Vesiensuojelu

Helsingin vesialueita ovat laajat merialueet sekä makeanveden alueet Vantaanjoki, purot, ojat, lammet ja lähteet. Kaupunkistrategian mukaan Helsingin pienvesien ja rannikkovesien tilaa parannetaan ja vaelluskalakantojen elpymiseen kiinnitetään huomiota. Merellisyyttä vahvistetaan ja lähisaariston avaamista yleiseen käyttöön jatketaan. Kaupungin vesiensuojelua ohjaavat ympäristöpolitiikan lisäksi pienvesiohjelma, hulevesiohjelma, tulvaohje, Itämeri-toimenpideohjelma ja kansalliset vesienhoito- ja merenhoitosuunnitelmat.

Meriveden lämpötilat ennätyskorkeita Helsingin edustan rannikkovesissä

Meriveden lämpötila kohosi ennätyslukemiin heinäkuun toisella viikolla, jolloin Kruunuvuorenselän pintaveden lämpötila oli jopa 25,2 astetta ja matalissa vesissä lähellä rantaa lukemat ylsivät monin paikoin yli 27 asteen. Ennätyslukemia edelsi noin kuukauden pituinen mereisen lämpöaallon jakso, jossa meriveden lämpötila on vuodenaikojen mukaan muuttuvan pitkän aikavälin seuranta-aineistosta lasketun kynnysarvon yläpuolella vähintään viiden peräkkäisen päivän ajan. Mereisten lämpöaaltojen vaikutukset rannikon meriekosysteemiin voivat olla tuhoisat heikentäen avainlajien, kuten rakkohaurun, selviytymismahdollisuuksia jo kuormitetussa rannikkomeressä.

Meriveden lämpötiloja mitattiin nyt jo toisena vuonna IoT-teknologiaan perustuvalla anturiverkostolla. Ympäristön tilan havainnoinnin autonomista anturiverkostoa kehitetään tulevina vuosina edelleen.

Merialueen rehevöitymisessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Kokonaistypen pitoisuudet olivat pitkän ajan keskiarvoa hieman pienemmät ja kokonaisfosforin vastaavat pitoisuudet pitkän ajan keskiarvoa hieman suuremmat. Tilanne oli kuitenkin hieman edellisvuotta parempi, yksittäisten seuranta-asemien ravinnepitoisuuksien ollessa vuoden 2020 vastaavia tuloksia hieman pienempiä. Meriveden levämäärät olivat muutaman viime vuoden tapaan pitkän ajan keskiarvoa suuremmat. Kuitenkin vuoteen 2020 verrattuna tilanne oli hieman kohentunut levämäärien ollessa pienempiä etenkin Töölönlahdella, Seurasaarenselällä ja läntisessä ulkosaaristossa.

Pitkällä aikavälillä kokonaisfosforin ja levämääriä kuvaavan a-klorofyllin pitoisuuksien kasvu on jatkunut ja kokonaistypen pitoisuus vaihtelee pitkän ajan keskiarvon ympärillä. Pintaveden sameuden kasvu on pysähtynyt noin vuoden 2010 tasolle, ja pohjanläheisen veden sameus on pienentynyt. Pohjanläheisen veden happitilanne jatkaa Helsingin edustan merialueella heikkenemistään, johtuen osittain nousevasta keskimääräisestä rannikkovesien lämpötilasta.

Itämerihaaste merensuojelun tukena

Helsinki on sitoutunut yhdessä Turun kanssa toteuttamaan kolmannen Itämeri-toimenpideohjelman vuosina 2019–2023. Ohjelma pitää sisällään 117 vesiensuojelutoimenpidettä, joissa on huomioitu muun muassa EU:n Itämeri-strategia ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Toimenpiteet on jaettu viiden päämäärän alle, joita ovat kirkkaat rannikkovedet, hyvinvoiva meriluonto, puhdas ja turvallinen vesiliikenne, suunnitelmallinen vesialueiden käyttö ja aktiivinen Itämerikansalaisuus. Toimenpiteet jakautuvat laaja-alaisesti kaupungin eri toimialoille, joiden lisäksi mukana ovat myös Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Stara, Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY ja Helsingin Satama. Toimenpiteiden toteutumista seurataan säännöllisesti. Vuoden 2021 lopussa 93 toimenpidettä oli Helsingissä jo aloitettu, käynnissä tai valmiina.

