1. Yleistä kehitystä kuvaavat indikaattorit
Väestönkehitys
Kaikissa kuutoskaupungeissa väestömäärä on kasvanut tasaiseen tahtiin (kuvio 1). Oulussa kasvua selittää osaltaan kuntaliitokset. Voimakkainta väestönkasvu on pääkaupunkiseudulla.
Kuvio 1. Väestönkehitys kuutoskaupungeissa
Asukastyytyväisyys
Asukastyytyväisyys selvitetään joka neljäs vuosi laajalla kaupunki- ja kuntapalveluita koskevalla asukaskyselyllä (ns. KAPA-tutkimus), joka toteutettiin viimeksi vuonna 2016. Asukastyytyväisyys ilmaistaan ns. asuinkuntaindeksinä, joka koostuu 54 muuttujasta ja osatekijästä, jotka kuvaavat asukkaiden yleistä tyytyväisyyttä asuinkaupunkiinsa ja kaupungin tuottamiin palveluihin. Asuinkuntaindeksin muuttujat ja osatekijät liittyvät kaupungin palveluihin (ml. päivähoito, koulut, kirjastot, terveydenhoito, kulttuuri, liikunta), palveluista tiedottamiseen, asumiseen, turvallisuuteen, muuttoaikeisiin ja arkielämän ongelmiin. Ympäristön tilaa kuvaavat muuttujat ovat jätehuolto, kierrätystoiminta, puistojen ja viheralueiden hoito, juomaveden laatu, liikenneolot ja kevyt liikenne, julkinen liikenne, luonnonsuojelu, ilmanlaatu, vesistöjen puhtaus, melun torjunta, ympäristön siisteys sekä luonto- ja retkeilyreitit.
Vuonna 2016 KAPA-tutkimus tehtiin yhteensä 9 kunnassa ja kuutoskaupungeista mukana olivat Espoo, Helsinki, Oulu, Turku ja Vantaa. Tampere ei ole ollut mukana tutkimuksessa vuosina 2012 ja 2016. Taulukossa 1 on esitetty laajan asuinkuntaindeksin kehitys, minkä perusteella kunnan palveluihin ja toimintaan ollaan nykyisin tyytyväisimpiä Espoossa ja Helsingissä. Viime vuosina eniten tyytyväisyys on lisääntynyt Espoossa ja Helsingissä, Oulussa sen sijaan hieman laskenut.
Taulukko 1. Laaja asuinkuntaindeksi
| 2005 | 2008 | 2012 | 2016 | |
|---|---|---|---|---|
| Espoo | 3,55 | 3,51 | 3,53 | 3,76 |
| Helsinki | 3,5 | 3,45 | 3,49 | 3,73 |
| Oulu | 3,72 | 3,64 | 3,52 | 3,47 |
| Tampere | 3,66 | 3,48 | ||
| Turku | 3,5 | 3,38 | 3,43 | 3,61 |
| Vantaa | 3,26 | 3,39 | 3,56 | |
| Koko aineiston ka. (myös muut KAPA-kaupungit) | 3,62 | 3,47 | 3,48 | 3,60 |
Taulukossa 2 on esitetty kaupunkikohtaisesti ympäristön tilaa kuvaavat muuttujat vuodelta 2016. Kuutoskaupungeissa oltiin edelleen vuoden 2012 tavoin tyytyväisimpiä jätehuoltoon, kierrätys-toimintaan, puistojen ja viheralueiden hoitoon, juomaveden laatuun sekä luonto- ja retkeilyreitteihin. Vastaavasti tyytymättömimpiä oltiin vesistöjen puhtauteen, meluntorjuntaan ja ympäristön siisteyteen. Verrattuna vuoteen 2012 tyytyväisyys ympäristön tilaan on pääasiassa lisääntynyt tai pysynyt ennallaan. Suurimmat positiiviset muutokset ovat tapahtuneet Helsingissä kierrätyksen ja ilmanlaadun osalta sekä Turussa ilmanlaadun ja juomaveden laadun osalta. Jätehuollon, kierrätyksen sekä puistojen ja viheralueiden osalta tyytymättömyys on kuitenkin lisääntynyt Turussa, ja vesistöjen puhtauden ja meluntorjunnan osalta Oulussa. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikenneoloja ei pystytä vertaamaan edellisvuosiin, sillä aineisto on aikaisemmin ollut yhdistettynä kevyen liikenteen liikenneoloiksi.
