Osaajapankki jatkoi toimintaansa

Savoy-teatterin valaistusmestari Simo Sajama.
Simo Sajama on palannut omiin töihinsä Savoy-teatteriin. Kuva: Laura Oja.

Koronaepidemian aikaan erityisesti sosiaali- ja terveystoimi on tarvinnut tekijöitä lyhytaikaiseksi avuksi, mutta henkilöstömme teki poikkeusajan töitä myös kuntavaaleissa.

Savoy-teatterissa työskentelevä valaistus­mestari Simo Sajama on tehnyt korona-aikaan aivan muita kuin oman alansa töitä. Kun esitykset koronatilanteen tiukennettua Savoyssa loppuivat, sen henkilöstölle ryh­dyttiin etsimään väliaikaisesti uusia tehtäviä.

– En tiennyt etukäteen, millaisissa tehtävissä jatkan, mutta tunnelmani oli innokas, Sajama kertoo.
Hänen työpaikkansa vaihtui Savoysta Kallion Ympyrätaloon ja siellä tartuntakartoittajan tehtäviin. Hän sai työtään varten koulutuksen, jonka jälkeen alkoi reilun kolmen kuukauden rupeama.

– Erityisen paljon opeteltavaa tuli Soten tietokoneohjelmista. En itse tee töitä PC-koneella vaan valopöydän kanssa. Kauhistelin alussa, pystyykö tällainen kuusikymppinen kaikkeen uuteen, mutta taisin pärjätä ihan kohtuullisesti.

Sajaman työhön kuului soittaa tartunnan saaneille ihmisille ja pyrkiä selvittämään mahdollisimman tarkkaan, keitä he mahdollisesti olivat ehtineet altistaa. Hän kertoo, että 95 prosenttia ihmisistä oli hyvin mukana ja pyrki auttamaan tartunnanjäljitystä. Pienelle osalle tilanne oli tiukka.

– Osan kanssa oli ongelmia kielen kanssa, mutta tältäkin osin järjestely oli hienosti hoidettu. Jäljittäjissä oli tiimi, josta sai apua eri kulttuureja varten.

Sajama kehuu eri toimialoilta koottua tartuntajäljittäjien porukkaa. Vaikka kaikilla oli taustallaan aivan muut työt, kukaan ei jurnuttanut, miksi työt äkkiä vaihtuivat. Päinvastoin. Sajaman lisäksi muutkin olivat kiitollisia, ettei kaupunki irtisanonut vaan järjesti töiden loputtua muita tehtäviä.

– Sotelaisten ihmisjohtaminen oli hienoa. Meillä oli esihenkilöinä muun muassa osastonhoitajia, todella lempeitä ja mukavia tyyppejä. Empaattisina ihmisinä he ymmärsivät meidän täysin toisenlaisia taustoja.

Olimme kiitollisia siitä, ettei kaupunki irtisanonut vaan järjesti töiden loputtua muita tehtäviä.


Osaajapankki koordinoi siirtoja

Perustimme osaajapankin jo edellisenä vuonna, ja sen toimintaa jatkettiin koor­dinoimassa liike-laitosrajoja ylittäviä henkilöstösiirtoja. Osaaja­pankin toiminta jatkui erityisesti tammi­–kesäkuun ajan.
Kesän jälkeen henkilöstösiirtojen määrä väheni, ja syksyllä siirtoja oli vain joitakin kymmeniä.
Henkilöstötarpeita vuoden aikana oli erityisesti sosiaali- ja terveystoimialalla epidemiologisen toiminnan tartunnanjäljityksessä ja koronarokotusasemilla.

Lyhytkestoinen mutta määrältään suuri resurssitarve tuli myös kuntavaalien varahenkilöstöstä. Välitimme osaajapankin kautta työntekijöitä myös muihin resurssitarpeisiin.

Määrällisesti eniten siirtyjiä oli kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalta.

Siirtyjien etsintä kävi vuoden aikana aiempaa haastavammaksi, sillä suuri osa kaupungin palvelutoiminnasta toteutui normaalisti eikä omista tehtävistä irrottautuminen ollut yksinkertaista.

Erityisesti tartunnan­jäljityksessä ja korona­rokotusasemilla tarvittiin lisää henkilökuntaa.

Tarkoituksenmukaisia siirtoja

Keräsimme palautetta osaaja­pankkitoiminnasta työntekijöiltä, heidän esihenkilöiltään ja HR-verkostolta. Palautteiden perusteella siirtoja pidettiin tarkoituksenmukaisina.

Valtaosa siirtyneistä työntekijöistä koki työskentelyn uusissa tehtävissä positiivisena mahdollisuutena. Kehitettävää tunnistettiin muun muassa siirtojen toteutuksen viestinnässä sekä uuteen työhön perehdyttämisessä.


Vapaaehtoisena kuntavaaleissa

Taloussuunnittelija Pipsa Hartikainen kertoo pohtineensa jo jonkin aikaa, että haluaisi tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Kun kaupunki etsi kevään kuntavaalien aikaan vapaaehtoisia kotiäänestyksen avuksi, hän ilmoittautui mukaan.

– Pidän tosi tärkeänä, että myös ihmiset, jotka eivät pääse äänestys­paikoille, voivat äänestää kotonaan. On hienoa, että me tarjoamme heille tähän mahdollisuuden.

Korona-aikaan kotiäänestys oli mahdollista myös karanteeniin asetetuille. Muutoin kotiäänestys koskee niitä, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.

Hartikainen kertoo, että äänestys­päivänä hän ja muut vapaaehtoiset kokoontuivat Töölöön Kisahallille, jossa heidät jaettiin pareiksi. Parit saivat listat, joissa oli kotona äänestävien tiedot.

Hartikaisella ja hänen parillaan oli alle kymmenkunta kohdetta, ja niistä jokaista varten aikahaarukka, jolloin heitä odotettiin kussakin osoitteessa.

Kotona äänestäville vietiin ehdokas­listat ja äänestysliput. Kun äänestäjä oli kirjannut numeronsa, hän taittoi sen kahtia. Lippu leimattiin ja suljettiin kirjekuoreen.

– Kokemus oli erittäin miellyttävä, saimme todella hyvän vastaanoton. Ehdokkaat oli valittu valmiiksi, ja osa kotiäänestäjistä oli pukenut pyhäpuvun päälleen, koska koki äänestämisen niin tärkeäksi.

Päivän kierroksen jälkeen äänestys­kuoret vietiin Kisahalliin.

– Etukäteen päivä jännitti, mutta sen jälkeen tuli tunne, että tein jotakin hyvää.