Toimenpiteistä ovat edenneet muun muassa monet ravinteiden poistoon, haitallisten aineiden hallintaan, satamatoimintoihin ja pienveneilyyn, arvokkaiden merialueiden kartoittamiseen sekä kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät toimet sekä paikallistason Itämeripaneelin toiminnan kehittäminen. Helsingin yliopiston kanssa tehtävää yhteistyötä tiivistettiin käynnistämällä Kaupunkiympäristön seminaarisarja sekä jatkamalla Itämeren suojelun taloustieteen professuuria vuosille 2021–2026.

Itämerihaasteessa Helsinki ja Turku tukevat myös muita toimijoita toteuttamaan uutta vesiensuojelu- ja Itämeritoimintaa. Vuonna 2021 Itämerihaasteen kansainväliseen kumppaniverkostoon liittyi kaksi uutta jäsentä ja neljä kumppania päivitti sitoumuksensa. Verkoston jäsenille järjestettiin helmikuussa kansainvälinen “A clean, productive and shared Baltic Sea – regional and local actions for sustainable future” -seminaari ja marraskuussa kansallinen vuosiseminaari, jonka teemana oli roskaantuminen ja ympäristökasvatus. Itämeren alueen kaupunkien välistä yhteistyötä Itämeren suojelemiseksi kehitettiin yhteistyössä ruotsalaisen Race for the Baltic -järjestön kanssa.

Kesällä toteutettiin vapaa-ajanveneilijöille suunnattu viestintäkampanja myrkkymaaleista ja vedenalaisesta melusta sekä osallistuttiin yhteistyössä Pidä Saaristo Siistinä ry:n ja HSY:n kanssa Mahanpuruja muovista -kampanjaan. Itämerihaaste osallistui Itämeripäivään 26.8.2021 järjestämällä kaupungin työntekijöille suunnatun webinaarin, jossa kuultiin työntekijöiden työhön liittyvistä erilaisista näkökulmista Itämeren suojeluun liittyen.

Vesiensuojelun tehostamisohjelman hankkeiden avulla parannetaan Helsingin pienvesien tilaa

Helsinki on mukana kahdessa Ympäristöministeriön käynnistämässä Vesiensuojelun tehostamisohjelman hankkeessa. Hankkeiden yhteisenä tavoitteena on parantaa Helsingin pienvesien sekä herkkien merenlahtien tilaa.

HuLaKaS – Hulevesien laatu ja kaivokohtainen suodatus -hankkeessa kartoitetaan Helsingin hulevesien laatua heikentävät riskikohteet ja toiminnot sekä niiden sijoittuminen kaupungissa herkkien vesistöjen suhteen. Tuloksena on riskialuekartta kaupungin suunnittelun ja ympäristönsuojelun käyttöön. Jotta riskikohteiden hulevesien laatua voidaan parantaa, hankkeessa pilotoidaan hulevesikaivoihin sijoitettavan suodattimen toimivuutta, käytettävyyttä ja kustannustehokkuutta. Hankkeen yhteen kokoavana lopputuloksena tehdään mallinnuksen avulla arvio suodatusmenetelmän valuma-aluetasoisesta toimivuudesta, monistettavuudesta ja skaalautuvuudesta erilaisille kaupunkien riskialueille.

Työkaluja työmaavesien laadunhallintaan -hankkeessa tavoitteena on vähentää rakennus- ja purkutyömailta vesistöihin päätyvää kiintoaineen ja haitallisten aineiden kuormitusta. Hankkeessa kootaan tietoa rakennustyömaiden aiheuttamasta kuormituksesta ja arvioidaan sen merkittävyyttä kaupunkipuroille ja Itämerelle. Pilottityömaiden avulla kerätään tietoa kuormituksen määrästä ja laadusta sekä käytännön työmaaolosuhteissa toimivista menetelmistä kuormituksen hallintaan. Hankkeen tavoitteena on päivittää Helsingin työmaavesiohje sekä selvittää minkälaisia raja-arvoja erilaisiin työmaavesiohjeisiin olisi tarkoituksenmukaista sisällyttää. Työmaavesien hallinnan prosessia on tarkoitus tarkastella suunnittelusta toteutukseen ja valvontaan, ja saatujen tulosten perusteella kehittää eri kokoisille kaupungeille skaalattavissa oleva toimintamalli, jonka avulla työmaavesien laadunhallinta voidaan integroida osaksi kaupunkien normaalia rakennusprosessia.