Taulukko 2. Ympäristön tilan indikaattorit kaupunkikohtaisesti
| Espoo | Helsinki | Oulu | Turku | Vantaa | Aineiston ka. | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Jätehuolto | 4,08 | 4,03 | 4,00 | 3,80 | 4,00 | 4,01 |
| Kierrätystoiminta | 3,95 | 3,97 | 3,99 | 3,73 | 3,94 | 3,94 |
| Puistot ja viheralueet | 3,85 | 4,00 | 3,82 | 3,71 | 3,82 | 3,82 |
| Juomaveden laatu | 4,47 | 4,63 | 3,99 | 4,14 | 4,47 | 4,36 |
| Liikenneolot, jalankulkijat | 3,93 | 3,94 | 3,88 | 3,77 | 3,89 | 3,84 |
| Liikenenolot, pyöräilijät | 3,72 | 3,55 | 3,91 | 3,26 | 3,72 | 3,65 |
| Julkinen liikenne | 3,72 | 4,27 | 3,02 | 4,11 | 3,61 | 3,28 |
| Luonnonsuojelu | 3,77 | 3,65 | 3,33 | 3,67 | 3,63 | 3,66 |
| Ilmanlaatu | 3,85 | 3,59 | 3,33 | 3,63 | 3,77 | 3,72 |
| Vesistöjen puhtaus | 3,56 | 3,35 | 3,25 | 3,15 | 3,33 | 3,40 |
| Meluntorjunta | 3,36 | 3,28 | 3,37 | 3,28 | 3,12 | 3,39 |
| Ympäristön siisteys | 3,55 | 3,50 | 3,29 | 3,20 | 3,35 | 3,45 |
| Luonto- ja retkeilyreitit | 4,22 | 4,08 | 3,74 | 3,97 | 3,84 | 3,89 |
Eniten eroja kuutoskaupunkien välillä oli vuoden 2012 tavoin juomaveden laadun ja julkisen liikenteen osalta. Molempien osalta tyytyväisimmät asukkaat olivat Helsingissä ja tyytymättömimmät vastaavasti Oulussa. Vihreää ja punaista korostusväriä tarkastelemalla Espoo erottuu edukseen kuudella parhaalla indeksiarvolla ja vastaavasti Turku seitsemällä heikoimmalla indeksiarvolla. Verrattuna koko aineiston keskiarvoon, kuutoskaupunkien indeksit jakautuvat tasaisesti keskiarvon molemmille puolille. Ainoastaan meluntorjunnan osalta kaikki kuutoskaupungit jäävät keskiarvon alapuolelle.
Henkilöstön ympäristöasenteet ja -toiminta
Indikaattori kuvaa henkilöstön ympäristöasenteita ja ympäristötietoisuutta. Henkilöstön ympäris-töasenteet ja -toiminta kaupunkiorganisaatiossa -kyselytutkimuksessa vuonna 2018 mukana oli kuutoskaupunkien lisäksi Jyväskylä. Kysely koostui neljästä yhteisestä kysymysosiosta sekä vastaajien taustatietoja kartoittavista kysymyksistä. Yhteiset kysymysosiot käsittelevät yhteiskuntaa, ympäristönsuojelua ja taloudellista kasvua, ympäristöasenteita ja toimintaa, ympäristöasioita osana työtä sekä kaupungin ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen työtä.
Kyselyyn vastasi yhteensä lähes 8 000 työntekijää ja vastausprosentti kaupungeittain vaihteli 2 % ja 20 % välillä. Ympäristöasennekyselyn sisältöä uudistettiin vuoden 2018 kyselyä varten ja kysymykset laadittiin kuutoskaupunkien indikaattorityöryhmän sekä Jyväskylän kaupungin yhteistyönä. Eri vuosina toteutetut ympäristöasennekyselyt eivät siis enää pääsääntöisesti ole suoraan vertailukelpoisia.
Kaupunkien välillä vastaajien ympäristöasenteissa ja -käyttäytymisessä ei ollut kovinkaan suuria eroja. Ympäristöasennekyselyn raportin johtopäätöksissä todetaan, että kaupunkien henkilöstö vaikuttaa pääsääntöisesti olevan laajasti huolissaan ympäristöasioista. Suurin osa vastanneista asetti ympäristönsuojelun talouskasvun edelle ja yli puolet vastaajista uskoi tekniikan kehittymisen mahdollisuuksiin ratkaista useimmat tämän päivän ympäristöongelmista. Vastaajat kokivat huomioivansa ympäristön arkielämässään hyvin. Enemmistö kertoi suosivansa kasvis- ja lähi-ruokaa, ostavansa ympäristömerkittyjä tuotteita sekä suosivansa kävelyä, pyöräilyä tai julkista liikennettä lyhyemmillä matkoilla. Vastaajista useampi kuin neljä viidestä ilmoitti muuttaneensa toimintatapojaan ympäristöystävällisemmiksi viime vuosina. Ympäristömyönteisyys ei kuitenkaan aina täysin selitä käyttäytymistä, sillä ainakin taloudelliset tekijät, olemassa olevat mahdollisuudet ja tietoisuus vaikuttavat edelleen voimakkaasti käytännön valintoihin.
Jätteiden lajittelu ja sähkönsäästö työpaikalla olivat vastausten perusteella omaksuttu kaupunkien työntekijöiden keskuudessa hyvin. Työmatkaliikkumisessa näyttäisi kuitenkin olevan edelleen ympäristönäkökulmasta parannettavaa, sillä lähes puolet vastaajista Helsinkiä lukuun ottamatta ilmoitti kulkevansa työmatkansa yleensä henkilöautolla. Myös etätyön sekä sähköisten kokousjärjestelmien hyödyntämistä tulisi kehittää edelleen. Se miten kaupungin koetaan huolehtivan ympäristöasioista ei kuitenkaan riipu pelkästään kaupungin toimista, vaan paljolti myös siitä miten hyvin ympäristöasioita on tuotu esille ja henkilöstö osallistettu niihin. Kyselyn tarkemmista tuloksista voi lukea Henkilöstön ympäristöasenteet ja -toiminta kaupunkiorganisaatiossa (2018) -raportista.
