Päämäärä II: Asuntotuotannon monipuolisen laadun turvaaminen

Tavoite 4. Hallinta- ja rahoitusmuodot

Hallinta- ja rahoitusmuototavoite on vuosina 2021-2022 seuraava:

25 prosenttia pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja (1 750 asuntoa, joista 300 opiskelija- ja nuorisoasuntoja.

30 prosenttia välimuodon asuntoja (2 100 asuntoa, joista pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-asumisoikeusasuntoja 700 asuntoa ja lyhytaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja, Hitas- ja hintakontrolloituja omistusasuntoja ja muita asuntoja 1 400 asuntoa)

45 prosenttia sääntelemättömiä omistus- ja vuokra-asuntoja (3 150 asuntoa).

Hallinta- ja rahoitusmuototavoite on vuodesta 2023 alkaen seuraava:

30 prosenttia pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja (joista 500 opiskelija- ja nuorisoasuntoja)

20 prosenttia välimuodon asuntoja

50 prosenttia sääntelemättömiä omistus- ja vuokra-asuntoja (4 000 asuntoa, joista kaupunki toteuttaa keskimäärin 250 omistusasuntoa omana rakennuttamisena niillä alueilla, joille omistusasuntotuotantoa ei muuten synny. Tämä mahdollistaa nykymuotoisesta puoli-hitaksesta luopumisen.)

Kaupunki huolehtii määrätietoisesti asetetun ARA-tavoitteen saavuttamisesta. Kaupunki selvittää eri tapoja varmistaa ohjelmakaudelle asetetun hallintamuotojakauman mukaisen tuotannon toteutuminen. Asiasta raportoidaan säännöllisesti kaupunkiympäristölautakunnalle.

Kehitetään kohtuuhintaisen asumisen toteutumisen analysointiin mittaristo, joka mittaa tulojen ja asumismenojen suhdetta. Verrataan asumismenojen ja tulojen keskinäistä suhdetta eri kokoisissa kotitalouksissa sekä eri asumismuodoissa. 

Hallinta- ja rahoitusmuototavoitetta noudatetaan kaupungin, valtion ja yksityisten tahojen omistamalla ja luovuttamalla maalla. Hallinta- ja rahoitusmuotojakauman toteutumista ohjataan tontinluovutuksella ja maankäyttösopimuksilla.

Alueellisesta hallinta- ja rahoitusmuotojakaumasta päätetään tontinluovutus- ja maankäyttösopimusvaiheessa siten, että huomioidaan alueellinen tasapaino. Yksipuolisia asuinalueita vältetään. Vuokrakerrostaloissa sijaitsevien asuntojen osuus alueen asuntokannasta tulee olla pääsääntöisesti korkeintaan 50 prosenttia.

Kaupungin omassa asuntotuotannossa on tavoitteena rakennuttaa vuosina 2021 ja 2022 750 pitkäaikaisesti säänneltyä ARA- vuokra-asuntoa (50 prosenttia tuotannosta) ja 750 Hitas- tai hintakontrolloitua omistusasuntoa sekä asumisoikeusasuntoa vuodessa ja vuodesta 2023 alkaen 1 000 pitkäaikaisesti säänneltyä ARA-vuokra-asuntoa (50 prosenttia tuotannosta), 250 omistusasuntoa alueille, joille omistusasuntoja muuten ei synny sekä 750 välimuodon asuntoa. 

Käynnistetään valmistelu mallista, joka turvaa kohtuuhintaisen omistusasumisen eri helsinkiläisillä asuinalueilla nykyiseen järjestelmään liittyvät ongelmat välttäen. Valmistelun tavoitteena on nykymuotoisesta Hitas-järjestelmästä luopuminen ja sen korvaaminen ohjelmakauden puolivälissä. Välimuodon tuotannon rakenne tarkentuu uudistuksen myötä.

Asuntojen hallinta- ja rahoitusmuodot jaetaan kolmeen ryhmään: pitkäaikaisesti säänneltyihin ARA-vuokra-asuntoihin, välimuodon asuntoihin ja sääntelemättömiin omistus- ja vuokra-asuntoihin (taulukko 1). Asunto-osuuskunta-asuminen hallintamuotona sijoittuu jakaumassa sen perusteella, millä rahoitusmuodolla asunnot toteutetaan. Hallinta- ja rahoitusmuotojakauman monipuolisuus kaupunki- ja asuinaluetasolla turvaa erilaiset asumisen vaihtoehdot ja asukkaille mahdollisuuden siirtyä asumisen polulla eteenpäin elämäntilanteen muuttuessa. Asuntotuotannon sääntelyllä mahdollistetaan kohtuuhintaisen asumisen mahdollisuudet myös Helsingin kalleimmilla alueilla. Eri hallinta- ja rahoitusmuodot vastaavat erilaiseen kysyntään, joten hallinta- ja rahoitusmuotojakauman toteuttamisella varmistetaan monipuolinen sosioekonominen väestörakenne, mikä hillitsee osaltaan ei-toivottavaa alueellista eriytymistä.

