Vesiensuojelu

Kaupunkistrategian mukaan Helsingin pienvesien ja rannikkovesien tilaa parannetaan ja vaelluskalakantojen elpymiseen kiinnitetään huomiota. Merellisyyttä vahvistetaan ja lähisaariston avaamista yleiseen käyttöön jatketaan.

Helsingin vesialueita ovat laajat merialueet sekä makeanveden alueet Vantaanjoki, purot, ojat, lammet ja lähteet. Vedenlaatuun vaikuttavat hulevesien epäpuhtaudet, hajakuormituksen tuomat ravinteet, ulkosaaristoon ohjatut puhdistetut jätevedet, ihmistoiminta, Vantaanjoesta virtaavat sameat vesimassat sekä Suomenlahden ulapan tila. Kaupungin vesiensuojelua ohjaavat ympäristöpolitiikan lisäksi pienvesiohjelma, hulevesiohjelma, tulvaohje ja Itämerihaasteen toimintaohjelma.

Kaupunkien pienvedet ovat tärkeitä elinympäristöjä ja kulkureittejä erilaisille eliöille sekä virkistyksellisesti arvokkaita kohteita kaupunkilaisille. Pienvesien ekologinen, virkistyksellinen ja maisemallinen arvo on kasvanut viime vuosina huomattavasti ja pienvesien huomioiminen kaupunkisuunnittelussa ja -ekologiassa on tärkeää. Purojen ja lampien veden laatua seurataan vuosittaisilla näytteenotoilla.

Helsingin puroille on ominaista valuma-alueen suuri läpäisemättömän pinnan määrä, veden suuret virtaamavaihtelut, kiintoaineen ajoittainen suuri määrä purovedessä, hygieeniset ongelmat, uomien siirto ja muokkaus sekä rantojen luontaisen kasvillisuuden väheneminen.

Vuonna 2019 aloitettiin puroon johdettavien hulevesien laadun selvitys jatkuvatoimisin mittauksin ja analysoimalla hulevesikaivoihin kertyviä roskia.

Kaksivuotinen Kaupunkivesistöt kuntoon -hanke päättyi vuonna 2019. Hankkeen tavoitteena oli lähivesien laadun parantaminen kaupunkien hulevesiä puhdistamalla. Hankkeessa toteutettiin kaksi biohiileen perustuvaa hulevesien suodatusrakennetta Helsinkiin ja Espooseen kohteisiin, joissa hulevesien oli todettu kuormittavan läheisiä vesistöjä. Tavoitteena oli testata biohiiltä suodatusmateriaalina sekä saada rakentamis- ja käyttökokemuksia biohiiliratkaisuista. Samalla pyrittiin tuottamaan hulevesiä puhdistavia rakenteita, jotka soveltuvat tiiviiseen kaupunkiympäristöön ja ovat toteutettavissa muihinkin kaupunkikohteisiin.

Helsingissä biohiilisuodatusalue toteutettiin matalana suodatusaltaana Maunulanpuron sivu-uomaan Metsälässä. Pienteollisuuden johdosta tämä sivu-uoma on erityisen altis muun muassa haitta-ainevuodoille ja öljyvahingoille. Viimeisin merkittävä öljyvuoto sattui syksyllä 2016. Öljy ja muut haitta-ainevuodot vaarantavat Maunulanpuron luontaisesti lisääntyvää meritaimenpopulaatiota.

Suodatusaltaan valmistuttua, sen toimintaa ja hulevesiä puhdistavaa vaikutusta seurattiin ottamalla vesinäytteitä ennen ja jälkeen biohiilisuodatuksen. Suodatuksen todettiin poistavan tehokkaasti fosforia hulevesistä, mutta typen suhteen saavutetut hyödyt jäivät vähäisemmiksi. Erilaiset kaupunkien hulevesissä esiintyvät haitta-aineet kuten raskasmetallit, öljyhiilivedyt ja polyaromaattiset hiilivedyt pidättyivät myös tehokkaasti suodatuksessa. Merkittävä osuus haitta-aineiden poistumisesta tapahtui kiintoaineen poistamisen myötä. Suodatusaltaan toiminnan seurantaa jatketaan Ympäristöministeriön rahoituksella keväällä 2020.

