Mielen hyvinvointi, sosiaaliset suhteet ja turvallinen kasvu- ympäristö

Mielialan ailahtelut ja ahdistuneisuus

Aiempaa useampi lapsi ja nuori, varsinkin tyttö, on kokenut mielialaan liittyviä ailahteluita ja ahdistuneisuutta (Kuvio 10). Ainoastaan ammatillisen koulutuksen tytöistä harvempi on kokenut ahdistuneisuutta verrattuna aiempaan. Ahdistuneisuuden kokemus on yleisempää Helsingissä kuin koko maassa.

Yläkoululaisilta ja toisen asteen opiskelijoilta kysyttiin myös tarkemmin masennusoireilua viimeisen kahden viikon aikana. Yläkoululaisista 19 prosentilla, lukiolaisista 21 prosentilla ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 18 prosentilla on ollut vähäistä mielenkiintoa tai mielihyvää erilaisen asioiden tekemiseen, alakuloisuutta, masentuneisuutta ja toivottomuutta. Kaikilla oppiasteilla tytöt kokevat alakuloisuutta ja masennusoireilua enemmän kuin pojat.

Aiempaa useampi nuori on ollut myös huolissaan omasta mielialastaan edeltävän vuoden aikana. Puolet tytöistä kaikilla oppiasteilla on ollut huolissaan omasta mielialastaan. Läheiset ihmiset lapsen ja nuoren elämässä voivat tukea ahdistuksen tunteiden hallintaa. Noin 78 prosenttia yläkoululais- ja lukiolaisnuorista, jotka ovat olleet huolissaan mielialastaan, kokevat saaneensa apua ja tukea koulun aikuisilta. Noin 80 prosenttia on saanut tukea vanhemmiltaan ja puolestaan noin 90 prosenttia ystäviltään ja kavereiltaan. Ammatti- oppilaitoksen koulutuksen vastausmäärät jäävät liian alhaiseksi asian tarkastelemiseksi.

Yksinäisyys, ystävät ja perhe

Sosiaaliset suhteet ovat tärkeä hyvinvoinnin kulmakivi. Lapsille ja nuorille tärkeitä sosiaalisia suhteita ovat kaverit ja ystävät sekä oma perhe. Melkein kaikki helsinkiläisistä alaluokkalaisista kokee, että heillä on yksi tai useampi kaveri (Kuvio 11). Suurimmalla osalla yläkoululaistakin on ystävä, mutta joka kymmenellä ei kuitenkaan ollut yhtään ystävää. Vastaavasti noin kahdeksalla prosentilla lukiolaisista ja seitsemällä prosentilla ammatillisen koulutuksen opiskelijoista ei ollut yhtään läheistä ystävää. Läheisten ystävien puute on pääosin yleisempää pojilla ja lisääntynyt hieman sekä tytöillä että pojilla.

Helsinkiläistyttöjen yksinäisyyden kokemus on yleistynyt, kun puolestaan poikien yksinäisyyden kokemus on pysynyt samalla tasolla (Kuvio 12). Varsinkin yhä useampi lukiolaistyttö kokee itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyyden kokemus on huomattavasti yleisempää ylemmillä oppiasteilla kuin alaluokalla. Vajaa neljä prosenttia perusopetuksen alakoululaisista kokee itsensä yksinäiseksi, kun puolestaan noin 12 prosenttia yläkoululaisista. Lukiolaisista melkein 14 prosenttia ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoista noin 12 prosenttia tuntee yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemus on yleisempää Helsingissä kuin koko maassa.

Keskustelevat välit lasten tai nuoren ja vanhempien välillä ovat yksinäisyyttä ehkäisevää. Lasten ja nuorten keskusteluyhteys vanhempiin onkin parantunut vuodesta 2017 kaikilla oppiasteilla. Varsinkin yhä useampi poika kokee voivansa keskustella hyvin omista asioistaan vanhempiensa kanssa. Vanhempien roolia kysyttiin vielä tarkemmin alaluokkalaisten kyselylomakkeessa. Suurin osa alakoululaisista pystyy keskustelemaan vanhempiensa kanssa omista asioistaan, sopii kotiintuloajoistaan ja keskustelee koulupäivästä vanhempien kanssa. Vanhemmat kannustavat ja tukevat lapsia usein.