Pitkäaikaisesti säännellyt ARA-vuokra-asunnot vuosina 2021-2022 25 %, vuodesta 2023 alkaen 30 %	Välimuodon asunnot) vuosina 2021-2022 30 %, vuodesta 2023 alkaen 20 %	Sääntelemättömät omistus- ja vuokra-asunnot vuosina 2021-2022 45 %, vuodesta 2023 alkaen 50 %
40 vuoden valtion korkotukilainan turvin toteuttavat vuokra-asunnot (laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta 604/2001)	40 vuoden valtion korkotukilainan turvin toteuttavat asumisoikeusasunnot (laki asumisoikeusasunnoista 650/1990 ja laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta 604/2001) 10 vuoden valtion korkotukilainan turvin toteutettavat vuokra-asunnot (laki vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta 574/2016)   20 vuoden valtion takauslainan turvin toteuttavat vuokra-asunnot asunnot (laki vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta 856/2008) 30 vuoden Hitas-omistusasunnot Hintakontrolloidut omistusasunnot Säännellyt osuuskunta-asunnot Muut lyhytaikaisesti säännellyt asunnot	Sääntelemättömät omistusasunnot Sääntelemättömät vuokra-asunnot Sääntelemättömät osuuskunta-asunnot

Pitkäaikaisesti säänneltyyn ARA-vuokra-asuntotuotantoon lasketaan kaikki valtion 40 vuoden korkotuen turvin rakennetut vuokra-asunnot (laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta 604/2001). Ryhmään lasketaan niin tavanomaiset, opiskelija- ja nuorisoasunnot kuin erityisryhmille kohdennetut asunnot. Näiden asuntojen keskeiset ominaisuudet ovat omakustannusperusteinen vuokrataso, säännelty asukasvalinta sekä velvollisuus pitää asunnot vuokrakäytössä laina-ajan.

Asuntotuotantoennusteen mukaan Helsinkiin valmistuu vuosina 2020-2030 yhteensä 76 300 asuntoa, joista 19 100 on pitkäaikaisesti kohtuuhintaista ARA-vuokra-asuntotuotantoa (sis. opiskelija- ja nuorisoasunnot). Vuoteen 2030 mennessä sääntelystä vapautuu merkittävä määrä asuntoja. Vuoden 2030 lopussa Helsingissä arvioidaan olevan 450 300 asuntoa, joista 19 prosenttia on pitkäaikaisesti kohtuuhintaista ARA-vuokra-tuotantoa. AM-ohjelman tavoitetaso, 25-30 prosenttia asuntotuotannosta, turvaa pitkäaikaisesti säännellyn ARA-vuokra-asuntokannan säilymisen noin 20 prosentin tasolla asuntokannasta.

Opiskelija- ja nuorisasuntoja on rakennettu vuosina 2012-2019 keskimäärin 300 asunnon verran vuodessa. Hankkeita on rakenteilla tai ohjelmoitu keskimäärin lähes 400 asunnon rakentamiseksi vuosittain vuosina 2020-2025. Nuorten kaupunkilaisten määrän ennakoidaan hieman laskevan lähitulevaisuudessa. 300-500 uuden opiskelija- ja nuorisoasunnon rakentaminen vuosittain turvaa siten riittävästi nuorten ja opiskelijoiden asumisen mahdollisuuksia. Opiskelijoita ja nuoria asuu myös tavanomaisessa pitkäaikaisesti säännellyssä ARA-vuokra-asuntokannassa.   

Välimuodon asuntotuotantoon kuuluvat ohjelmakauden alussa pitkäaikaisesti säännellyt, 40 vuoden korkotuen turvin rakennetut asumisoikeusasunnot (laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta 604/2001), lyhytaikaisesti säännellyt 10 vuoden korkotukilainanturvin toteutettavat ARA-vuokra-asunnot (laki vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta 574/2016) ja 20 vuoden takauslainan turvin toteuttavat ARA-vuokra-asunnot (laki vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta 856/2008), Hitas- ja hintakontrolloidut omistusasunnot ja muut lyhytaikaisesti säännellyt asunnot, kuten erilaiset osaomistus- ja omaksi lunastettavat vuokra-asunnot.

Pitkäaikaisesti säänneltyjen ARA-asumisoikeusasuntojen keskeiset ominaisuudet ovat omakustannusperusteinen vastiketaso ja velvollisuus pitää asunnot pysyvästi asumisoikeuskäytössä (laki asumisoikeusasunnoista 650/1990). Sekä pitkäaikaisesti säännelty ARA-vuokra- että asumisoikeusasuminen ovat vakaita ja turvallisia asumisen muotoja, jotka tasapainottavat asuntomarkkinoiden toimintaa ja tarjoavat asukkaille pitkäaikaisesti kohtuuhintaisen ja pysyvän asumisen muodon. Tämän vuoksi ARA-asumisoikeusasuntotuotannon toteutuminen osana välimuodon tuotantoa on syytä varmistaa. Pitkäaikaisesti säänneltyyn ARA-tuotantoon luovutetaan tontit aina ARA-hintaisena.

Lyhytaikaisesti säänneltyihin asuntoihin kohdistuu hinta- ja laatutason sekä asukasvalinnan sääntelyä, mutta vähäisempää kuin pitkäaikaisesti säänneltyihin ARA-vuokra- ja asumisoikeusasuntoihin. Lyhytaikaisesti säänneltyyn tuotantoon luovutetaan tontit ohjelmakauden alussa kuten sääntelemättömään tuotantoon lukuun ottamatta Hitas- ja hintakontrolloitua omistusasuntotuotantoa.