Vantaanjoen vaikutusalueella asuu yli miljoona ihmistä ja joki kiemurtelee 100 kilometriä Riihimäeltä Vanhankaupungin lahdelle. Joki on luonnon- ja kulttuurimaisemiltaan arvokas ja upea kalastuskohde, johon nousee merilohi ja meritaimen. Vantaanjokeen kohdistuva kuormitus on vähentynyt ja joen tila on ekologiselta luokitukseltaan tyydyttävä. Kytäjoen alueella ja Keravanjoen yläjuoksulla ekologinen tila on hyvä. Hyvä tila olisi mahdollista saavuttaa myös alajuoksulla, jos kokonaisfosforipitoisuuden vuosimediaani saataisiin tasolle 60 μg/l. Fosforia ja typpeä Vantaanjokeen tulee jätevesistä ja maataloudesta.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen Pienet AVL 20–99 puhdistamot -hankkeen yhteydessä tehtiin käyntejä viidelle Helsingissä sijaitsevalle kiinteistölle. Kiinteistökohtaiset puhdistamot voivat olla puutteellisesti toimiessaan huomattava kuormitusriski ympäristölle. Kuormitukseltaan omakotitalojen ja ympäristöluvan edellyttämien puhdistamoiden väliin jääviä jätevesijärjestelmiä on esimerkiksi viemäröinnin ulkopuolella sijaitsevissa leiri- ja kurssikeskuksissa sekä yritystiloissa. Neuvontakäynneillä selvitettiin kiinteistöjen jätevesijärjestelmien toimivuutta ja neuvottiin puhdistamonhoitajia järjestelmien huollossa. Käyntien perusteella laadittiin opas, jossa annetaan toimenpidesuosituksia puhdistamoille sekä valvonnasta vastaaville alueen kunnille. Valtaosassa Helsingin kohteita havaittiin puutteita, joiden korjaaminen vaatii jälkivalvontaa.

Helsingin merialueen tilaa seurataan laajan yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Meriveden laadun muutokset viime vuosina ovat olleet suhteellisen maltillisia ja myös pohjan eliöstön tila on pysynyt suhteellisen saman kaltaisena 2010-luvulla. Pienentynyt ulkoinen ravinnekuormitus pitää Helsingin merialueen tilan kokonaisuudessaan suhteellisen vakaana. Helsingin merialueen ekologinen tila vaihtelee välttävästä tyydyttävään siirryttäessä rannikolta ulapalle päin. Yksittäiset tapahtumat, kuten Suomenojan puhdistamon käyttöhäiriö kesällä 2019 aiheuttavat kuitenkin vielä paikallista veden laadun heikkenemistä.

Vuonna 2019 ei esiintynyt yhtä laajoja ja pitkäkestoisia sinileväkukintoja kuin vuonna 2018. Vuoden 2018 jälkimainingeissa julkaistiin kuntalaisille suunnattu Levämittari (hel.fi/merivesi), joka ilmaisee vedessä keijuvien levien ja sinilevien määrän asteikolla 0–100. Mittarin arvo päivittyy uimakaudella päivittäin ja tarjoaa täten arvokasta tietoa merialueella liikkuville kuntalaisille.

Vuonna 2019 selvitettiin laajemmin rannikon vedenalaisen kasvillisuuden tilaa. Vedenalaisen kasvillisuuden tilan selvittäminen tukee kaupungin merellisen strategian toteuttamista selvittämällä arvokkaiden vedenalaisten luontokohteiden esiintymistä. Vedenalaisen kasvillisuuden tila on Helsingin merialueella ollut 2010-luvulla vakaa, mutta suhteellisen heikko. Esimerkiksi avainlaji rakkohaurun esiintymät voivat huonosti ja niitä on menneisiin vuosikymmeniin verrattuna vähemmän. Lähempänä rannikkoa intensiivinen ranta-alueiden rakentaminen ja merialueen käyttö ylläpitävät liettyneitä pohjia ja veden sameus on ollut viime vuosina kasvussa, mikä heikentää vedenalaisen kasvillisuuden tilaa.

Rantojen roskaantumiseen liittyen kaupunki jatkoi yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa. Täytöt, ruoppaukset ja rantarakentaminen lisäävät roskaantumista. Vuonna 2019 täyttötyömaiden aiheuttamaa roskaantumista hallittiin aiempaa paremmin. Kruunuvuorenrannan Koirasaaren ja Jätkäsaaren Ahdinaltaan meritäytöt toteutettiin suojaverhon rajaamalla alueella. Muita meritäyttötyömaita ei vuonna 2019 ollut.

Vuonna 2019 ratkesi Helsingin lumen käsittelyn innovaatiokilpailu. Kilpailussa menestyneiden neljän yrityksen kanssa jatketaan ratkaisujen kokeiluja ja kehitystyötä. Samalla kehitetään erilaisia vaihtoehtoja lumen käsittelyyn muun muassa uusia kasapaikkoja ja lumensulatusvaihtoehtoja yhteistyössä muiden kaupungin toimijoiden kanssa. Vuonna 2020 ympäristöministeriö julkaisee lumen merikaatoa käsittelevän raportin.

Vuonna 2019 vesijohtoverkkoon pumpattiin HSY vesihuollon alueella vettä 96 miljoonaa m³ ja Helsingin verkostoon 42 miljoonaa m³. Asukasta kohden veden kulutus oli Helsingissä 180 litraa vuorokaudessa, mikä on saman verran kuin vuonna 2018.

Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle tuli käsiteltäväksi jätevettä yhteensä 107 miljoonaa m³, josta 78 miljoonaa m³ tuli Helsingistä. Jätevesimäärä oli enemmän kuin edellisvuonna. Viikinmäen puhdistamo täytti kaikki ympäristöluvan määräykset. Sekaviemäriverkoston ylivuotojen osuus oli 0,19 prosenttia kokonaisjätevesimäärästä.

