Koulunkäynti ja kouluympäristö
Koulunkäynnistä pitäminen ja koulu-uupumus
Koulunkäynnistä pitäminen on pysynyt samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Suurin osa alakoululaisista pitää koulunkäynnistä. Noin 27 prosentin mielestä heidän koululuokkansa on usein rauhallinen ja puolestaan 67 prosentin mielestä luokan oppilaat viihtyvät usein yhdessä. Alakoululaisista noin 37 prosenttia on mielellään koulussa ja tekee innoissaan koulutehtäviä. Kyseinen osuus on 5 prosenttiyksikköä heikompi kuin vuonna 2017. Tytöt kokevat useammin kouluinnostuneisuutta. Yläkoululaisista noin 67 prosentin mielestä heidän luokassaan vallitsee hyvä työrauha ja suurimman osan mielestä luokan oppilaat viihtyvät hyvin yhdessä. Suurin osa toisen asteen opiskelijoista arvioi heidän ryhmässään vallitsevan hyvä työrauha ja ryhmän oppilaiden viihtyvän hyvin yhdessä.
Lasten ja nuorten kokemus osallisuudestaan luokka- ja kouluyhteisössä on heikentynyt verrattuna vuoteen 2017. Silti runsas puolet perusopetuksen ala- ja yläkoululaisista kokee olevansa tärkeä osa luokka-yhteisöä ja vajaa 40 prosenttia osa kouluyhteisöä. Noin puolet lukiolaisista kokee olevansa osa luokka- ja kouluyhteisöä. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista noin 60 prosenttia koki olevansa tärkeä osa luokka-yhteisöä ja vajaa puolet kouluyhteisöä.
Koulu-uupumus on yleisempää helsinkiläisnuorten keskuudessa nykyään kuin aiemmin 2010-luvulla (Kuvio 15). Lisäksi alakoululaisista varsinkin yhä useampi poika on usein väsyneitä koulussa. Uupumusta kuvaa riittämättömyyden tunne opiskelijana, opintojen merkityksen vähentyminen, välinpitämätön suhtautuminen koulutyöhön tai opiskeluun sekä koulutyöhön tai opiskeluun liittyvä emotionaalinen väsymys. Se kehittyy opiskeluun tai koulutyöhön liittyvän stressin seurauksena.
Uupumuksen kokemus on yleistynyt sekä pojilla että tytöillä. Tytöt kokevat uupumusta kuitenkin huo- mattavasti enemmän kuin pojat. Koulu-uupumus on yleisempää Helsingissä kuin koko maassa. Noin kolmannes yläkoululaisista ja lukiolaisista on kokenut uupumusasteista väsymystä koulutyössä ja puolestaan noin neljännes samoilta oppiasteilta on tuntenut riittämättömyyden tunteita opiskelijana muutamana päivänä viikossa.
Koulukiusaaminen ja siihen puuttuminen
Kiusaaminen on vähentynyt peruskoulun yläluokilla ja ammatillisessa koulutuksessa verrattuna aiempiin mittauskertoihin 2010-luvulla (Kuvio 16). Yleisintä kiusaaminen on alakoulussa, jossa vajaa kahdeksan prosenttia on ollut kiusattuna vähintään kerran vii- kossa lukukauden aikana. Noin 64 prosenttia alakoululaisista on kertonut koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta koulun aikuiselle. Kertomisen jälkeen noin 61 prosentilla kiusaaminen oli loppunut tai vähentynyt.
Lukiossa ja ammattioppilaitoksissa kiusaaminen on hyvin harvinaista. Yläkoululaisista noin viisi prosenttia on ollut koulukiusattuna vähintään kerran viikossa lukukauden aikana.
Avun ja tuen saaminen koulussa
Lapset ja nuoret kokevat saavansa apua ja tukea koulunkäynnin ja hyvinvoinnin haasteisiin oppilaitoksien ammattilaisilta, kuten kouluterveydenhoitajalta, opettajilta ja koululääkäriltä. Nuorten mielestä heillä on helppo päästä terveydenhoitajan, lääkärin, kuraattorin tai psykologin vastaanotolle tarvittaessa.
Noin puolet alakoululaisista ja toisen asteen opiskelijoista kokee, että heillä on mahdollisuus keskustella koulussa aikuisen kanssa mieltä painavista asioista. Puolestaan 29 prosenttia lapsista ei tiennyt onko tähän mahdollisuus. Muilla oppiasteilla noin kolmannes ei tiennyt keskustelumahdollisuudesta.
Noin 15 prosenttia alakoululaisista ei ollut käynyt kouluterveydenhoitajalla lukuvuoden aikana. Yläkoululaisista ja lukiolaisista noin kolmannes oli käynyt kouluterveydenhoitajalla muuten kuin terveystarkastuksessa lukuvuoden aikana. Tytöt olivat käyneet useammin kuin pojat. Suurimman osan mielestä riippumatta oppiasteesta terveystarkastuksessa puhutaan heille tärkeistä asioista, he uskaltavat kertoa rehellisesti asioistaan ja heidän mielipidettä kuunnellaan terveystarkastuksessa.
Vaikutusmahdollisuudet ja osallistuminen koulun toimintaan
Hieman suurempi osa lapsista ja nuorista tuntee pystyvänsä osallistumaan tai vaikuttamaan koulun toimintaan verrattuna vuoteen 2017. Varsinkin alakoululaiset kokevat, että he pystyvät osallistumaan koulun yhteisten sääntöjen laadintaan, oppituntien sisällön ja välituntien suunnitteluun, koulun tapahtumien järjestelyihin ja kouluruokailuun (Kuvio 17). Silti noin viidennes alakoululaisista toivoi, että välitunneilla olisi enemmän järjestettyä toimintaa. Pääsääntöisesti yläkoululaiset kokevat vaikutusmahdollisuudet heikommiksi kuin muiden oppiasteiden opiskelijat ja koululaiset.
Noin joka kymmenes alakoululaisista kokee, että koulun fyysiset työolot (esim. melu, valaistus, ahtaat tilat, lämpötila) ovat häirinneet koulutyötä. Vastaavasti joka viidenneksen yläkoululaisen mielestä koulun fyysiset työolot haittaa koulunkäyntiä. Lukiolaisista noin 19 prosenttia ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoista noin kymmenen prosenttia arvioi fyysisten työolojen haittavan opiskelua.