Hitas-omistusasunnoissa asuntojen myyntihinta on säännelty ja laatua arvioidaan kaupungin Hitas-prosessissa. Hintasääntely on voimassa vähintään 30 vuotta taloyhtiön valmistumisesta. Hitas-järjestelmällä pystytään aina lähtökohtaisesti tarjoamaan kauppahinnaltaan edullisempia asuntoja, koska asuntojen hinnassa ei ole mukana tontin hintaa, vaikkakin vuokratontti korottaa asumiskustannuksia vastikkeen osalta omistustonttiin verrattuna. Erityisesti kalleusalueilla 1 ja 2 Hitas-järjestelmä mahdollistaa selvästi alueellista markkinahintaa halvempien asuntojen tarjonnan, mikä osaltaan auttaa alueiden asukasrakenteen pitämisessä kaupungin asuntopoliittisen tavoitteen mukaisesti monipuolisena.

Esikaupunkivyöhykkeellä vanhojen asuntojen hintataso on selkeästi alhaisempi kuin uudistuotannon hinta. Hitaksen sijaan sääntelyltään kevyempi hintakontrolloitu asuntotuotanto on riittävä. Tässä tuotantomuodossa on säännelty vain asunnon ensihinta. Myös näiden asuntojen hinnan ja laadun suhdetta arvioidaan normaalin Hitas-prosessin tavoin. Hitas- ja hintakontrolloidut asunnot rakennetaan aina kaupungin vuokraamalle tontille.

Kohtuuhintaisen omistusasumisen turvaaminen eri helsinkiläisillä asuinalueilla on jatkossakin tärkeää. Hitas-järjestelmä tullaan arvioimaan ja ohjelmakauden puoliväliin mennessä tuodaan esitys kohtuuhintaisen omistusasumisen turvaavasta hallintamallista päätöksentekoon. Välimuodon tuotannon rakenne tarkentuu tämän uudistuksen myötä.

Sääntelemättömiä asuntoja toteutetaan sekä omistus- että vuokra-asuntoina. Sääntelemättömään tuotantoon tontit luovutetaan vuokraamalla. Vain erityisen arvokkaille ja vetovoimaisille paikoille sijoittuvat asuntotontit myydään. Tontin vuokraaminen osto-oikeudella on hankkeen toteuttajan valinnan mukaan vaihtoehto tontin ostamiselle.

Alueellisessa hallinta- ja rahoitusmuotojakauman määrittämisessä on tärkeää kiinnittää huomiota muun muassa olemassa olevaan asuntokantaan, siinä tulevaisuudessa tapahtuviin muutoksiin sekä tulevaan asuntotuotantoon. Myös kokonaisissa vuokrakerrostaloissa olevien vuokra-asuntojen osuuteen tulee kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Kaupungissa on asuinalueita, joilla vuokrakerrostaloissa olevien vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on yli kaupungin keskiarvon. Tämän lisäksi omistusasuntokannassa on vuokrakäytössä olevia asuntoja. Mikäli vuokra-asuntojen kokonaismäärä alueella kasvaa liian suureksi, asukkaiden mahdollisuus siirtyä elämäntilanteen muuttuessa vuokra-asumisesta esimerkiksi omistusasumiseen omalla asuinalueellaan heikentyy. Vuokrakerrostaloissa sijaitsevien asuntojen osuus alueen asuntokannasta tulee siten pääsääntöisesti olla korkeintaan 50 prosenttia.

Hallinta- ja rahoitusmuotojen monipuolisuus on pitkään ollut keskeinen asuntopoliittinen periaate Helsingissä. Hallinta- ja rahoitusmuotojen alueellista monipuolisuutta edistetään jatkossakin kaikilla alueilla. Alueellisista hallinta- ja rahoitusmuodoista päätetään kaupungin maan osalta tontinluovutusvaiheessa, valtion ja yksityisen maan osalta maankäyttösopimuksissa. Alueellisesta hallinta- ja rahoitusmuotojakaumasta päätettäessä tehdään aina yhteistyötä kaupunkiorganisaation sisällä.

Kaupungin omana asuntotuotantona toteutetaan pääsääntöisesti vain säänneltyä asuntotuotantoa. Tavoitteena on, että vuosittaisesta tuotannosta 50 prosenttia on pitkäaikaisesti kohtuuhintaisia ARA-vuokra-asuntoja ja 50 prosenttia Hitas- tai hintakontrolloituja omistusasuntoja sekä asumisoikeusasuntoja vuoteen 2022 saakka. Vuodesta 2023 alkaen aletaan rakennuttaa omistusasuntoja alueille, joille omistusasuntoja muuten ei synny. Pitkäaikaisesti säänneltyjen vuokra-asuntojen osuus säilyy 50 prosentissa. Vuosina 2012-2019 kaupungin omasta tuotannosta 53 prosenttia on ollut Hitas- tai hintakontrolloituja omistusasuntoja sekä asumisoikeusasuntoja ja 47 prosenttia pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja. Kaupungin oma asuntotuotantopalvelu vastaa myös Hekan suurten peruskorjaushankkeiden rakennuttamisesta.

Tavoite 5. Huoneistotyyppijakauman ohjaaminen

Perheasunnoiksi soveltuvien eli vähintään kahden makuuhuoneen asuntojen riittävä osuus omistusasuntotuotannosta turvataan. Varmistetaan omistustuotannon perheasuntojen määrä ja tuotannon laatu.