Kasvihuonekaasupäästöt
Kaupunkien kasvihuonekaasupäästöt kuvaavat paikallista vaikutusta ilmastonmuutokseen. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja tätä kautta ilmastonmuutoksen hillintä on yksi keskeisimmistä haasteista, johon myös kuntatasolla täytyy reagoida. Kasvihuonekaasupäästöjen osalta tavoiteltava kehityssuunta on laskusuuntainen. Kasvihuonekaasupäästöt on laskettu CO2-raporttimenetelmällä, joka vastaa päästöraportoinnin kansainvälisiä standardeja. Päästöihin lasketaan kaupungin kulutukseen perustuvat hiilidioksidi-, typpioksidi- ja metaanipäästöt hiilidioksidiekvivalentteina. Laskentaan sisältyvät kauko-, sähkö- ja erillislämmitys, maalämpö, kuluttajien sähkönkulutus, tieliikenne, maatalous ja yhdyskunnan jätehuolto. Tässä raportissa laskenta ei sisällä päästökaupan piiriin kuuluvan teollisuuden päästöjä. CO2-raporttimenetelmässä käytetään sähkönkulutuksen päästökertoimena Suomen keskimääräistä sähkönkulutuksen päästökerrointa. Kulutukseen perustuvassa kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa sähkö ja kaukolämmön päästöt kohdennetaan sille kaupungille, jossa energia on kulutettu. Jätehuollon päästöt kohdennetaan sille kaupungille, jossa jäte on syntynyt, vaikka jäte käsiteltäisiinkin muualla.
Vertailukelpoista tietoa kuutoskaupungeista on saatavilla vuodesta 2011 alkaen, jolloin CO2-raporttimenetelmä otettiin yleisesti käyttöön. Sitä ennen päästöt on laskettu Kasvener-laskentamallilla, joka ei ole vertailukelpoinen uuden laskentamenetelmän kanssa. Vuoden 1990 laskentatavoissa saattaa olla eroavaisuuksia myös kaupunkien välillä. Vuosina 2011–2018 kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet kaikissa kuutoskaupungeissa (liite 1) ja voimakkainta päästövähenemä on ollut Helsingissä. Viime vuosina päästövähenemä on kuitenkin ollut hidasta. Tämä selittyy ainakin osakseen sillä, että kuutoskaupunkien väestömäärä on kasvanut jatkuvasti. Lisäksi vuonna 2018 lämmitystarve oli vuotta 2014 suurempi, ja myös liikennepolttoaineiden bio-osuuden vuosittaiset vaihtelut vaikeuttavat kehityksen seurantaa. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy eniten Helsingissä ja vähiten Turussa. Oulussa, Tampereella ja Turussa kasvihuonekaasupäästöjen kehitys on ollut pitkällä aikavälillä erittäin tasaista. Tarkemmat kasvihuonekaasupäästöarvot vuosilta 2011–2018 löytyvät liitteestä 1.
Kaikissa kuutoskaupungeissa päästöjä syntyy eniten kaukolämmöstä, liikenteestä ja kuluttajien sähkönkulutuksesta. Näiden päästömäärissä ei ole viime vuosina tapahtunut kovinkaan suuria muutoksia. Teollisuuden päästöjen osuus on suurin Oulussa ja pienin Helsingissä.
Vuotta 1990 käytetään yleisesti pitkän aikavälin vertailuvuotena kasvihuonekaasupäästöjen seurannassa. Laskentatavat ovat kuitenkin yhtenäistyneet vasta vuonna 2011, joten vuoden 1990 lähtötason laskentatavoissa saattaa olla kaupunkien välillä eroavaisuuksia. Asukaskohtaisesti laskettuja päästöjä vuosina 1990, 2011, 2014 ja 2018 tarkasteltaessa (kuvio 2) havaitaan, että päästöt ovat tavoitteen mukaisesti vähentyneet jatkuvasti kaikissa kuutoskaupungeissa. Asukaskohtaiset päästöt olivat vuonna 2018 pienimmät Tampereella ja vastaavasti korkeimmat Vantaalla. Myös tarkemmat päästömäärät asukasta kohti löytyvät liitteestä 1.
Kuvio 2. Kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti (ilman teollisuutta)
Vaikka viime vuosina päästöjen väheneminen on hidastunut, ajankohtaisen ilmastokeskustelun myötä kuutoskaupungit ovat asettaneet uusia, entistä kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita. Hiilineutraaliutta tavoitellaan kuutoskaupungeissa lukuisten toimenpiteiden avulla, jotka keskittyvät muun muassa liikkumisen, rakentamisen, asumisen, energian ja kulutuksen päästöjen vähentämiseen. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi yhteistyötä tehdään kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen sekä muiden sidosryhmien kanssa.