Väkivalta ja häirintä

Nuoret helsinkiläistytöt kokevat poikia ja koko maata enemmän häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua. Erot poikiin ja koko maahan on nähtävissä etenkin toisen asteen oppilaitoksien opiskelijoissa (Kuvio 13). Varsinkin julkisessa tilassa koettu seksuaalinen häirintä on tavallisempaa helsinkiläistyttöjen keskuudessa kuin koko maassa tai helsinkiläispoikien parissa. Runsas 30 prosenttia lukiolaistytöistä on kokenut seksuaalista häirintää julkisissa tiloissa, kun lukiolaispojista kaksi prosenttia. Koko maassa 18 prosenttia oli kokenut häirintää julkisissa tiloissa. Häirinnän kokemus julkisissa tiloissa, puhelimessa tai internetissä on yleistynyt varsinkin tyttöjen keskuudessa verrattuna vuoteen 2017.

Suurempi osa häirinnän kokeneista jättää kertomatta kokemuksestaan luotettavalle aikuiselle. Vain vajaa 30 prosenttia niistä yläkoululaisista ja toisen asteen opiskelijoista, jotka ovat kokeneet seksuaalista häirintää tai väkivaltaa, ovat kertoneet asiasta aikuiselle. Heistä suurin osa kokee saaneensa tukea vanhemmilta, ystäviltä tai muilta läheisiltä.

Alakoululaista noin viisi prosenttia on kokenut seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä edeltävän vuoden aikana. Alakoululaisistakin suurempi osa jättää kertomatta kokemuksestaan luottamalleen aikuiselle.

Runsas kymmenes yläkoululaisista ja toisen asteen opiskelijoista sekä noin viisi prosenttia alakoululaisista on kokenut fyysistä väkivaltaa perheessä vähintään kerran elämänsä aikana. Suurin piirtein joka kymmenes helsinkiläislapsi tai -nuori on kokenut fyysistä väkivaltaa perheessä edeltävän vuoden aikana (Kuvio 14). Myös noin joka kymmenes alakoululaisista, yläkoululaisista ja lukiolaisista on nähnyt tai kokenut muiden perheenjäsenten välistä fyysistä väkivaltaa edeltävän vuoden aikana.

Perheessä tapahtuva henkinen väkivalta on yleisempää. Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan esimerkiksi vanhemman kieltäytymistä puhumasta pitkän aikaa, sanallista loukkaamista, nöyryyttämistä tai nolaamista, uhkaamista väkivallalla, hylkäämisellä tai jättämisellä sekä esineiden heittämistä. Suurin piirtein 30 prosenttia yläkoululaisista ja lukiolaisista sekä ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista on kokenut henkistä väkivaltaa vähintään kerran elämänsä aikana. Alakoululaisista runsas 18 prosenttia ja yläkoululaisista 29 prosenttia raportoi vanhemman tehneen jotain edellä mainituista toimista vähintään kerran edeltävän vuoden aikana. Puolestaan kolmannes lukiolaisista ja neljännes ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista oli kokenut vastaavia tilanteita edeltävän vuoden aikana. Sekä henkisen että fyysisen väkivallan kokemukset ovat pääsääntöisesti hieman yleisempiä Helsingissä kuin koko maassa.

Suurempi osa lapsista ja nuorista jättää kertomatta kokemastaan fyysisestä tai henkisestä väkivallasta jollekin luotettavalle aikuiselle. Vain kolmannes alakoululaisista ja noin neljännes muiden oppiasteiden nuorista on kertonut väkivallasta luotetulle aikuiselle. Heistä noin puolet lukiolaisista ja yläkoululaista on saanut tukea koulun aikuisilta ja vastaavasti noin 80 prosenttia vanhemmilta, ystäviltä tai muilta läheisiltä. Puolestaan noin 78 prosenttia alakoululaisista on saanut tukea ja apua perheessä kokemalleen väkivallalleen. Ammattioppilaitoksen osalta tuloksia ei voi raportoida alhaisen vastausmäärän takia.