Kerrostalotuotannossa Hitas-omistusasuntotuotantona toteutettavien tonttien asuinrakennusoikeudesta keskimäärin 60-70 prosenttia toteutetaan perheasuntoina. Kerrostalotuotannossa sääntelemättömään omistusasuntotuotantoon luovutettavilla tonteilla tontin asuinrakennusoikeudesta keskimäärin 40-50 prosenttia toteutetaan perheasuntoina. Perustelluista syistä tavoitteesta voidaan poiketa alueilla, joilla perheasuntojen määrä on jo riittävä.

Vuokra- ja asumisoikeusasuntotuotannon osalta varmistetaan riittävä huoneistotyyppien monipuolisuus. Tarvittaessa voidaan käyttää lisäksi keskipinta-alatavoitetta. 

Huoneistotyyppijakauman ohjaus perustuu ensisijaisesti tontinluovutusehtoihin ja arvioidaan suhteessa alueen nykyiseen asuntojakaumaan. Valtion ja yksityisten tahojen omistamalla maalla voidaan käyttää asemakaavamääräyksiin perustuvaa ohjausta.

Kaupungin tavoitteena on varmistaa perheasuntojen osuus asuntotuotannossa. Näin halutaan turvata riittävä asumisväljyys sekä vastata erilaisten asuntokuntien asuntotarpeeseen. Perheasunnoilla tarkoitetaan vähintään kahden makuuhuoneen asuntoa.

Huoneistotyyppijakaumaa on Helsingissä ohjattu vuodesta 2012 joustavalla huoneistotyyppijakauman ohjausmallilla, ja käytäntöä jatketaan ohjelmakaudella. Joustavan huoneistotyyppiohjauksen tavoitteena on varmistaa perheasunnoiksi soveltuvien asuntojen osuus tuotannossa sekä ohjata huoneistojen kokojakaumaa paremmin kysyntää vastaavaksi. Uudiskohteita voidaan rakentaa kysynnän mukaan esimerkiksi eri alueille hieman erityyppisellä asuntojakaumalla.

Viime vuosina Suomen suurissa kaupungeissa on rakennettu kerrostalokohteita, joissa on paljon pieniä asuntoja. Uudet pienet asunnot ovat usein päätyneet sekä institutionaalisten tahojen että kotitalouksien sijoituskohteiksi, ja niitä käytetään vuokra-asuntoina. Pienten asuntojen keskittymät voivat yksipuolistaa alueiden asuntotarjontaa, jolloin asukkailla ei ole mahdollista löytää erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia asuntoja asuinalueeltaan. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asukasvaihtuvuus on myös suurta, jolloin naapurustoon kiinnittyminen vähenee. Helsingissä joustava huoneistotyyppijakauman ohjausmalli on varmistanut monipuolisen uudistuotannon ja estänyt pienten asuntojen keskittymät, ja alueiden tasapainoinen asuntokanta turvataan myös jatkossa huoneistotyyppijakauman sääntelyllä.

Tavoite 6. Asuntorakentamisen kehittäminen

Jatketaan monipuolisen kerrostalorakentamisen ja -asumisen kehittämistä. Edistetään kestävää rakentamista muun muassa Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman mukaisesti.

Kun rakentamisen hiilijalanjäljen laskenta tulee lakisääteiseksi vuonna 2025, ovat Helsingin kattoarvot kansallista lakia kunnianhimoisemmat. Kokonaisuudessaan rakentamisen ja rakennusten hiilijalanjälkeen liittyvät tavoitteet päivittyvät Hiilineutraali Helsinki 2035-ohjelman päivittyessä siten, että varmistetaan hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen.

Puurakentamisen osuutta kaikesta rakentamisesta kasvatetaan vuosittain.

Edistetään kaupunkimaisten pientalojen rakentamista ja rakennuttamista. Edistetään asukaslähtöistä rakentamista ja rakennuttamista, muun muassa ryhmärakennuttamista sekä uusien toimijoiden tuloa asuntorakentamismarkkinoille.

Helsingin asuntokannasta 86 prosenttia on kerrostaloissa, ja tulevaisuudessa kerrostalopainotteisen uudistuotannon myötä osuus on vielä suurempi. Voidaankin sanoa, että kerrostalo on helsinkiläinen tapa asua. Tämän vuoksi helsinkiläistä kerrostaloasumista tulee kehittää monimuotoiseksi, vetovoimaiseksi ja erilaisiin asumisen tarpeisiin vastaavaksi. Kerrostalorakentamisen ja -asumisen tulee vastata muun muassa viihtyisyyden, toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden, kohtuuhintaisuuden ja hiilineutraalisuuden vaateisiin. Kerrostalorakentamisen ja -asumisen uudenlaisia ratkaisuja edistää osaltaan kaupungin Kehittyvä kerrostalo -ohjelma.

Vuonna 2018 Helsingin asukkaiden, palveluiden ja teollisuuden aiheuttamat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat tilastoidun historian alimmalla tasolla ja 27 prosenttia pienemmät vuoteen 1990 vertaillen. Asumiseen liittyvien päästöjen lasku selittyy pääosin kaukolämmön ja sähköntuotannon puhdistumisella. Helen Oy:n tuottaman kaukolämmön päästöt supistuivat, kun kivihiilen tuotanto-osuus pieneni ja maakaasun osuus kasvoi. Myös lämpöpumppujen ja bioenergian hyödyntäminen kaukolämmön tuotannossa kasvoi. Asukaskohtaiset päästöt (3,96 t/as) olivat 45 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990.

