kehittyminen ja kilpailukyvyn parantuminen edellyttävät yrityskannan uudistumista. Vuonna 2019 Helsingissä aloitettiin 7 528 yritystä ja kasvua edelliseen vuoteen nähden oli 10,8 prosenttia. Yritysten määrä kasvoi nopeammin kuin Helsingin väestö. Suurin osa yrityksistä, miltei 25 prosenttia, perustettiin ammatillisen, tieteellisen ja teknillisen toiminnan alalle. Tämän jälkeen eniten yrityksiä perustettiin informaatio ja viestinnän, kuljetuksen ja varastoinnin sekä taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialoille. Yrityksiä lopetettiin vuonna 2019 huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2018. Yrityskanta siis uudistui kohtuullisen voimakkaasti vuonna 2019 ja ripeämmin kuin vuonna 2018. Yrityskanta kasvoi kaikilla toimialoilla, mikä edesauttoi Helsingin elinvoimaisuuden ja yritystoiminnan kehittymistä. 

Myönteinen kehitys jatkui vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä, jolloin Helsingissä aloitti 2 321 yritystä ja aloittaneiden yritysten määrä kasvoi 13,2 prosenttia vuoden takaiseen nähden. Alkuvuoden 2020 voimakkain kasvu kohdistui kiinteistöalalle. Samanaikaisesti uusien yritysten määrä kuitenkin väheni monella toimialalla, eniten taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialalla sekä muun palvelutoiminnan aloilla.

Koronaepidemia on heijastunut monella tavoin yritystoimintaan sekä yritysten toimintaedellytyksiin vuoden 2020 aikana. Vaikka epidemian vaikutukset ja sen tuoma epävarmuus on toistaiseksi jäänyt vireille pantujen konkurssien osalta pelättyä vähäisemmäksi, on selvää, että epidemia on vähentänyt potentiaalisten aloittavien yritysten määrää. Samalla monet yritykset ovat joutuneet lomauttamaan tai jopa irtisanomaan työntekijöitään. Lisäksi yritykset ovat joutuneet vähentämään investointeja sekä innovaatiotoimintaa, mikä on omiaan heikentämään työllisyysnäkymiä. On odotettavissa, että lähitulevaisuudessa yritystoiminnan elinvoimaisuus näyttää heikentymisen merkkejä, mikä vaikuttaa sekä verotuksen että työllisyyden kautta saataviin tuloihin. Elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä lisäävien toimenpiteiden kautta on mahdollista paikata mahdollisia menetyksiä. Osaavan työvoiman saatavuus kriisistä nopeasti palautuvilla tai jopa siitä hyötyneillä toimialoilla on kriittistä (esim. ohjelmistokehitys).

Lähde: Tilastokeskus, Aloittaneet ja lopettaneet yritykset, Vireille pannut konkurssit

Yhteisöverot

Yhteisöverotulot muodostavat Helsingin kaupungin budjetista arviolta reilu kymmenen prosenttia. Helsingissä toimivat yritykset maksoivat vuonna 2018 lähes 540 miljoonaa euroa yhteisöveroa[1], mikä oli 3,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Yhteisöveroa maksoi 19 851 yritystä, kun vastaava luku oli 20 060 vuonna 2017. Helsinkiin maksetut yhteisöverot muodostivat huomattavan suuren osan (32,9 prosenttia) koko maan yhteisöveroista.

Rahoitus- ja vakuutustoiminnan yritykset maksoivat 41,5 prosenttia kaikista yhteisöveroista Helsingissä. Korkeimmillaan tämä osuus oli vuonna 2016, jolloin ne maksoivat 56,1 prosenttia kaikista yhteisöveroista (kuvio 3). Seuraavaksi eniten yhteisöveroa maksoivat informaatio ja viestintäalan, ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan, tukku- ja vähittäiskaupan sekä kiinteistöalan yritykset. Yritykset, jotka toimivat yhteisöveromaksun perusteella viidellä suurimmalla toimialalla, maksoivat 79,1 prosenttia kaikista yhteisöveroista vuonna 2018. Yhteisöverojen huippuvuosi oli 2016, jolloin yritykset maksoivat 655,5 miljoonaa euroa yhteisöveroa.

Koko maassa yritykset maksoivat 1,8 miljardia euroa yhteisöveroa vuonna 2018 ja kasvua vuoteen 2017 oli roimasti, peräti kahdeksan prosenttiyksikköä (kuvio 4). Vaikka Helsingissä maksettujen yhteisöverojen määrä on kasvussa, on kasvu ollut muualla Suomessa huomattavasti nopeampaa. Muualla Suomessa yhteisöverojen määrä kasvoi vuonna 2018 edelliseen vuoteen nähden kymmenen prosenttiyksikköä. Vuosien 2014–2018 välisenä aikana Helsinkiin maksetut yhteisöverot kasvoivat 5,2 prosenttiyksikköä, kun taas Helsingin ulkopuolisessa Suomessa kasvua oli peräti 24 prosenttiyksikköä.

Keväällä 2020 alkanut koronaepidemia on tuonut epävarmuutta Helsingin yhteisöverokehitykseen, sillä epidemia on vaikuttanut monen Helsingin kannalta keskeisen toimialan yritystoimintaan. Yritystoiminnan kannattavuuden muutokset heijastuvat suoraan yhteisöverokertymään ja voivat vähentää Helsingin saamaa yhteisöveroa.

Lähde: Verohallinto, Yhteisöverot

Työmarkkinakehitys Helsingissä

Työpaikkojen määrän muutos

Helsingin ja pääkaupunkiseudun työpaikkojen määrä kasvoi vuodesta 2017 vuoteen 2019 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen ennakkotietojen mukaan 4,3 prosenttia koko maan kasvun jäädessä 3,7 prosenttiin.

Vuoden 2020 toisella vuosineljänneksellä tilanne työmarkkinoilla muuttui täydellisesti koronaepidemian seurauksena. Pääkaupunkiseudun työpaikkamäärä putosi ennakkotiedon mukaan vajaat 2 prosenttia ja koko maan pudotus oli 3 prosenttia.

