Rastilan kartano sijaitsee Itä-Helsingissä, Vartiokylänlahden itärannalla, Vuosaaren kaupunginosassa. Rastilan kartano on Helsingin kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävä alue. Rastilan kartanolla on mielenkiintoinen historia 1600-luvulta ratsutilana sekä rälssi- ja säteritilana. Myöhemmin kartano toimi pensionaattina, ulkoilumajana ja viimeisimmässä vaiheessa leirintäalueen kahvilana. Rastilan kartano rakennettiin 1850-luvulla Rastilan metsän eteläpuolelle peltolaakson reunaan erilleen Tallinmäellä, nykyisen metroaseman lähellä, sijainneista tilakeskuksen rakennuksista. Kartanon puutarha muotoutui 1900-luvun alussa laaditun puutarhasuunnitelman myötä. 1950-luvulla kartano siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen
ulkoilu- ja myöhemmin leirintäaluekäyttöön.
Kartanon ympärille kehittyneellä leirintäalueella on oma merkityksensä osana suomalaista matkailun historiaa, mutta samalla se on tuonut haasteita kartanomiljöön säilymiselle. Rastilan kartanon puutarhasuunnitelmasta on jäljellä lähinnä vain vanhoja puita kuten puukujanteen lehmuksia, kartanon edustalla olevan nurmiaukean laidalle istutetut kaksi yli satavuotiasta tammea sekä Rastilan puronvarrella olevaa puustoa. Kartanon edustan maisemapuutarhasuunnitelman mukaan toteutettu sommitelma on hävinnyt ja ympäristö on täydentynyt kartanoa ja merimaisemaa peittävillä puilla sekä miljööseen sopimattomilla rakenteilla, päällysteillä ja varusteilla. Rastilan kartanonon kehittämistavoitteena on laatia alueelle kokonaissuunnitelma, joka ottaa huomioon
sekä maisemalliset että toiminnalliset tavoitteet. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen hoito edellyttää hoitosuunnitelman laatimista sekä nykyistä intensiivisempää hoitoa.
Rastilan kartano. Ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämistavoitteet (pdf)
