Vedenalaisia jälkiä

Helsingin lähistöllä makaa merenpohjassa lukuisia hylkyjä ja kaikilla niillä on oma tarina kerrottavanaan.

TÄMÄNHETKISEN tiedon mukaan Helsingin vesialueella on 162 vedenalaista arkeologista kohdetta, jotka ovat erilaisia hylkyjä tai hylyn osia. Siinä siis vain tunnetut, mutta merenpohja on varmasti koitunut useamman aluksen viimeiseksi leposijaksi. Sama koskee tietysti koko Itämerta, kaikkia hylkyjä ei ole löydetty.

Hylkyjä löytyy silloin tällöin lisää. Yksi viimeisimmistä on viime kesänä Helsingin ulkosaaristosta löydetty kalkkikiviproomu, joka upposi vuonna 1909.

Hylkyjen löytämisessä helpottaa nyt teknologia, kertoo Museoviraston meriarkeologi Minna Koivikko.

”Elämme sellaista aikaa, että meillä on ihan käsittämätön määrä teknologiaa, jolla nähdä veden alle ja tutkia merenpohjaa”, Koivikko toteaa.

Suomessa on Koivikon mukaan todella laaja harrastajajoukko, joka etsii hylkyjä.

”Helpot on bongattu, mutta osa on teknologiasta huolimatta hyvin piilossa veden alla”, Koivikko kertoo.

Seuraavaksi muutama tarina Helsingin lähistöltä veden alta löytyneistä kohteista.

Kronprins Gustav Adolfin hylkypuisto

Kronprins Gustav Adolf -linjalaivan miehistö todennäköisesti kirosi laivan ankkurin moneen kertaan elokuun 6. päivän aamuna vuonna 1788. Ankkurin nostamisessa oli ongelmia juuri sellaisella hetkellä, kun niitä ei saisi olla. Laiva oli ollut partioimassa muiden ruotsalaisalusten kanssa Suomenlahdella ja jäänyt Viaporin lähistölle yöksi. Ruotsi ja Venäjä olivat tuolloin sodassa, jonka oli aloittanut Ruotsin kuningas Kustaa III.

Aamulla venäläiset olivat yllättäneet, ja kun muut ruotsalaislaivat pääsivät pakoon, linjalaivalla tuskailtiin ankkurin kanssa. Lopulta se saatiin ylös, mutta laiva ajoi pakomatkallaan karille ja sen miehistö antautui venäläisille. Laiva sytytettiin tuleen ja lopulta se räjähti.

Hylylle on vuonna 2000 perustettu hylkypuisto. Tarkempiin hylkypuiston ohjeisiin on syytä tutustua Museoviraston kotisivuilla ennen puistoon sukeltamista.

Rusalka

Rusalka katosi salaperäisesti vuonna 1893. Uusi Suometar puhui ensin sadoista uhreista. Pian uppoamisen jälkeen Sipoon Krämarsaaren* luokse oli ajelehtinut vene, josta löydettiin kuollut venäläinen merimies. Päivälehti kertoi marraskuussa 1893, että Seurasaaren rannalta oli löydetty pullo, jossa oli viesti Rusalkalta. Tosin arveltiin, että pullo oli pelkkää pilaa. Uppoamispaikasta ja -syystä oli vain valistuneita arvioita, ja epätietoisuus tietysti ruokki juttuja. Lopulta Viron merimuseon tutkijat löysivät Rusalkan 25 kilometrin päästä Helsingistä vuonna 2003. Rusalkan haaksirikossa kuoli alle 200 ihmistä. Tallinnassa on patsas turmassa hukkuneiden muistoksi.

[* Parissa lähteessä mainitaan Krämarsaari yksikkömuodossa. Uudessa Suomettaressa 23.9.1893 puhutaan sekä Krämarsaaresta että Krämarsaarista. Lehdessä kerrotaan vielä tarkemmin Trutmaan ja Långörnin välisestä salmesta. Nämä tarkoittavat todennäköisesti Trutlandetia ja Långörenia.]