Helsingin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Päästövähennysten saavuttamiseksi on asetettu Hiilineutraali Helsinki 2035 –toimenpideohjelma, johon on kirjattu 147 toimenpidettä vastuineen ja aikatauluineen. Asumiseen liittyvistä toimenpiteistä keskeisimmät liittyvät energiankäytön sähkön- ja lämmönkulutuksen sekä vedenkulutuksen vähentämiseen ja uusiutuvien energiatuotannon muotojen käyttöönottoon, energian varastointiin ja kysyntäjoustojen käyttöön. AM-ohjelmassa on aiemmin asetettu tavoitteita energiatehokkaalle rakentamiselle, mutta Hiilineutraali Helsinki 2035 –toimenpideohjelman valmistuttua ei ole tarkoituksenmukaista ohjata kahden eri strategisen ohjelman avulla samoja tavoitekokonaisuuksia.

Rakentamisen alalla edistetään puurakentamista ja kiertotaloutta. Hiilineutraali Helsinki 2035-ohjelmassa on yksistään 14 toimenpidettä liittyi kiertotalouteen. Asuinrakentamisessa kierrätettävyys ulottuu kierrätysmateriaalien käytöstä aina rakentamisaikaisten materiaalien kierrätykseen. Rakentamisessa kiertotalouteen siirtyminen mahdollistaa koko elinkaaren aikaisten päästöjen pienentämisen ja neitseellisten luonnonvarojen nykyistä vähäisemmän käytön. Rakentamisen osalta keskeisiä materiaaleja ovat erityisesti teräs, alumiini, sementti ja muovi.

Puurakentamista vauhdittavat paitsi kaupungin omat hiilineutraalisuustavoitteet, myös valtion puurakentamisohjelma sekä rakennustekniikoiden ja lainsäädännön muutokset. Helsinkiin on rakennettu 2000-luvulla 43 hissillistä puukerrostaloa, mikä on eniten pääkaupunkiseudun kunnista.

Vaikka suurin osa asuntorakentamisesta toteutuu kerrostaloina, tulee edelleen huolehtia myös kaupunkimaisen pientalorakentamisen kehittämisestä. Helsingin tavoitteena on tiivis kaupunkirakenne, mutta kaupunkimaisten pientalojen tarjontaan tulisi myös kiinnittää huomiota täydennysrakentamisessa, jotta mahdollistetaan monipuolinen ja houkutteleva asuntotarjonta sekä tasapainoinen asukasrakenne.

Asuntorakentamisen kehittämisessä edistetään asukaslähtöisiä rakentamisen tapoja tukemalla muun muassa omatoimista rakennuttamista ja rakentamista sekä ryhmärakennuttamista. Asukaslähtöinen asumisen kehittäminen on keskeistä myös Kehittyvä kerrostalo -ohjelmassa. Uusien asunto-osuuskuntapilottien edistäminen lisää osaltaan asumisen asukaslähtöisyyttä. Kaupunki turvaa rakennusmarkkinoiden toimivuutta mahdollistamalla uusien toimijoiden tulon asuntorakentamismarkkinoille tontinluovutuksen keinoin. Asuntotuotantotason pitäminen korkealla edellyttää, että Helsinkiä on rakentamassa monipuolinen joukko asuntorakennuttajia ja -rakentajia.

Tavoite 7. Asukasrakenne ja erityisryhmät

Lapsiperheille sopivia asuntoja rakennetaan riittävästi uusille alueille sekä täydennysrakentamiskohteisiin. Huoneistotyyppiohjauksella varmistetaan perheasuntojen rakentaminen.

Varmistetaan erilaisissa elämäntilanteissa olevien asuntokuntien mahdollisuudet alueellisten asumispolkujen toteuttamiseen.

Edistetään ikäihmisille kohdennettujen asumisvaihtoehtojen toteuttamista kaikkiin hallinta- ja rahoitusmuotoihin.

Turvataan erityisryhmien eli päihde- ja mielenterveyskuntoutujien, kehitysvammaisten ja vammaisten, lastensuojeluasiakkaiden, asumisessaan tukea tarvitsevien nuorten, hoivapalveluja tarvitsevien vanhusten, kuntapaikan saaneiden pakolaisten sekä pitkäaikaisasunnottomien asuminen tavalla, jossa asumiseen liittyvä hoiva tai asumisen tuki vastaa tarpeeseen. Varmistetaan erityisryhmien asumisen polut kevyempään tai tehostetumpaan tukiasumiseen palvelutarpeen muuttuessa.

Turvataan asumisneuvonnan saatavuus asumismuodosta riippumatta.

Helsingin asunto-ohjelmoinnin keskeinen periaate on sosiaalinen kestävyys: tavoitteena on monipuolinen ja tasapainoinen asukasrakenne. Kaupunki ohjaa asuntotuotantoa siten, että erilaisilla asukkailla ja asukasryhmillä on mahdollisuus löytää tarpeensa ja maksukykynsä mukainen asunto. Monipuolinen alueellinen asuntokanta mahdollistaa asumispolkujen toteuttamisen tutulla alueella elämäntilanteen muuttuessa. Epätoivottavan alueellisen eriytymisen eli segregaation estämiseksi kaupunki huolehtii monipuolisesta asukasrakenteesta eri asuinalueilla.

