Sopeutuminen

Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan keinoja, joilla vähennetään muuttuvasta ilmastosta aiheutuvia haittoja ja hyödynnetään etuja. Kaupunkistrategian mukaan: ”Helsinki on toimiva, turvallinen ja viihtyisä kaupunki.” Osa turvallisuutta on varautuminen muuttuvan ilmaston aiheuttamiin vaikutuksiin.

Helsinki on selvittänyt kaupunkia koskevat sää- ja ilmastoriskit. Arviointiraportin mukaan kaupungin keskeisiä ilmastoriskejä ovat rankkasateen aiheuttamat hulevesitulvat, vesistötulvat, liukkaat kelit, äärimmäiset ja poikkeavat talviolosuhteet, pimeyden aiheuttamat kaamosoireet, helleaallot, kuivuus ja Itämeren rehevöityminen.

Keskeinen ohjelma ilmastoriskien hallinnassa on Helsingin ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2019–2025, jonka kaupunginhallitus hyväksyi toukokuussa 2019. Sopeutumisvision “Ilmastonkestävä Helsinki vuonna 2050” saavuttamiseksi tarvittavat toimet on linjauksissa jaettu neljään teemaan: varautuminen, integrointi, kehittäminen sekä kokonaistaloudellisuus ja liiketoimintamahdollisuudet. Toimenpiteet sisällytetään kaupungin suunnitteluun ja ohjaukseen muun muassa kaavoituksessa, varautumisessa ja valmiussuunnittelussa, hulevesiohjelmassa, tulvastrategiassa sekä viheralueiden kehittämisen, luonnonsuojelun ja -hoidon ohjelmissa.

Helsinki liittyi Covenant of Mayors for Climate and Energy -ilmastoaloitteeseen joulukuussa 2018. Aloitteeseen sitoutuminen edellyttää laatimaan kestävän energiankäytön ja ilmaston toimintasuunnitelman (Sustainable Energy and Climate Action Plan, SECAP) kahden vuoden kuluessa aloitteeseen liittymisestä. Helsingillä on kaikki sitoumuksen vaatimat ohjelmat, Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma ja Helsingin ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2019–2025, sekä ilmastoriskien ja haavoittuvuuden arvioinnit. SECAP-toimintasuunnitelma valmistellaan vuoden 2020 loppuun mennessä.

Asemakaavoituksessa edellytetään Viherkerroin-työkalun käyttöä aina kun sen on mahdollista.  Viherkertoimen avulla voidaan varmistaa, että tontilla on riittävästi vihreää infrastruktuuria.  Virtuaalivehreä-hankkeessa kokeiltiin Ruotsissa kehitetyn alueellisen viherkertoimen käyttöä Kyläsaaren alueen suunnittelussa. Alueellisen viherkertoimen ohjeet ja laskentataulukko on käännetty suomeksi ja ne tullaan julkaisemaan myös Helsingin uusilla ilmastoteot-sivuilla.

Kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajien ilmastoverkosto hyväksyi vuonna 2019 aloitteen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin riskeihin varautumisesta kaupunkialueilla. Aloitteessa esitettiin, että kaupungit laativat ilmastoriskien kartoitukset ja mallinnukset varautuessaan kaupunkitulvien ja ajoittaisen kuumuuden kasvavaan riskiin. Lisäksi kaupungit suunnittelevat kuinka näiden pohjalta kootaan työkalupakki suunnittelijoille ja erilaisiin suunnittelutilanteisiin.

Helsinki oli vuonna 2019 kumppanina Aalto-yliopiston koordinoimassa AELCLIC-hankkeessa (Adaptation of European Landscapes to Climate Change). Hankkeessa kehitettiin Malmin keskustan alueelle yhdessä alueen sidosryhmien kanssa periaatteita ja sisältöä paikallisen sopeutumisen suunnitelmalle. Työn tuloksia on hyödynnetty Malmin keskustavision suunnittelussa.