PFAS-yhdisteiden esiintymistä tutkittiin Vantaanjoella

Vantaanjoen vaikutusalueella asuu yli miljoona ihmistä ja joki kiemurtelee 100 kilometriä Riihimäeltä Vanhankaupungin lahdelle. Vantaanjoki toimii pääkaupunkiseudun vararaakavesilähteenä. Vantaanjokeen kohdistuva kuormitus on vähentynyt ja joen tila on ekologiselta luokitukseltaan kokonaisuudessaan tyydyttävä. Kytäjoen alueella ja Keravanjoen yläjuoksulla ekologinen tila on hyvä. Myös alajuoksulla olisi mahdollista saavuttaa hyvä tila, jos kokonaisfosforipitoisuuden vuosimediaani saataisiin tasolle 60 μg/l. Fosforia ja typpeä Vantaanjokeen tulee jätevesistä ja maataloudesta.

Vantaanjoen valuma-alueella oli vuosina 2020–2021 käynnissä PFAS-hanke, jossa seurattiin haitallisten perfluorioktaanisulfonaatti- (PFOS) sekä per- ja polyfluorialkyyli (PFAS) -yhdisteiden esiintymistä. PFAS-yhdisteitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa, elektroniikassa ja palonestoaineena. PFAS-yhdisteitä havaittiin hankkeen aikana kaikissa tutkituissa näytteissä. Jätevedenpuhdistamot ja valumavedet todettiin suurimmiksi PFAS-kuormittajiksi Vantaanjoessa. PFAS-yhdisteistä pitkäketjuisen PFOS:n kertyminen kalan lihaan ylitti ympäristönlaatunormin tai oli lähellä sitä Vantaanjoessa ja Keravanjoen alajuoksulla. Vantaanjoen alajuoksulla normi ylittyi moninkertaisesti. Jatkotutkimuksia vesistöalueen kalojen pitoisuuksista tarvitaan, jotta voidaan arvioida, onko kalan elintarvikekäyttöä tarpeen rajoittaa. Lisäksi hulevesien määrään ja laatuun syventyvää tutkimusta tarvitaan lisää.

Siniverkostoselvitys täydentää kuvaa ekologisista verkostoista

Helsingin yleiskaavan Kaupunkiluonto-teemakartalla kuvataan ekologiset verkostot, metsäverkosto, niittyverkosto ja siniverkosto. Siniverkostoselvityksessä tarkennetaan ja tuodaan helpommin käytettävään muotoon vesien ekologiaan liittyvää tietoa. Siniverkostoselvityksen tiedot pienvesien, rantojen ja merialueen luonnontilasta helpottavat luontoarvojen huomioimista maankäytön suunnittelussa, vesistöjen valvonnassa ja muussa alueiden kehittämisessä.

Esiselvityksessä 2021 määriteltiin menetelmä paikkatietopohjaiseen verkoston laadun ja rakenteen luokitteluun. Paikkatietoanalyysin toimivuutta tarkennettiin maastokartoitusten avulla. Selvitys valmistuu 2022 aikana.

Jätevesiä puhdistettiin tehokkaasti

Vuonna 2021 vesijohtoverkkoon pumpattiin Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:n vesihuollon alueella vettä 94 miljoonaa kuutiometriä ja Helsingin verkostoon 52 miljoonaa kuutiometriä.

Helsingissä sijaitseva Viikinmäen jätevedenpuhdistamo on Suomen ja Pohjoismaiden suurin puhdistamo. Viikinmäen kalliopuhdistamossa käsitellään paitsi Helsingin myös Vantaan keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon, eli noin 890 000 asukkaan jätevedet.

Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle tuli käsiteltäväksi jätevettä yhteensä 140 miljoonaa kuutiometriä, josta 73 miljoonaa kuutiometriä tuli Helsingistä. Kokonaisjätevesimäärä oli hieman suurempi kuin edellisvuonna, kun taas Helsingin jätevesimäärä hieman pieneni edellisvuoteen nähden. Viikinmäen puhdistamo täytti kaikki ympäristöluvan määräykset. Sekaviemäriverkoston ylivuotojen osuus oli 0,15 prosenttia kokonaisjätevesimäärästä.

Viikinmäessä saavutettiin vuonna 2021 fosforin osalta 97 prosentin, biologisen hapenkulutuksen osalta 98 prosentin ja typen osalta 91 prosentin poistoteho. Viikinmäen jäteveden puhdistamolla puhdistetut jätevedet johdetaan 16 kilometriä pitkää purkutunnelia pitkin avomerelle.