Helsinkiläisten tekemien työtuntien määrä pieneni vuoden 2020 huhti–kesäkuussa 9 prosentilla ja pääkaupunkiseudulla asuvilla pudotus oli 7 prosenttia edellisvuoden vastaavasta neljänneksestä. Koko maan tasolla tehtyjen työtuntien määrä väheni 6 prosentilla vuoden takaisesta.  Lomautukset ja osa-aikainen työ korvasivat kokoaikatyötä, siksi vähennys näkyy rajummin tehdyissä työtunneissa kuin työpaikkojen määrissä.

Seudullisen työpaikkaprojektion mukaan työpaikkojen määrän ennustetaan kasvavan vuosina 2019–2022 Helsingissä noin 2,9 prosenttia ja koko pääkaupunkiseudulla noin 3,8 prosenttia. Projektio perustuu pitkän aikavälin keskiarvoon työpaikkakehityksestä sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) ja Pellervon tutkimuslaitoksen ennusteisiin.

Työpaikkakasvu keskittyy ennusteen mukaan Uudellamaalla ennen kaikkea informaatio-, liike-elämän palveluiden, julkisen hallinnon ja peruspalvelujen toimialoille. Muilla aloilla työpaikkamäärän ennustetaan pysyvän ennallaan.

Työllisyys

Työllisten määrä kasvoi Helsingissä 3 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla 5 prosenttia vuodesta 2017 vuoteen 2019 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen ennakkotiedon mukaan. Vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla työllisten määrä pieneni pääkaupunkiseudulla ja koko maassa prosentilla.

Vuoden 2020 kesällä Helsingin työllisyysaste oli pudonnut yhden prosenttiyksikön vuoden takaisesta koronakriisin seurauksena. Koko maassa pudotus oli kaksi prosenttiyksikköä. Helsingin työllisyysaste oli vuoden 2020 toisella vuosineljänneksellä 73,8 prosenttia. Työllisyysaste kertoo 15–64 -vuotiaiden työllisten osuuden saman ikäisestä väestöstä. Työvoiman ulkopuolella olevien työikäisten määrä kasvoi edellisvuodesta.

Työttömyys

Työttömyys väheni Helsingissä usean vuoden ajan, mutta työttömien määrä jäi silti korkeaksi verrattuna vuonna 2008 alkanutta taantumaa edeltävään aikaan. Vuodesta 2017 vuoteen 2019 työttömien määrä pieneni Helsingissä 11 prosentilla. Vuoden 2019 lopussa työttömien määrä ei enää laskenut ja vuoden 2020 alussa työttömiä oli saman verran kuin vuotta aiemmin. Koronaepidemiaan liittyvät rajoitukset vuoden 2020 toisella vuosineljänneksellä kaksinkertaistivat työttömien määrän. Suurista kaupungeista vain Espoossa työttömien määrä on kasvanut Helsinkiä voimakkaammin (kuvio 5). Tosin Espoon työttömyysaste on edelleen suurten kaupunkien pienin. Työttömiin työnhakijoihin lasketaan varsinaiset työttömät ja kokoaikaisesti lomautetut.

Työttömien työnhakijoiden määrä nousi keväällä 2020 Helsingissä korkeimmillaan yli 65 000:en, ja lomautettujen osuus tästä oli 40 prosenttia. Myös kokonaan vailla työtä olevien määrä kasvoi. Loppukesästä yhä useampi lomautettu pääsi palaaman töihin ja myös työttömien määrän kasvu pysähtyi. Elokuun 2020 lopussa Helsingin työttömyysaste oli 14,3 prosenttia ja työttömiä työnhakijoita oli kaikkiaan 50 200. Kokonaan työttömien määrä oli kasvanut vuoden takaisesta noin 8 200 hengellä ja lomautettuja oli 10 800. Vuotta aiemmin työttömyysaste oli 9,2 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvussa ja elokuussa 2020 Helsingissä oli 13 000 yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä ollutta henkilöä.

Lomautukset ja työttömyyden kasvu ovat kohdistuneet erityisen voimakkaasti palvelu- ja myyntialoilla työskenteleviin ja tätä kautta nuoriin.  Lisäksi vastavalmistuneiden on ollut hankalaa löytää työtä.  Nuorten työttömien määrä on kaksinkertaistunut vuoden takaisesta. Elokuussa 2020 Helsingissä oli yli 11 400 alle 30-vuotiaista työtöntä, 30–49 -vuotiaita työttömiä oli lähes 23 300 ja yli 50-vuotiaita työttömiä 15 500 (kuvio 6).

Avoimien työpaikkojen määrät ovat vähentyneet rajusti vuoden takaisesta. Elokuussa 2020 Helsingissä oli tarjolla 7 600 TE-toimistoon ilmoitettua avointa työpaikkaa, mikä oli 30 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Vuoden 2020 syyskuun loppupuolella lomautettujen määrä on vähentynyt noin 10 000:een ja kaikkien työttömien työnhakijoiden määrä 49 000:een TEM:n Ura-asiakastietojärjestelmän tietojen mukaan. Kokonaan työttömien määrä on vähentynyt hieman koronakriisin aikaisista korkeimmista määristä, mutta kasvanut selvästi vuoden takaisesta. Ennakollinen työttömyysaste oli Helsingissä syyskuun 2020 lopussa 14,0 prosenttia.

Kuluttajien luottamus talouteeen

Suomen talouskasvu alkoi heiketä vuoden 2019 aikana, mutta kuluttajien luottamus alkoi heiketä vasta helmikuussa 2020 ja laski huhtikuussa hyvin alas. Pahimman shokin jälkeen luottamus talouteen on kuitenkin palautunut melko neutraalille tasolle kesän 2020 aikana. Heinä- ja elokuussa lukemat olivat samalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Syyskuussa tilanne pysyy pääkaupunkiseudulla vakaana.

Kuluttajien luottamusindikaattori osoittaa kuluttajien odotusten olevan pääkaupunkiseudulla hieman paremmat kuin koko maassa keskimäärin (kuvio 7). Kuluttajien luottamusindikaattori kuvaa kuluttajien odotuksia heidän oman taloutensa ja koko maan talouden tilasta 12 kuukauden kuluttua kyselyn toteuttamisesta. Indikaattori yhdistää siis vastaajan omaa taloutta ja Suomen taloutta koskevat odotukset samaan kokonaisuuteen.