Asunto-ohjelmoinnilla turvataan eri väestöryhmien mahdollisuudet asua pääkaupungissa. Erityisen huomion kohteena ovat opiskelijat ja nuoret, lapsiperheet sekä yhden hengen asuntokunnat. Myös väestön ikääntyminen huomioidaan asuntopoliittisissa toimenpiteissä. Uudisasuntotuotannossa sekä asuntokohteiden peruskorjauksissa toteutetaan asumisympäristön esteettömyyttä ja saavutettavuutta kaikkien käyttäjien kannalta.

Helsingissä asuvat opiskelijat ja nuoret muodostavat suuren ryhmän pienituloisia kaupunkilaisia, jotka ovat itsenäisen asumispolkunsa alussa. Siksi heidän asumisestaan on tärkeä huolehtia. Opiskelija- ja nuorisoasuntoja valmistuu Helsinkiin vuosittain esimerkiksi uusiin merellisiin kaupunginosiin. Opiskelija-asuntojen sijoittamisessa pyritään pääkaupunkiseudulla noudattamaan kampusperiaatetta eli sijaintia oppilaitosten tai hyvien liikenneyhteyksien varrella. Nuorisoasunnoilla tuetaan sekä työssäkäyvien nuorten itsenäistymismahdollisuuksia että syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asumista ja toimeentuloa. Nuorisoasuntojen rakentamisen ja ylläpidon taustalla on myös tavoite nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemisestä.

Lapsiperheiksi määritellään asuntokunnat, joissa kotona asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Loppuvuodesta 2019 Helsingissä oli lähes 63 000 lapsiperhettä, mikä oli noin 600 perhettä enemmän kuin edellisvuonna. Helsinki on saanut jo pitkään merkittävää muuttovoittoa 20–29-vuotiaiden tulomuutosta ja menettänyt 30–39-vuotiaita poismuuttaneita. Helsingistä pois muuttavat ovat, useammin kuin kaupunkiin tulijat, perheitä, joissa on pieniä lapsia. Helsingistä muutetaan eniten muihin pääkaupunkiseudun kuntiin, erityisesti Vantaalle ja Espooseen.

Ahtaasti asuminen on Helsingissä yleistä lapsiperheillä ja liittyy erityisesti vaiheeseen, jolloin perheessä on alle kouluikäisiä lapsia. Kaupungin tasapainoisen väestörakenteen kannalta on tärkeää, että Helsinki tarjoaa tarkoituksenmukaisia asumisvaihtoehtoja myös lapsiperheille. Helsingin asuntokanta on kerrostalovaltaista, mutta viime vuosina pientaloja on rakennettu muun muassa Puu-Myllypuroon. Uusia asumisratkaisuja lapsiperheille etsitään esimerkiksi kaupungin oman Kehittyvä kerrostalo -ohjelman kautta.

Lähes puolet Helsingin asuntokunnista on yksinasuvia, ja eniten heitä on 25-34 -vuotiaiden ikäryhmässä. Yksinasuvien osuuden ei ennusteta kasvavan voimakkaasti seuraavina vuosina. Vaikka kaikki yksinasuvat eivät asu yksiöissä tai kaksioissa, on selvää, että pienille asunnoille riittää kysyntää Helsingissä. Tällöin myös pienten asuntojen kysyntä tulee huomioida asuntotuotannossa.

Ikääntyneiden eli 65 vuotta täyttäneiden väestöosuuden ennustetaan Helsingissä nousevan nykyisestä 18 prosentista 28 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Ennusteen mukaan Helsingissä asuisi tuolloin noin 179 000 ikääntynyttä, mikä on 69 000 enemmän kuin nyt. 2020-luvulla kasvaa erityisesti 75-84-vuotiaiden määrä, ikääntyneiden ikäluokkien suurten kokoerojen vuoksi. Ikääntyneiden määrään kasvu lisää hoiva-asumisen paikkojen sekä kotiin tuotavien hoivapalveluiden tarvetta Helsingissä 2020-luvulla.

Pääosa ikääntyneistä asuu tavallisessa asuntokannassa muiden ikäryhmien joukossa ja asuminen järjestyy ilman kaupungin erillistoimenpiteitä. Helsingissä on Hitas-omistusasuntoja, asumisoikeusasuntoja, vapaarahoitteisia omistus- ja vuokra-asuntoja sekä valtion tukemia vuokra-asuntoja, jotka on suunnattu nimenomaan ikääntyneille. Tällä ns. ikääntyneiden välimuotoisella asumisella tarkoitetaan tehostetun palveluasumisen ja tavanomaisen asumisen väliin jääviä asumisen ratkaisuja. Ikääntyneiden välimuotoinen asuminen täyttää asunnnon tavalliset tunnusmerkit ja se tarkoittaa kohteita, joissa asumiseen yhdistyy ikäspesifiin tarpeisiin vastaavia ratkaisuja. Asuminen erotetaan tällöin selkeästi palveluista. Väestön ikääntyessä myös välimuotoisen asumisen ratkaisujen kehittäminen on tärkeää. Ikääntyneiden asumista tukee eri puolilla kaupunkia sijaitsevat seniorikeskukset, joissa on pysyvän ja kuntouttavan väliaikaisen asumisen lisäksi tarjolla päivätoimintaa sekä muita palveluja, joita koko alueen asukkaat voivat käyttää.