Meriveden kuormitus

Meriveden kuormitus
Infogram

Viikinmäessä saavutettiin vuonna 2019 fosforin osalta 97 prosentin, biologisen hapenkulutuksen osalta 97 prosentin ja typen osalta 90 prosentin poistoteho. Viikinmäen jäteveden puhdistamolla puhdistetut jätevedet johdetaan kalliotunneleissa avomerelle noin kahdeksan kilometrin etäisyydelle rannikosta. Viikinmäen jätevedenpuhdistamolta Helsingin edustan merialueelle kohdistuva fosforikuorma oli 20 tonnia (+33 % vuodesta 2018) ja typpikuorma 530 tonnia (+17 % vuodesta 2018). Rehevöitymisen kannalta typpikuorma on merkittävämpi, sillä typpi on minimiravinne Helsingin alueen vesistöissä.

Helsinki on sitoutunut yhdessä Turun kaupungin kanssa toteuttamaan kolmannen Itämeri-toimenpideohjelman vuosina 2019–2023. Itämeri-toimenpideohjelma pitää sisällään 117 vesiensuojelutoimenpidettä, joissa on huomioitu muun muassa EU:n Itämeri-strategia ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Toimenpiteet on jaettu viiden päämäärän alle, joita ovat kirkkaat rannikkovedet, hyvinvoiva meriluonto, puhdas ja turvallinen vesiliikenne, suunnitelmallinen vesialueiden käyttö ja aktiivinen Itämeri-kansalaisuus. Toimenpiteet jakautuvat laaja-alaisesti kaupungin eri toimialoille, mutta sen lisäksi mukana ovat myös Stara, HSY ja Helsingin Satama. Toimenpiteiden toteutumista seurataan säännöllisesti ja resursointia pyritään parantamaan esimerkiksi hankkeistuksen kautta.

Vuonna 2019 Itämerihaasteen verkostoon liittyi kymmenen uutta jäsentä, mukaan lukien Sipoon kunta. Verkostojäsenille järjestettiin Itämerihaasteen valtakunnallinen seminaari marraskuussa. Tämän lisäksi Itämerihaaste järjestää säännöllisesti verkostojäsenten kanssa yhteistyössä erilaisia tapahtumia. Esimerkiksi Helsinki Design Week -tapahtuman aikana järjestettiin kaikille avoin Ilmastoleirikoulu-tapahtuma. Itämerihaasteen toimintaa on lisäksi esitelty sekä kansainvälisissä että paikallisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa.

Helsingin koordinoiman kansainvälisen BEST – Better Efficiency for Industrial Sewage Treatment -hankkeen tavoitteena on teollisuusyritysten, jätevedenpuhdistuslaitosten ja ympäristöviranomaisten yhteistyön parantaminen sekä teollisuusjätevesien käsittelyratkaisujen kehittäminen Itämeren alueella. Hankkeen kesto on 10/2017–9/2020.

Vuonna 2019 hankkeessa toteutettiin Itämerenlaajuinen selvitys teollisten jätevesien käsittelyn nykytilasta. Selvityksessä keskityttiin erityisesti niihin teollisuuslaitoksiin, jotka laskevat jätevetensä kunnallisille jäteveden puhdistamoille. Teollisuuslaitoksia sitovaa lainsäädäntöä, sääntelyä ja viranomaisvalvontaa vertailtiin eri maissa ja pyrittiin myös kartoittamaan maiden eroja ja tuomaan esiin sekä hyviä käytäntöjä että pullonkauloja.

Hankkeessa valmisteilla ovat myös koko Itämeren aluetta koskevat suositukset kunnallisille jätevedenpuhdistamoille johdettavien teollisten jätevesien hallinnasta. Suositusten tavoitteena on antaa yhtenäiset suuntaviivat hyviin käytäntöihin paitsi koko Itämeren alueelle, myös kansallisesti yksittäisille maille.

Helsinki jatkoi partnerina vuonna 2018 alkaneessa BSR WATER -hankkeessa. Hanke kokoaa yhteen EU:n Itämeristrategian jo päättyneitä ja edelleen käynnissä olevia lippulaivahankkeita, tavoitteenaan viedä eteenpäin ja jatkojalostaa hankkeiden tuloksia. Vuonna 2019 Helsinki osallistui etenkin hankkeen hulevesityöhön. Hankkeessa tehdään hulevesien hallinnan nykytilan selvitys ja luodaan politiikkasuositukset hulevesien hallinnalle. Helsinki keräsi suomalaisilta kaupungeilta tietoa paikallisesta hulevesien hallinnasta, koosti selvityksen Suomen hulevesiä koskevasta lainsäädännöstä sekä osallistui HELCOMin hulevesisuositusten päivitystyöhön. Hulevesisuositusten lisäksi hankkeessa kerätään materiaalia suosituksille koskien fosforin kierrätystä ja haitallisia aineita. Hankkeen ylläpitämään Baltic Smart Water Hub –nettiportaaliin jaettiin Helsingin tapausesimerkkejä luonnonmukaisesta hulevesien laadun hallinnasta.