Kun luottamusindikaattorin lukemat kuvataan niin, että erotetaan toisistaan kuluttajien omaa taloutta (mikroindikaattori) ja Suomen taloutta koskevat arviot (makroindikaattori), näkymä on hieman toisenlainen. Suuri osa kuluttajista uskoo oman taloustilanteensa paranevan seuraavan 12 kuukauden aikana, mutta samalla he arvelevat Suomen talouden tilanteen heikkenevän (kuvio 8). Usein kuluttajien arviot nimenomaan koko maan tilanteen kehityksestä ovat vähintäänkin suuntaa antavia. Koko taloutta koskevat arviot ovat elokuussa 2020 jo paremmat kuin huhtikuun pohjalukemissa, mutta ne ovat edelleen selvästi negatiiviset.

2.3 Väestökehitys Helsingissä

Väestökehitys vuosina 2019–2020

Väestökehitys vuonna 2019

Helsingin väkiluku oli vuoden 2019 lopussa 653 835. Väestön määrä kasvoi 5 793 asukkaalla (0,9 %) vuonna 2019, mikä oli 1 023 enemmän kuin edellisvuonna. Väkiluku on kasvanut 2010-luvulla keskimäärin 7 000 henkeä vuodessa. Helsingin väestökehitykselle on tyypillistä suuret vaihtelut, jotka johtuvat muun muassa talouden suhdanteisiin, asuntomarkkinoihin sekä maahanmuuttoon liittyvistä muutoksista. Erityisen suuria vaihtelut ovat muuttoliikkeessä.

Muuttoliikkeeseen verrattuna luonnollinen väestönkasvu oli pitkään hyvin vakaata. Syntyneiden määrä kasvoi Helsingissä vuoteen 2015 saakka, mutta alkoi sen jälkeen laskea. Vuonna 2019 syntyneiden määrä väheni edelleen jonkin verran edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2019 syntyneiden määrä oli noin 10 prosenttia matalampi kuin huippuvuonna 2015, ja syntyvyyttä kuvaava kokonaishedelmällisyysluku oli enää 1,11, kun se oli vuosina 2000–2015 keskimäärin 1,33. Kuolleiden määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

Helsingin väestönkasvu nopeutui vuonna 2019 ulkomaisen muuttovoiton seurauksena. Muuttovoitto kasvoi lähelle huippuvuosien 2006–2014 tasoa. Tulijoita ulkomailta oli enemmän kuin 2010-luvulla keskimäärin. Muuttajista suuri osa tuli Venäjältä ja Aasian maista, mutta edelleen huomattava osa muuttaneista, etenkin Afrikan ja Lähi-idän maiden kansalaisista, tuli Helsinkiin muualta Suomesta.

Helsingin seudun ulkopuolisesta Suomesta saatu muuttovoitto pysyi vuonna 2019 edellisvuoden tasolla. Sen sijaan Helsingille tyypillinen muuttotappio naapurikuntiin kasvoi vuonna 2019 edelleen edellisvuodesta, ja Helsingistä muutettiin aikaisempaa enemmän sekä Espooseen että Vantaalle.

Väestötilastot osoittavat, että väestö keskittyy yhä enemmän kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille, joista erityisesti Helsingin seudun ennustetaan jatkavan kasvuaan myös tulevina vuosikymmeninä. Suomen kuuden suurimman kaupungin väestö on kasvanut tasaisesti viiden viimeisen vuoden aikana. Vuosien 2015–2019 keskimääräinen kasvuprosentti oli Helsingissä, Turussa ja Oulussa 1,0 prosenttia, Tampereella 1,3 prosenttia, Espoossa 1,8 prosenttia ja Vantaalla 2,1 prosenttia (taulukko 1).

Vuonna 2019 koko Suomen väkiluku kasvoi 7 373 hengellä, kun kuuden suurimman kaupungin yhteenlaskettu väestönkasvu oli lähes 24 000 henkeä. Väestömäärä kasvoi kaikkiaan 54 Suomen kunnassa yhteensä 32 470 asukkaalla, kun taas väestö väheni 256 kunnassa (-25 097 asukasta).

Vuosi	Helsinki väkiluku	muutos	muutos %	Espoo väkiluku	muutos	muutos %	Vantaa väkiluku	muutos	muutos %
2015	628 206	7 493	1,2	269 802	4 259	1,6	214 605	3 602	1,8
2016	635 181	6 973	1,1	274 583	4 781	1,8	219 341	4 736	2,2
2017	643 272	8 091	13	279 044	4 461	1,6	223 027	3 686	1,7
2018	648 042	4 770	0,7	283 632	4 588	1,6	228 166	5 139	2,3
2019	653 835	5 793	0,9	289 731	6 099	2,2	233 775	5 609	2 5

Vuosi	Tampere väkiluku	muutos	muutos %	Turku väkiluku	muutos	muutos %	Oulu väkiluku	muutos	muutos %
2015	225 118	2 114	0,9	185 908	2 084	1,1	198 525	2 234	1,1
2016	228 274	3 156	1,4	187 604	1 696	0,9	200 526	2 001	1,0
2017	231 853	3 579	1,6	189 669	2 065	1,1	201 810	1 284	0,6
2018	235 239	3 386	1,5	191 331	1 662	0,9	203 567	1 757	0,9
2019	238 140	2 901	1,2	192 962	1 631	0,9	205 489	1 922	0,9

Taulukko 1. Suomen kuuden suurimman kaupungin väestö vuosina 2015–2019. Lähde: Tilastokeskus.

Väestökehitys alkuvuonna 2020

Väestönmuutosten ennakkotietojen mukaan Helsingin väestö on kasvanut alkuvuonna 2020 aikaisempaa hitaammin. Elokuun loppuun mennessä asukasmäärä on lisääntynyt 3 135 henkeä. Edellisvuonna samaan aikaan kirjattiin lisäystä 4 225. Syntyneitä oli 301 ja kuolleita 98 edellisvuotta enemmän. Syntyneiden enemmyys, 924 henkeä, oli 203 henkeä suurempi kuin vastaavana ajanjaksona vuosi sitten

Väestönkasvun hidastuminen alkuvuonna 2020 on seurausta muuttoliikkeen muutoksista. Tammi-elokuussa 2020 Helsingin muuttovoitto oli 2 275 henkeä, kun edellisvuonna samaan aikaan se oli 3 531 henkeä. Helsinkiin muutti 49 henkeä enemmän ja Helsingistä muutti pois 1 305 henkeä enemmän edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Kotimainen muuttovoitto oli vain 193 henkeä, koska lähtömuutto muualle Suomeen kasvoi tulomuuttoa enemmän. Muuttovoitto seudun ulkopuolisesta Suomesta pieneni alkuvuonna huomattavasti. Toisaalta muuttotappio muulle pääkaupunkiseudulle, etenkin Espooseen pieneni edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Myös ulkomainen muuttoliike väheni ja ulkomailta saatiin muuttovoittoa 2 082 henkeä, mikä oli 286 henkeä vähemmän kuin tammi-elokuussa 2019.