Ikääntyneiden asumisen kehittämisen yhteydessä on puhuttu paljon yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyys voi merkitä eri asioita: yhteistä asuntoa, omassa asuintalossa sijaitsevia yhteistiloja, ikääntyneille suunnattua toimintaa ja alueellisia palveluita. Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja on mahdollista hakea myös ryhmänä, mikä mahdollistaa asumisen yhdessä ystävien kanssa. Helsinkiin on viime vuosina rakennettu useita ikääntyneiden yhteisöllisiä asumiskohteita. Yhdistysten ryhmärakennuttamiskohteita, jotka ovat Hitas-omistusasuntoja, on valmistunut Arabianrantaan, Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. Rakennuttajilla on myös omia yhteisöllisyyttä tukevia toimintamalleja, kuten yhteisöllisyyttä tukeva henkilö, jonka palkan asukkaat maksavat vuokrassaan tai vastikkeessaan.

Stadin ikäohjelma on sosiaali- ja terveyspalveluista säädetyn lain mukainen toimeenpanosuunnitelma ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemiseksi. Stadin ikäohjelma liittyy laajempaan strategiseen tavoitteeseen koskien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä Helsingissä ja on osa kaupunginvaltuuston hyväksymää hyvinvointisuunnitelmaa 2019-2021. Stadin ikäohjelman asumisen osioon on koottu toimialojen asumisen kehittämistoimintaan kuuluvia toimenpiteitä ja valmistelusta vastannut projektiryhmä kerää tietoa niiden toteutumisesta. Stadin ikäohjelman projektiryhmään ja laajempaan verkostoon kuuluu kaupungin toimialojen ja liikelaitosten, vanhusneuvoston, palvelukeskusten asiakasneuvoston ja järjestöjen edustajia.

Erityisryhmiin lasketaan kuuluviksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, kehitysvammaiset ja vammaiset, lastensuojelun asiakkaat, asumisessaan tukea tarvitsevat nuoret, hoivapalveluja tarvitsevat vanhukset, kuntapaikan saaneet pakolaiset sekä pitkäaikaisasunnottomat. Erityisryhmien asuminen järjestetään sekä kaupungin omistamassa asuntokannassa ja kaupungin välivuokraamissa asunnoissa, että ostopalveluina ja yksityisten tuottamina palveluina.

Lainsäädännön perusteella subjektiivinen oikeus asuntoon on lastensuojelun asiakkailla, kehitysvammaisilla, vaikeavammaisilla, kriisiasuntoa tarvitsevilla sekä mielenterveyskuntoutujilla. Esimerkiksi asunnottomille ja päihdekuntoutujille on järjestetty tukiasunto sosiaalihuoltolain perusteella. Laissa ei taata näille ryhmille subjektiivista oikeutta asumiseen, vaan säädetään asumispalveluista ja tuetusta asumisesta, ja ensisijaisena mainitaan kotona asuminen palvelujen turvin.

Helsinkiläisten kehitysvammaisten laitoshoiva päättyi vuoden 2018 loppupuolella, kun viimeiset laitoshoivan piirissä olleet asukkaat muuttivat sopiviksi katsottuihin asuntoihin, kuten kaupungin ryhmäkoteihin. Työ jatkuu olemassa olevien yksiköiden kehittämisellä sekä mahdollistamalla aikuisten kehitysvammaisten itsenäistyminen lapsuudenkodistaan. Lisäksi on suunnitteilla ja rakenteilla lukuisia kehitysvammaisille suunnattuja asuntoryhmiä ja ryhmäkoteja, ja ne sijoittuvat eri puolille kaupunkia.

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2019 lain, jolla nostetaan lastensuojelun jälkihuollon yläikärajaa aikaisemmasta 21 vuodesta 25 vuoteen. Ikärajan nosto on osa lastensuojelulain muuttamista, ja uudistuksella pyritään ehkäisemään sijoitettujen nuorten myöhempää syrjäytymistä. Uusi yläikäraja tulee voimaan vuoden 2020 alusta. Helsinki järjestää lastensuojelun jälkihuollon asiakkaiden asumisen joko tukiasunnoissa tai normaalissa asuntokannassa. Jälkihuollon ikärajan noston vuoksi ryhmän asumistarpeen kokonaisuus ja palvelupolku tullaan määrittelemään uudelleen.

Hallitusohjelman tavoitteena on, että asunnottomuus puolitetaan vaalikauden aikana ja poistetaan kahdessa vaalikaudessa eli vuoteen 2027 mennessä. Hallitusohjelman mukaan asunnottomuuden poistamiseksi käynnistetään yhteistyöohjelma keskeisten kaupunkiseutujen, palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa. Helsinki on valmistellut oman asunnottomuusohjelmansa, jossa painopisteenä on palveluprosessin kehittäminen sekä etsivän ja ennaltaehkäisevän kotiin vietävän palvelun kehittämisessä.