Viikinmäen jätevedenpuhdistamolta Helsingin edustan merialueelle kohdistuva fosfori-kuorma oli 18 tonnia (-14 % vuodesta 2020) ja typpikuorma 470 tonnia (-2 % vuodesta 2020). Rehevöitymisen kannalta typpikuorma on merkittävämpi, sillä typpi on minimiravinne Helsingin alueen vesistöissä.

Vesiensuojelun valvonnassa painottuivat vesihuoltolain mukaiset tehtävät

Vuoden aikana eri oikeusasteista saatiin useita päätöksiä vesihuoltolain soveltamisesta vesihuollon vapautushakemuksissa. Valvontaresursseja jouduttiin muutoinkin keskittämään vesihuoltolain mukaisiin tehtäviin, kun HSY:n hulevesilinjasaneeraukset aiheuttivat ympäristövalvontaan hakemustulvan liittämisvelvollisuudesta vapautumiseksi. Tämä heijastui muuhun vesiensuojelun valvontaan vähentävästi. Kaikkia valvontasuunnitelman mukaisia tarkastuksia ei kiireisen hakemusvuoden vuoksi kyetty tekemään. Tehtävien priorisoinnin vuoksi myös haittailmoituksiin liittyvien tarkastusten määrä väheni huomattavasti aiemmasta.

Maalämpökaivojen porauksesta aiheutuvat ympäristöhaitat puroissa ovat työllistäneet ympäristövalvontaa useana viime vuonna. Haasteeseen vastattiin laatimalla HSY:n ja pääkaupunkiseudun kuntien kanssa yhteinen ohje maalämpöporauksissa syntyvien vesien käsittelystä. Ohjeen laadinnan yhteydessä kuultiin myös porausyrittäjiä. Ohje julkaistiin vuoden 2021 helmikuussa. Ohjeen jalkautus vaatii aikaa ja siihen on panostettava jatkossakin, sillä maalämpöenergian suosio kasvaa.

Katse tulevaan

Merellisyys on Helsingille erittäin tärkeä menestystekijä ja osa kaupungin identiteettiä. Suurin osa kaupungin alueesta on merta, jonka alueelta löytyy 300 saarta. Meriympäristön tila onkin huomioitava toiminnassa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin lähteenä kaupungille, sen asukkaille ja organisaatioille.

Helsinki kantaa osaltaan vastuuta Itämeren suojelusta. Itämerta uhkaavat erityisesti rehevöityminen, haitalliset aineet ja roskaantuminen, joilla on vakavia seurauksia meriluonnolle ja luonnon monimuotoisuudelle.

Helsingin merialueiden rehevöityminen on seurausta valuma-alueelta tulevasta ravinnekuormituksesta sekä rannikkomeren ja lahtialueiden ominaispiirteistä. Huolimatta ravinnekuormituksen vähenemisestä Helsingin edustan väli- ja ulkosaariston fosforipitoisuudet ovat kasvaneet 2000-luvun alusta lähtien. Rehevöitymisen hillitsemiseksi on edelleen tärkeää vähentää ravinnekuormitusta ja suosia vaihtoehtoisia menetelmiä, joilla ravinteita voidaan pidättää maaperään ja uudelleen kiertoon.

Haitalliset aineet ja roskaantuminen ovat uhka Itämeren ekosysteemille ja elinympäristöille. Haitallisia aineita ja roskaa päätyy maa-alueilta mereen jäte- ja hulevesien, tuulen ja virtavesien mukana. Ympäristöön päätyessään ne aiheuttavat vaaraa ja haittaa sekä ihmisille että eliöstölle sekä vähentävät rannikko- ja merialueiden virkistysarvoa. Lisäämällä tietoa haitallisten aineiden ja roskan lähteistä sekä kulkeutumisreiteistä voidaan ongelmaan puuttua ja kehittää uusia ratkaisuja. Myös ympäristövalvonnan panostus työmaavesien käsittelyn ohjeistukseen ja valvontaan edesauttaa vesistöjen tilan kohentumista.

Merialueen kuormituksen vähentämiseksi tulee metropolialueella toteuttaa kohdennettuja toimenpiteitä lähivaluma-alueilla. Toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta korostuu maankäytöltään hajanaisella kaupungistuneella alueella. Helsinki tehostaa virtavesien ja rannikkovesien seurantaa tulevina vuosina hyödyntämällä IoT-teknologiaa. Virtavesiuomiin ja rannikkomereen perustetaan useita jatkuvatoimisia seuranta-asemia, jotka palvelevat ympäristön tilan parantamiseen tähtäävien investointien toiminnan varmentamista ja tehostamista.