Alkuvuosi 2020 oli koronaepidemian aiheuttamien rajoitustoimenpiteiden vuoksi poikkeuksellista aikaa, ja se näkyi selvästi Helsingin väestökehityksessä erityisesti maalis-huhtikuussa.  Ennen rajoitustoimenpiteitä, tammi-helmikuussa, Helsingin väestönkasvu oli edellisvuosia nopeampaa. Kasvu kuitenkin pysähtyi yhteiskunnan sulkeutuessa maalis-huhtikuussa ja lähti taas nopeutumaan touko-elokuussa. Elokuun väestönkasvu sekä kotimainen ja ulkomainen muuttovoitto oli viime vuosien keskimääräisellä tasolla, tosin ennakkotiedoissa on nyt paljon kirjaamisviivettä.

Lähde: Tilastokeskus, väestörakenteen ja väestönmuutosten vuositilastot sekä väestön ennakkotilasto.

Helsingin väestöennuste vuosille 2020–2023

Helsingin väkiluvun ennustetaan olevan vuoden 2020 lopussa 658 696. Uuden väestöennusteen mukaan väkiluku kasvaa vuoden 2020 aikana 4 861 asukkaalla eli 0,7 prosenttia. Arvioitu kasvu on 1 947 asukasta pienempi kuin viime vuoden ennusteessa. Vuosina 2021–2023 kasvun ennustetaan jatkuvan vuotta 2020 korkeampana, palautuen vuosien 2017–2019 keskimääräiselle tasolle. Ennustettu väestönkasvu on 6 116 asukasta (0,9 %) vuonna 2021, 6 360 asukasta (1,0 %) vuonna 2022 ja 6 389 asukasta (1,0 %) vuonna 2023. Helsingin vuotuisen väestönkasvun ennustetaan siis olevan keskimäärin 5 930 henkeä vuosina 2020–2023, mikä on noin 500 asukasta vähemmän kuin edellisen neljän vuoden aika keskimäärin (vuosina 2016–2019).

Koronaepidemian aiheuttaman epävarmuuden takia tulevan väestökehityksen ennustaminen on vuonna 2020 poikkeuksellisen vaikeaa. Uusi väestöennuste perustuu oletukseen, että koronaepidemian vaikutukset jäävät lyhytaikaisiksi, ja muuttoliike palautuu jo vuonna 2021 lähemmäs aikaisempaa tasoa. Helsingin seudun sisäisten muuttojen osalta oletuksena on, että vuonna 2020 Helsingin muuttotappio naapurikuntiin pienenee edellisvuodesta ja sen jälkeen kasvaa vuosien 2018–2019 keskimääräiselle tasolle. Seudun ulkopuolisen Suomen muuttojen osalta oletuksena on, että vuonna 2020 sekä tulo- että lähtömuutto vähenevät selvästi, koska nuorille tyypilliset työpaikat Helsingissä ja Helsingin seudulla vähenevät koronaepidemian taloudellisten vaikutusten seurauksena. Muuttoliikkeen oletetaan kuitenkin palautuvan ensi vuonna.

Ulkomaalaisten muuttojen oletetaan vähenevän tänä vuonna huomattavasti, mutta palautuvan jo ensi vuonna aikaisemmalle tasolle.

Väestöennuste ikäryhmittäin

Varhaiskasvatusikäisten, 1–6 -vuotiaiden, määrä väheni vuonna 2019 ja sen ennustetaan vähenevän vuoden 2020 aikana 627 lapsella. Vuonna 2021 ikäryhmän ennustetaan pienenevän 296 lapsella, ja vuosina 2022 ja 2023 vielä 491 ja 92 lapsella.

Peruskouluikäisten, 7–15 -vuotiaiden, määrän sen sijaan ennustetaan kasvavan vuoden 2020 aikana 1 461 hengellä ja 1 386 hengellä vuonna 2021. Vuonna 2022 peruskouluikäisten määrän odotetaan kasvavan 1 198 hengellä ja vuonna 2023 kasvun oletetaan olevan 1 021 henkeä.

Toisen asteen opiskelijoiden ikäluokan, eli 16–18 -vuotiaiden, määrän ennustetaan kasvavan vuoden 2020 aikana 253 hengellä ja vuonna 2021 kasvua arvioidaan olevan 540 henkeä. Vuosina 2022 ja 2023 kasvuksi arvioidaan 381 ja 464 henkeä.

Työikäisten, 19–64 -vuotiaiden, määrän ennustetaan kasvavan 1 335 asukkaalla vuonna 2020. Vuosina 2021–2023 keskimääräisen kasvun odotetaan olevan 2 750 per vuosi.

Yli 65-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan 2 180 hengellä vuonna 2020 ja vuosina 2021–2023 kasvu on ennusteen mukaan keskimäärin 2 100 henkeä. 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa 2 596 hengellä vuonna 2020. Vuosina 2021–2022 kasvua ennustetaan yli 2 900 henkeä vuodessa. Vuonna 2023 ikäryhmän kasvuksi ennustetaan 2 647 henkeä.

Väestöennuste Helsingin osa-alueille

Lähivuosina Helsingin väestönkasvu painottuu suurimmille projektialueille. Vuosina 2020–2023 väestönkasvun ennustetaan olevan suurinta Kalasataman ja Sompasaaren alueella (yhteensä +5 100), Jätkäsaaressa (+4 200 asukasta), Kruunuvuorenrannassa (+2 900) ja Maunulanpuistossa (+2 000) (kuviot 9 ja 10). Myös Keski-Pasilan ja Kuninkaantammen osa-alueiden ennustetaan kasvavan yli 1 500 asukkaalla seuraavan neljän vuoden aikana. Myös varhaiskasvatusikäisten lasten määrä kasvaa tyypillisesti uusilla alueilla, vaikka koko kaupungin tasolla määrän ennustetaankin laskevan (kuviot 11 ja 12).