Vuonna 2019 Isosaareen ja Vartiokylän lahdelle laadittiin ilmastonkestävän rantarakentamisen periaatteet. Tavoitteena on ollut selvittää, millä tekijöillä ja toimenpiteillä voidaan vaikuttaa siihen, että ranta-alueen suunnittelu ja rakentaminen voidaan toteuttaa mahdollisimman ilmastokestävästi ja ympäristö huomioiden.

Sosiaali- ja terveystoimialalla asennettiin aurinkosuojauksia Laakson sairaalan rakennuksiin ja seurattiin niiden vaikutuksia sisälämpötiloihin. Lisäksi hankittiin siirrettäviä jäähdytyslaitteita kriittisiin kohteisiin. Kohteet ja ratkaisut valittiin vuonna 2019 tehdyn Ilmastonmuutokseen sopeutuminen sosiaali- ja terveystoimialalla –selvityksen pohjalta.

Helsingin hulevesiohjelmalla edistetään suunnitelmallista ja kestävää hulevesien kokonaishallintaa sekä varaudutaan tulevaisuuteen ottamalla huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset ja kaupungin tiivistyminen sekä muuttunut lainsäädäntö. Hulevedet ovat rakennetulla alueella maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- tai sulamisvettä.

Hulevesiohjelma toimii integroituna ohjelmana, mikä tarkoittaa sitä, että ohjelman toimenpiteet toteutetaan ja niitä kehitetään kiinteänä osana kaupungin suunnittelua ja rakentamista ja niihin liittyviä erilaisia prosesseja. Hulevesiohjelmassa on 37 toimenpidettä, joista osa on jatkuvaa toimintaa kuten tilavaraukset hulevesirakenteille katusuunnittelussa ja kaavoituksessa ja viherkertoimen käyttö työkaluna korttelialueiden vihertehokkuuden määrittämiseksi. Osa toimenpiteistä on projektiluonteisia tehtäviä. Vuonna 2019 käynnistyneitä hankkeita olivat muun muassa HUTI-hanke, joka kehittää hulevesiä koskevan tiedon hallintaa ja tietopohjaa. HSY koordinoi hanketta ja sen ohjaus- ja projektiryhmiin osallistuvat Helsingin edustajat. Kaupungin hulevesien hallinnan toimintamallin kehittäminen on käynnistynyt. Pääkaupunkiseudun hulevesiryhmät järjestivät vuonna 2019 kaksi yhteistä koulutusta, joiden aiheina olivat katualueiden hulevesien hallinta ja huleveden laatukysymykset. Hulevesien hallinta asemakaavoituksessa -työkalun kehittämistyö käynnistyi ja sitä varten koottiin työryhmä kaupunkiympäristön toimialan asiantuntijoista.

Taivallahteen rakennettiin hulevesien suodatusarkun, joka puhdistaa katualueiden likaisia hulevesiä. Suodatusarkku rakennettiin Uudet hulevesien hallinnan Smart & Clean -ratkaisut -hankkeessa, joka sai rahoitusta Uudenmaanliitolta. Suodatusarkku kytkettiin verkostoon toukokuussa, jolloin aloitettiin huleveden laadun seuranta jatkuvatoimisilla mittareilla. Seuranta ehti olla hankeajan puitteissa käynnissä vain vähän aikaa, joten saatuja tuloksia ei voida vielä pitää kovin luotettavina. WSP Finland ja Aalto-yliopisto toteuttivat kaupungille kansainvälisesti ainutlaatuisen tutkimuksen hulevesien mikromuoveista ja siitä, miten hyvin suodatusarkku niitä pidättää. Suodatusarkun toiminnan jatkoseurannan suunnittelu käynnistyi loppuvuodesta. Vuonna 2020 on toiveena pidempiaikaisen seurannan aloittaminen, josta käy ilmi, kuinka hyvä suodatusarkun puhdistusteho on ja mihin muihin kohteisiin sitä kannattaisi soveltaa.