Vuonna 2017 Helsingissä arvioitiin olevan 3 760 asunnotonta. Asunnottomuuden tilastointia tarkennettiin Helsingissä vuonna 2018, joten asunnottomuusluvut eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa. Asunnottomuuden tilastointi toteutettiin käyttäen hyväksi kolmea henkilötietopohjaista aineistoa: Kelan toimeentulotuen saajat, sosiaalitoimen asiakkaat ja kaupungin ARA-vuokra-asunnon hakijat. Kaupungin vuokra-asunnon hakijoista asunnottomiksi itsensä ilmoittaneet käytiin asuntopalveluissa kokonaisuudessaan käsin läpi asunnottomuustiedon määrittämiseksi. Niiden asunnottomien määrää, jotka eivät esiinny missään käytetyistä kolmesta rekisteristä, ei ole arvioitu vuoden 2018 luvuissa. Helsingissä oli vuonna 2018 yhteensä 2 114 asunnotonta. Heistä yksineläviä oli 1 818 henkilöä, pariskuntia 59 ja perheitä 75. Pitkäaikaisasunnottomia heistä oli 481.

Vuoden 2019 asunnottomuusluvut laskettiin muuten samoin kuin vuonna 2018, mutta vuokra-asunnon hakijoiden todellista asunnottomuustietoa ei tarkistettu manuaalisesti, vaan luku laskettiin vuoden 2018 suhdeluvuilla. Vuonna 2019 asunnottomien määrä Helsingissä oli 2 034 henkilöä.

Helsingin kaupungin asunnot (Heka) on onnistunut vähentämään häätöjen määrää asuntokannassaan asumisneuvonnan avulla. Vuonna 2018 Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla oli 16 asumisneuvojaa, joista osa toimii sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen yksiköissä ja osa Hekan alueyhtiöissä Hekan ostamana palveluna. ARA:n Vuokra-asukkaiden talousongelmien ehkäiseminen –hanke (ASTA) on käynnissä vuoteen 2020 asti, ja Helsingissä hankkeen painopisteenä ovat nuorten vuokra-asukkaiden asunnottomuusuhkatilanteiden ja taloudellisten ongelmien ratkaisu. Kaupungin oman asunnonvälityksen kautta pyritään huolehtimaan pitkäaikaisasunnottomien pääsystä tavallisille asuntomarkkinoille.

Pakolaisten osalta kunnan asuttamisvelvollisuus koskee valtion ja kaupungin välisen pakolaisten vastaanoton sopimuksen perusteella kuntapaikan saaneita pakolaisia. Helsinki on viime vuosina myöntänyt kuntapaikkoja lähinnä Helsingin ylläpitämistä vastaanottokeskuksista oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille sekä yksittäisille kiintiöpakolaisille. Kuntaan vastaanotetulle pakolaisille järjestetään asianmukaiset palvelut sekä ensiasunto. Asuminen voidaan halutessa järjestää suoraan pysyvään kaupungin vuokra-asuntoon. Pakolaiset eivät pääsääntöisesti alkuvaiheen asumisopastuksen jälkeen tarvitse erityistä tukea asumiseensa. Palvelujen avulla edistetään pakolaisten kotoutumista laaja-alaisesti siten, että heidän palvelutarpeensa ei jatkossa eroa muiden kuntalaisten palvelutarpeista.

Haasteellinen ryhmä ovat paperittomina Suomessa oleskelevat maahanmuuttajat. Helsingissä paperittomia on arvioitu olevan sadoista yli tuhanteen henkilöä. Turvapaikanhakijoilla on merkittävä vaikutus paperittomien määrään. Vuoden 2015 jälkeen tuhannet turvapaikanhakijat ovat saaneet kielteisen päätöksen Suomessa, ja heidät on muodollisesti käännytetty maasta. Monilla käännytyksen täytäntöönpano ei ollut vuoden 2017 loppuun mennessä toteutunut. Loppuvuodesta 2017 kaupunginvaltuusto päätti, että Helsinki tarjoaa paperittomille kiireellisten terveyspalveluiden lisäksi myös muut välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten kroonisten sairauksien hoidon ja rokotukset. Paperittomia ei voida ARA:n asukasvalintasääntöjen mukaan asuttaa ARA-vuokra-asuntoon. Turvapaikkapäätöksen jälkeen vähintään vuoden mittaisen oleskeluluvan saanut voi saada hakea ARA-asuntoa tavalliseen tapaan. Turvapaikkapäätöksen jälkeen henkilö voi myös hakea asuntoa yksityisiltä vuokramarkkinoilta.

Lähitulevaisuudessa eniten tuetun asumisen tarpeita on arvioitu olevan asunnottomilla, ikääntyneillä asukkailla, kehitysvammaisilla ja lastensuojelun jälkihuollon asiakkailla. Eliniän piteneminen sekä vanhimpiin ikäluokkiin kuuluvien asukkaiden määrän kasvu vaikuttavat selvästi ikääntyneiden asumisen tukipalveluiden kysyntään. Ikääntyneiden muistisairaiden määrä tulee kasvamaan. Ikääntyneiden osalta palveluasumisen tarpeeseen vaikuttavat myös meneillään oleva laitosmaisen asumisen purkamisprosessi sekä tavoite parantaa asumisen laatua. Myös mielenterveysongelmaisten, asumisessaan tukea tarvitsevien asukkaiden määrän arvioidaan tulevaisuudessa kasvavan. Palvelujen tarpeessa olevien asukkaiden arvioidaan tulevaisuudessa olevan entistä moniongelmaisempia ja entistä enemmän nuoria mielenterveyskuntoutujia. Kaupunki kehittää erityisryhmien asumisen prosesseja kokoamalla ja priorisoimalla vuosittain tilatarpeet kunkin erityisryhmän osalta. Asukasvalinnalla ja asumisneuvonnalla huolehditaan jatkossakin asunnottomuusuhan alla olevista.