Lähde: Helsingin kaupunginkanslia, Helsingin väestöennuste 31.12.2019–2060.

Helsingin ulkomaalaistaustainen väestö ja sen kehitys

Ulkomaalaistaustaisia helsinkiläisiä oli vuoden 2019 lopussa 107 671 (kuvio 13). Tämä oli 16,5 prosenttia kaupungin koko väestöstä. Ulkomaalaistaustaisista 81 prosenttia (87 553 henkeä) oli syntynyt ulkomailla eli kuului ulkomaalaistaustaisten ensimmäiseen sukupolveen. 19 prosenttia (20 118) oli syntynyt Suomessa eli kuului ulkomaalaistaustaisten toiseen sukupolveen.

Ulkomaalaistaustaisten määrä kasvoi 4 259 hengellä eli 4,1 prosenttia vuonna 2019. Kasvuprosentti oli edellisvuotta korkeampi, mutta matalampi kuin vuosina 2015–2017. Noin kolme neljäsosaa kaupungin väestönkasvusta tuli ulkomaalaistaustaisista.

Vuoden 2019 lopussa 106 059 helsinkiläisellä oli rekisteröity äidinkieleksi jokin muu kieli kuin suomi, ruotsi tai saame. Kaikista helsinkiläisistä heidän osuutensa oli 16,2 prosenttia. Vieraskielisten määrä kasvoi vuoden aikana 4 234 hengellä eli 4,2 prosenttia. Vieraskielisiä on Helsingissä hieman vähemmän kuin ulkomaalaistaustaisia. Esimerkiksi ruotsalaista syntyperää olevat ruotsin- ja suomenkieliset tilastoidaan ulkomaalaistaustaisina, mutta ei vieraskielisinä.

Vuonna 2018 laaditun Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennusteen mukaan vieraskielisten määrä ja osuus väestöstä kasvavat edelleen nopeasti. Helsingissä vieraskielisten määrän arvioidaan kasvavan yli 21 000 henkilöllä vuosien 2020–2023 aikana, jolloin vuoden 2023 lopussa vieraskielisiä olisi yli 127 000.

Koronaepidemian vaikutusta ulkomaalaistaustaisten määrän kehitykseen lähivuosina on vaikea arvioida. Oletettavasti erilaiset rajoitukset vähentävät ulkomaista muuttoliikettä vielä ainakin ensi vuonna ja mahdollisesti pitempäänkin. Myös turvapaikan hakijoiden määrä on vähentynyt oleellisesti. Vuonna 2020 Suomeen on tullut vain 700 uutta hakemusta, puolet viime vuonna vastaavana aikana tehdyistä.

Viidentoista viime vuoden aikana virolaiset ovat muodostaneet Suomeen suuntautuneesta työperusteisesta maahanmuutosta selvästi suurimman ryhmän. Koska virolaisten muuttoliike Helsingin seudulle on hiipunut, kaupungilla on tarve seurata työperusteisen muuttoliikkeen kehitystä ja pyrkiä vaikuttamaan kaupungin intressien mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Lähteet: Tilastokeskus, väestörakenteen vuositilasto; Helsingin kaupunginkanslia, Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035 ja Maahanmuuttovirasto

2.4  Tulokehitys, toimeentulo ja hyvinvointierot Helsingissä

Tulotason kehitys ja toimeentulo

Tulokehitys

Verohallinnon ennakkotietojen mukaan helsinkiläisten tulonsaajien keskimääräiset ansiotulot vuonna 2019 olivat 34 400 euroa (+3,4 % vuodesta 2018), ja mediaaniansiotulot 28 700 euroa (+4,4 % vuodesta 2018). Helsinkiläisten tulonsaajien ansiotulot kasvoivat sekä keskiarvolla että mediaanilla mitattuna enemmän kuin muissa kuusikkokunnissa. Ansiotuloilla tarkoitetaan verotettavia ennakonpidätyksen alaisia ansiotuloja, jotka sisältävät palkkatulot, eläketulot, työttömyyskorvaukset ja muut sosiaalietuudet.

Helsinkiläisten keskimääräiset ansiotulot olivat 19 prosenttia ja mediaanitulot 17 prosenttia korkeammat kuin koko maassa keskimäärin. Helsinkiläisten ansiotulot olivat kuusikkokunnista toiseksi korkeimmat Espoon jälkeen. Mediaaniansiotuloilla mitattuna Helsinki nousi vuonna 2019 Vantaan ohi.

Ansiotulojen summan vuosikasvu oli vuonna 2019 Helsingissä 3,9 prosenttia ja koko maassa 3,1 prosenttia. Muissa kuusikkokunnissa ansiotulojen summan suhteellinen kasvu oli hieman Helsinkiä nopeampaa (esim. Espoossa 4,0 ja Vantaalla 5,2 prosenttia). Helsingin ansiotulojen summan muita hitaamman kasvun selittää tulonsaajien lukumäärän nopeampi kasvu muissa kuusikkokunnissa. Esimerkiksi Vantaalla tulonsaajien määrä kasvoi vuodessa 3,2 prosenttia, mutta Helsingissä vain vajaan puoli prosenttia.

Ansiotulot ovat kasvaneet nopeimmin ylimmissä tuloluokissa. Kun alimman tuloneljänneksen nimelliset ansiotulot ovat nousseet kuudessa vuodessa yhteensä 5,6 prosenttia, on ylimmässä tuloneljänneksessä kasvua kertynyt yli 10 prosenttia. Euromääräisesti ero on kasvanut vielä selvemmin. Tulojen kasvuvauhdin ero näkyy selvästi myös alueellisissa tarkasteluissa. Hyvätuloisten kaupunginosien tulotaso kasvaa suhteellisestikin mitattuna nopeammin kuin pienituloisten kaupunginosien.

Lähde: Verohallinto, ennakkotiedot ennakonpidätyksen alaisista ansiotuloista.