Suomenlinnan vedenalainen maailma

Suomenlinnan lähistöltä löytyy historian eri kerrostumia veden alta. Osa hylyistä on päätynyt merenpohjaan, osa on upotettu tahallaan juuri tiettyihin kohtiin. Esimerkiksi aluksia on upotettu väyläesteeksi Kuninkaansaaren ja Santahaminan väliseen salmeen vuonna 1855 Krimin sodan takia. Kuninkaansalmeen tehtiin väyläesteitä jo Isonvihan aikaan 1700-luvulla. Osa laivoista on nostettu pois, mutta ei suinkaan kaikkia. Ensimmäisen maailmansodan aikaan salmen halki vedettiin vahvat kettingit esteiksi. Ketjut ovat veden alla edelleen.

Ja onpa Suomenlinnassa veden alla myös maailman suurin vedenalainen hirsipato. Venäläiset halusivat padota Tykistölahden telakka-alueeksi vuonna 1917, mutta työ jäi kesken ja veden alla onkin rakennelma, jota Suomen itsenäistyttyä ei tehty loppuun.

Tutkittavaa edelleen riittää, sillä huhtikuussa alkoi projekti, jossa Museovirasto tutkii osin ruotsalaisrahoituksella Suomenlinnan lähelle uponneita hylkyjä.

Aleksander II

Marraskuun alussa 1894 purjelaiva Aleksander II oli matkalla Espanjasta Helsinkiin suolalastissa. Laivassa olivat myös Sucksdorffin veljekset, joista toinen oli laivan perämies ja toinen matkustaja.

Eestiluodon koillispuolella laiva ajoi karille. Perämies Sucksdorff selvisi, mutta mieltä varmasti kaiveli se, että hänen veljensä oli jäänyt laivaan satimeen.

Hämmästys oli suuri, kun pursimies kävi tarkastamassa puoliupoksissa ollutta laivaa. Gustaf Sucksdorff löytyikin hengissä hytistä. Ainoana juomanaan hänellä oli ollut tilkka viiniä, joka oli ehkä helpottanut karmivan yön viettämistä. Hänet saatiin ulos ikkunan kautta. Turmassa hukkui kolme miestä.

Standart

Kieltolain aikaan Suomenlahdella oli liikkeellä salakuljettajia ja sellaisella asialla epäillään liikkuneen marraskuussa 1922 myös höyrylaiva Standartin, jonka hylky makaa Gråskärbådan luodon luona. Karilleajon jälkeen oli havaittu spriikanistereita vedessä.

Königin Luise

Maailmansotien jäänteitä Itämeressä on paljon. Pelkästään toisen maailmansodan aikaisia hylkyjä arvioidaan olevan merenpohjassa muutama sata.

Yksi hylyistä on 95-metrinen saksalainen miinalaiva Königin Luise, joka upposi 25.9.1941. Alus oli miinoittamassa Suomenlahtea, mutta ajoikin itse neuvostoliittolaisten miinaan ja upposi vieden mukanaan 47 ihmistä. Vain muutama eloonjäänyt pelastettiin merestä.

Diana

Yksi uusimmista isoista löydöistä on siipiratashinaaja Diana, joka löydettiin vuonna 2018. Nyt sen ympärille on tehty hylkypuisto.

Laiva lähti Suomenlinnasta viimeiselle matkalleen 5. lokakuuta 1854 kohti Ruotsinsalmea. Kahden tunnin matkanteon jälkeen Diana ajoi karille ja upposi pian. Haaksirikossa ei menehtynyt kukaan, mutta luotsioppilaalle matka oli kallis oppitunti. Hänen tekemäänsä navigointivirhettä pidetään karilleajon syynä.

Lähteet: Päivälehti 9.11.1893 (Rusalka) Museovirasto.Fi, hylyt.net, Vaheri, Hyvärinen ja Saari: Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä, Timo Karkola: Sukellus Helsingin historiaan, Päivälehti 7.11.1894 (Aleksander II), yle.fi, Forssan Lehti 28.11.1922 (Standart). Juttua varten on haastateltu Museoviraston intendentti Maija Matikkaa, Forum Marinumin tutkijaa Mikko Merosta ja meriarkeologi Minna Koivikkoa. Kippari-lehti (20.6.2020), Uusi Suometar 23.9.1893 (Rusalka).

Museovirasto on mukana uudessa Ruotsin laivastoa koskevassa tutkimusohjelmassa Unohdettu laivasto, Ruotsin ”sininen” kulttuuriperintö vuosina 1450-1850. Katso aiheeseen liittyvä video.