Pienituloisuus ja toimeentulovaikeudet

Helsingissä asui vuoden 2018 lopussa 73 400 pienituloista henkilöä. Asuntokuntaväestön pienituloisuusriski eli pienituloisissa asuntokunnissa asuvien prosenttiosuus oli 11,7. Pienituloisten osuus on pysynyt viime vuosina Helsingissä vakaana. Noin 6 prosentilla asuntoväestöstä pienituloisuus oli pitkittynyttä eli he olivat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin tilastovuoden lisäksi kahtena vuotena kolmen edellisvuoden aikana. Pienituloisia ja pitkittyneesti pienituloisia on suhteellisesti eniten nuorten aikuisten ikäryhmissä sekä vanhimpien naisten keskuudessa. Helsingissä niin pienituloisten kuin pitkittyneesti pienituloisten osuus on ollut reilun prosenttiyksikön verran pienempi kuin koko maassa keskimäärin.

Pienituloisuudesta kertoo myös perusturvan varassa eläminen. Helsinkiläisistä noin 6 prosenttia eli vuonna 2018 kokonaan (yli 90 % bruttotuloista) perusturvan varassa ja vajaat 3 prosenttia oli elänyt kokonaan perusturvan varassa yhtäjaksoisesti neljä vuotta. Helsingissä kokonaan perusturvan varassa elävien osuus on yli prosenttiyksikön suurempi kuin koko maassa keskimäärin.

Toimeentulovaikeudet koskettavat myös muita kuin pienituloisiksi käytettävissä olevien tulojen tai perusturvan varassa elämisen perusteella lukeutuvia henkilöitä. Noin 28 prosenttia helsinkiläisistä koki vuonna 2018, että tulojen kattaminen menoilla oli vähintäänkin hankalaa, ja peräti lähes joka viides kaupunkilainen on joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahan puutteen vuoksi.

Koronaepidemia on vaikeuttanut entisestään monen helsinkiläisen taloudellista tilannetta ja saattanut taloudelliseen ahdinkoon myös aiemmin pärjänneitä. Esimerkiksi yleisen asumistuen ja perustoimeentulotuen saajien lukumäärät ovat olleet koronaepidemian aikana selvästi suuremmat kuin vuotta aikaisemmin. Yleistä asumistukea saavien ruokakuntien määrä kääntyi elokuussa ensimmäistä kertaa koronaepidemian aikana laskuun, mutta edelleen tuen saajia on yli kymmenen prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Useissa tutkimuksissa on havaittu yhteys alhaisen tulotason ja huono-osaisuuden välillä. Jatkuva eläminen pienten tulojen varassa kuluttaa ihmisen voimavaroja ja vähentää hyvinvointia. Pitkittyessään taloudelliset vaikeudet lisäävät syrjäytymisen riskiä. Koronan sosiaalisia- ja terveydellisiä vaikutuksia tulee jatkossa seurata jatkuvasti päivittyvällä tilannekuvalla.

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto; Kela, Kelasto-tietokanta; THL, Finsote-tutkimus.

Hyvinvointi, velkaantuminen ja asumiseen käytetyt tulot

Asumiseen käytetyt tulot

Asumiskustannukset vievät helsinkiläisten käytettävissä olevista rahatuloista keskimäärin noin 20 prosenttia. Erot eri tuloluokkien välillä ovat kuitenkin huomattavat. Ylimmässä tulokvintiilissä (eniten ansaitsevassa viidenneksessä tulonsaajista) asumiskustannuksiin käytetään kahdeksan prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista, kun alimmassa tulokvintiilissä vastaava osuus nousee 42 prosenttiin. Todelliset asumiskustannukset jakautuvat kuitenkin tasaisemmin. Kun huomioon otetaan asumisen tuet ja asuntolainojen korkovähennykset, käyttää vähiten ansaitseva viidennes enää 27 prosenttia tuloistaan asumiseen. Asumisen tuet vaikuttavat eniten pienituloisimpien kotitalouksien nettomääräisiin asumiskustannuksiin. Asumiskustannuksiin lasketaan kotitalouden varsinaisen asunnon käyttömenot kuten vuokrat ja vesimaksut, taloyhtiöiden hoitovastikkeet, asuntolainojen korot ja kiinteistöverot.

Tuloihin suhteutetut asumiskustannukset eli asumiskustannusten tulo-osuudet ovat muuttuneet vuosina 2002–2017 melko vähän. Helsingissä nettomääräiset asumiskustannusten tulo-osuudet ovat vaihdelleet 17 ja 20 prosentin välillä vuosina 2002–2017. Pienimmillään osuudet olivat juuri vuosina 2002 ja 2017, ja huipputasollaan ne olivat vuonna 2008 (19,8 %). Muualla maassa muutos on ollut samansuuntainen, eli asumiskustannusten osuus tuloista on vaihdellut suunnilleen samaan tahtiin kuin Helsingissä, vaikkakin alemmalla tasolla (noin 15 %). Yksi merkittävimmistä asumiskustannusten vakauteen vaikuttaneista tekijöistä on ollut matala korkotaso, joka on pitänyt asumiskustannukset melko alhaisina, vaikka asuntolainakanta on kasvanut jo pitkään.

Lähde: Tilastokeskus. Asuntokuntien tulot.

Helsinkiläisten velkaantuminen

Asuntolainojen ja muiden velkojen määrä asukasta kohden vuonna 2019 oli Helsingissä 29 100 euroa, josta asuntolainojen osuus oli 21 100 euroa. Nämä luvut ovat noin 30 prosenttia korkeammat kuin Turussa, Tampereella ja Oulussa, hieman korkeammat kuin Vantaalla ja kymmenkunta prosenttia alemmat kuin Espoossa. Helsinkiläiset ovat kuitenkin velkaantuneet viime vuosina nopeasti. Asuntolainojen yhteen laskettu euromäärä on kasvanut neljässä vuodessa (2015–2019) yhteensä 22,0 prosenttia, kun asuntolainakanta on kasvanut samalla aikavälillä muissa kuusiokunnissa noin 3–15 prosenttia ja koko maassa 3,3 prosenttia. Tulotasoon suhteutettuna kaikkien velkojen kokonaismäärä on kuitenkin edelleen melko lähellä koko maan tasoa. Helsinkiläisten ansiotulot ovat laskutavasta riippuen 17–19 prosenttia koko maan keskiarvoa korkeammat ja lainakanta on 26,5 prosenttia korkeampi kuin koko maassa keskimäärin.

Lähde: Tilastokeskus. Velkaantumistilasto, asuntokuntien velat.

Hyvinvointi ja hyvinvointierot

Suurin osa helsinkiläisistä näyttää erilaisten hyvinvointimittareiden valossa pärjäävän hyvin ja voivan erinomaisesti. Koettu terveys on keskimäärin parempi kuin koko maassa, ja 70 prosenttia 20 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä kokeekin terveydentilansa hyväksi. Elämänlaatunsa kokee hyväksi yli 60 prosenttia, ja työikäisistä 82 prosenttia uskoi jaksavansa työskennellä vanhuuseläkeikään asti.

Helsingissä asuvilla on kuitenkin väestöryhmittäin huomattavia eroja niin terveyden ja hyvinvoinnin kuin koulutus- ja tulotason ja työllisyyden suhteen. Helsinki on monen ilmiön suhteen varsin polarisoitunut kaupunki, josta löytyy koko Suomen mittapuulla mitaten niin parhaiten pärjääviä kuin huono-osaisimpia. Huolena on, että koronaepidemia kasvattaa väestöryhmien välisiä eroja, sillä poikkeusolot ovat hankaloittaneet erityisesti niiden tilannetta, jotka olivat jo ennen epidemian alkua heikossa asemassa kuten apua tarvitsevat lapset ja ikääntyneet, heikossa työmarkkina-asemassa olevat, mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä taloudellisesti heikoilla olevat.

Vaikka koronaviruksen aiheuttamat kuolemantapaukset ovat ainakin toistaiseksi jääneet niin koko maassa kuin Helsingissä melko vähäisiksi, epidemialla on ollut muita terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia. Epidemia on lisännyt yksinäisyyden kokemista, aiheuttanut taloudellisia huolia sekä vaikeuttanut elämänhallintaa ja arkirytmiä. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjontaa vähennettiin epidemiahuipun aikana ja esimerkiksi ei-kiireellisiä leikkauksia siirrettiin sekä toisaalta osa ihmisistä – etenkin iäkkäät – ei uskaltautunut terveysasemille, jolloin vakavienkin perussairauksien seuranta ja hoito saattoivat jäädä väliin. Palvelujärjestelmään on kertynyt epidemian aikana paineita, joiden purkaminen tulee kuormittamaan sitä myöhemmin.

2.5 Asuntomarkkinat ja asuntotuotanto Helsingissä

Asuntojen hintakehitys

Vanhojen osakeasuntojen keskimääräiset hinnat ja niiden nousuvauhti on ollut Helsingissä muuta maata korkeampi (kuvio 14). Vuoden 2020 toisella neljänneksellä asuntojen keskineliöhinta oli 4 412 euroa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Helsingin keskineliöhinta on noussut 25,3 prosenttia eli 903 euroa. Muissa pääkaupunkiseudun kunnissa asuntojen hintakehitys on ollut vastaavana aikana huomattavasti maltillisempaa. Espoon ja Kauniaisten alueella asuntojen keskineliöhinta on noussut samassa ajassa 13,5 prosenttia (422 euroa) ja Vantaalla 9 prosenttia (225 euroa). Vuoden 2020 toisella neljänneksellä Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Espoon ja Kauniaisten asuntojen keskineliöhinta oli 3 553 euroa ja Vantaalla se oli 2 737 euroa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella suurimmista kaupungeista asuntojen keskineliöhinnat ovat nousseet nopeammin Turussa (17,5 prosenttia) ja Tampereella (15,4 prosenttia), kun taas Oulussa (8,9 prosenttia) hiukan hitaammin kuin Vantaalla. Asuntojen keskineliöhinnat jäivät näissä kuitenkin pääkaupunkiseudun tasosta vuoden 2020 toisella neljänneksellä ollen Turussa 2 177 euroa, Tampereella 2 520 euroa ja Oulussa 1 812 euroa.

Koronaepidemian vaikutukset asuntomarkkinaan niin Helsingissä kuin muualla Suomessakin näyttävät toistaiseksi jäävän lyhytaikaiseksi. Tilastokeskuksen ennakkotietojen perusteella asuntokauppojen määrä laski kevään 2020 aikana, mutta tilanne näyttää elpyneen lähelle epidemiaa edeltävää aikaa vuoden toisella neljänneksellä (kuvio 15). Asuntokauppojen kumulatiivinen kasvu vuonna 2020 jää hiukan vuoden 2018 tasosta Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan. Vilkas alkuvuosi asuntokaupoilla näyttää paikkaavan kauppamäärien tiputusta, eikä se näin ollen näytä vaikuttaneen asuntojen hintakehitykseen.

Asuntojen keskineliöhinta nousi vuoden 2020 toisella neljänneksellä. Mikäli epidemian leviäminen pysyy syksyn ajan rauhallisena, voidaan olettaa, ettei sillä ole vaikutusta Helsingin asuntomarkkinaan. Jos kuitenkin koronaepidemian niin sanotulla toisella aallolla on merkittäviä ja pidempiaikaisia työmarkkinavaikutuksia, voidaan olettaa myös asuntokaupan hiljentyvän ja sen myötä asuntojen hintojen laskevan. Helsingissä asuntojen hintojen lasku tapahtunee kuitenkin tässäkin tapauksessa hitaammin ja muutos on pienempi kuin muualla Suomessa johtuen asuntojen kovemmasta kysynnästä.

Suomen Pankin tietojen mukaan asuntolainojen järjestelyissä nähtiin keväällä merkittävä piikki huhtikuussa 2020. Tämä jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ilmiöksi ja asuntolainojen järjestelyjen määrä laski toukokuussa edellisen vuoden tasolle. Henkilökohtaisten asuntolainojen sijaan talouden heilahteluille herkempiä ovat suuret taloyhtiölainat. Maksukyvyn heikkeneminen taloyhtiölainojen suhteen saattaakin hidastaa suunniteltujen remonttien toteutumista sekä uusien asuntojen rakentamista.

Asuntorakentaminen

Asuntorakentaminen jatkuu Helsingissä vilkkaana, mutta tilastoissa on mahdollisesti merkkejä myös lievästä asuntotuotannon hidastumisesta. Alkusyksyyn 2020 mennessä asuntoja valmistui enemmän kuin kahden edellisvuoden vastaavilla ajanjaksoilla, mutta erityisesti myönnettyjen lupien määrässä jäätiin edellisvuosien tasosta. Rakennuslupia myönnettiin noin tuhannelle asunnolle vähemmän kuin kahtena edellisvuonna keskimäärin, ja rakenteilla olevien asuntojen määrä laski hetkellisesti kesän jälkeen. Vielä on kuitenkin liian varhaista arvioida, johtuivatko muutokset normaalista vaihtelusta rakentamisen suhdanteissa vai esimerkiksi koronaepidemian aiheuttamasta hiljenemisestä.

Pidemmän aikavälin tarkastelussa Helsingin asuntorakentaminen on silti yhä korkealla tasolla (kuvio 16), ja syksyllä 2017 hyväksytyssä kaupunkistrategiassa ja kesällä 2016 hyväksytyssä Kotikaupunkina Helsinki -ohjelmassa (AM-ohjelma) asuntotuotantotavoite on asetettu 7 000 asuntoon vuodesta 2019 eteenpäin. Vuosille 2020–2035 tehdyn rakentamisennusteen mukaan tavoitteen mukaisen asuntotuotannon määrän on arvioitu olevan mahdollista myös tulevina vuosina. Ennuste perustuu asemakaavoituksen, tontinluovutuksen ja rakentamiskelpoisuuden luomiin edellytyksiin.

Noin 85 prosenttia seuraavan viiden vuoden asuntotuotannon tuottavista asemakaavoista on lainvoimaisia ja kaupungin rakennuttajille varaamia asuntotontteja on merkittävä määrä. Korkealla asuntotuotannon tasolla pyritään sekä vastaamaan väestönkasvuun, että omalta osaltaan hillitsemään asuntojen vuokrien ja hintojen nousua. AM-ohjelman hallintamuotojakauma (sääntelemätön omistus ja vuokra, välimuoto, ARA-vuokra) ja sen mukaiset tontinluovutukset sekä maankäyttösopimukset turvaavat säännellyn tuotannon toteutumisen ja sitä kautta kohtuuhintaisemman asumisen Helsingissä.

Rakentaminen jatkuu voimakkaana niin projektialueilla kuin täydennysrakentamisena. Syksyllä 2020 eniten asuntoja on rakenteilla Kalasataman ja Länsisataman projektialueilla (kuvio 17). Asuntotuotanto on vilkasta myös muilla suurilla projektialueilla, kuten Pasilassa ja Kruunuvuorenrannassa.

Täydennysrakentamista tapahtuu eri puolilla Helsinkiä. Täydentävää asuntotuotantoa on eniten tällä hetkellä Herttoniemessä ja Laajasalossa, mutta sitä on käynnissä runsaasti myös Vuosaaressa ja Malmilla, sekä keskustassa. Täydennysrakentamisella voidaan tukea asuinalueiden elinvoimaisuutta, kehittymistä ja keskinäistä tasapainoa.

Uudet asuntotuotantoalueet ovat sijainniltaan urbaaneja ja siten asuntotuotanto on hyvin kerrostalovoittoista. Valmistuvista asunnoista lähes 90 prosenttia tulee jatkossakin kerrostaloihin. Asuntojen hallintamuodoissa sääntelemättömän vuokra- ja omistustuotannon osuus on viime vuosina ollut tavoitetta korkeampi. Kaupungin oman tuotannon merkitys on korostunut sekä ARA-vuokra-asuntojen että välimuodon asuntojen tuotannossa. Myös asuntotonttien varaukset kaupungin maalta ohjaavat tuotantoa tavoitteen mukaiseen suuntaan.

Kiinteistövero

Maan hallituksen valmistelema lainsäädäntöuudistus, jonka mukaan kiinteistöverotus uudistuu, viivästyy vuodella ja uudistuu vuoden 2023 verotuksessa. Uudistus viivästyy suunnitellusta, sillä uudistuksia varten tarvitaan lisää tietopohjaa ja analyysiä kiinteistöveron vaikutuksista, ja jotta vaaditut tietojärjestelmämuutokset saadaan toteutettua.

Uudistuksen tavoitteena on huomioida aiempaa paremmin maapohjien ja rakennusten käyvät verotusarvot, jotka ovat jäljessä yleisestä kustannus- ja hintakehityksestä nykyisessä järjestelmässä. Verotusarvot nousevat keskimäärin noin kaksinkertaiseksi ja nousu vaihtelee rakennustyypeittäin sekä alueittain rakennuskustannusten kehityksen mukaan uudessa järjestelmässä. Maapohjien verotusarvot nousevat vastaavasti keskimäärin kaksinkertaisiksi nykytasosta koko maassa. Maapohjien verotusarvojen muutoksiin liittyy huomattavasti suurempi vaihtelu kuin rakennusten verotusarvojen muutoksiin.

Helsinkiläisten asuntojen hintakehitys on ollut nopeampaa kuin muualla Suomessa. Käytössä olevan kiinteistöverojärjestelmän käyvät arvot ovatkin todennäköisesti jääneet jälkeen eniten Helsingissä. Niinpä uuden maapohjan arvottamisjärjestelmän suurin korotuspaine kohdistuukin Helsinkiin. Maan arvo ja sen kehitys vaihtelevat paljon Helsingin sisällä, mistä johtuen kiinteistöveron korotukset kohdistuvat erisuuruisina eri alueille. Helsingin kalleimmilla alueilla maapohjan arvottamisjärjestelmän käyvät arvot ovat jääneet jälkeen eniten ja korotukset kohdistuvat niihin.

Vaikka asuntojen hintojen nousu onkin ollut Helsingissä muuta maata suurempaa, on asukasta kohden laskettu kiinteistöverokertymä kasvanut hitaammin kuin kuusikkokunnissa. Tätä selittää Helsingin muista kaupungeista poikkeava maapolitiikka. Helsingissä tontinluovutus perustuu pitkälti maanvuokraukseen, eikä vuokratonteilla sijaitsevista kohteista makseta kiinteistöveroa.

Kiinteistöverojärjestelmän muutokset maapohjan ja rakennusten arvottamisperusteissa nostavat Helsingin kiinteistöverotuottoja, mikäli kiinteistöveroasteessa ei tehdä muutoksia. Maan arvo on aliarvioitu nykyisessä järjestelmässä, minkä vuoksi suurimmat korotukset Helsingissä kohdistuvat järjestelmäuudistuksessa maapohjaan.