Psykologian professori Marko Elovainio: "Tarvitsemme toista ihmistä antamaan palautetta ajatuksistamme ja tunteistamme”

Korona-aika on tehnyt piikin yksinäisyystilastoihin. Psykologian professori Marko Elovainio toivoo, että kollektiivisesta havahtumisesta yksinäisyyteen jäisi jotain jäljelle, kun pandemia on ohi.

TUSKIN KUKAAN pystyi aavistamaan viime vuoden keväällä, mitä koronavirustilanteen kanssa tulee tapahtumaan. Koronapandemian kesto ja laajuus yllättivät Helsingin yliopiston psykologian professori Marko Elovainion.

”Täytyy myöntää, että kun vastasin haastatteluihin silloin kun rajoitustoimet alkoivat, niin ajattelin, että tämä kestäisi huomattavasti lyhyemmän aikaa. Pidin tätä siten myös vähemmän hankalana monelle ihmiselle kui mitä se varmasti on ollut”, Elovainio kertoo.

Elovainio on tutkinut erilaisia psykososiaalisten asioiden terveysvaikutuksia, erityisesti sosiaalisia suhteita ja niihin liittyviä ryhmäilmiöitä. Näistä yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat ääri-ilmiöitä, jotka ovat korona-aikana tulleet tutuiksi tavalla tai toisella meille kaikille.

Elovainiolle korona-aika on näkynyt lähinnä rutiinien ja elämän rajoittumisena.
”Tein sen, minkä moni muukin suomalainen eli hankin itselleni koiran. Koiran numero kaksi. Olen myös remontoinut kotiani.”

Elovainio kertoo olevansa hyväosainen, joten korona-aika ei ole ollut hänelle mikään katastrofi.

”Hankalaa tämä on niille ihmisille, joilla resurssit muutenkin ovat heikot ja jotka eivät pääse kotoa ulos”, hän muistuttaa.

ELOVAINION mukaan erityisesti iäkkäät ihmiset ovat kärsineet korona-ajan yksinäisyydestä ja eristäytymisestä.
”Heillä aika käy vähiin eivätkä he pysty sukulaisiaan ja ystäviään näkemään. Eikä heille ole niin luonnollista käyttää erilaisia digitaalisia välineitä”, Elovainio kertoo.

Viime keväänä kaupunki laittoi pystyyn seurakuntien ja muiden toimijoiden kanssa yli 70-vuotiaille keskustelu- ja asiointitukea tarjoavan Helsinki-apu-palvelun. Myös erilaiset järjestöt ovat tarjonneet apua korona-aikana.

Myös nuoret ovat kärsineet korona-ajan eristäytymisestä ja nuorisotyössä onkin jalkauduttu nuorten pariin. Nuoria kohtaavaa työtä on myös siirretty digitaalisille alustoille nuorisopalveluissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Henkilökuntaa on ollut tavattavissa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja chatissa.

”Ollaan proaktiivisia eli ymmärretään, keille tämä on erityisen vaikeaa ja sitten keksitään keinot, miten nämä ihmiset saadaan kiinni. Ymmärrettiin, että pitää reagoida”, Elovainio kommentoi toimia.

KORONA-AIKA on tehnyt yksinäisyystilastoihin piikin. Siitä kertoo niin tuore Helsinkibarometri kuin helmikuussa ilmestynyt Suomen Punaisen Ristin Taloustutkimuksella teettämä tutkimuskin, jonka mukaan lähes joka kolmas suomalainen kärsii yksinäisyydestä kun aiemmin yksinäisiä oli joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime joulukuussa julkaistun tutkimuksen mukaan yksinäisyyden kokeminen on korona-aikana lisääntynyt eniten Helsingissä. Noin 44 prosenttia helsinkiläisistä kertoi yksinäisyyden lisääntyneen, kun koko maassa vastaava luku oli 32 prosenttia. Elovainion mukaan tämä
ei ole yllättävää ja THL:n tutkimuksen lukuja selittää rakennemuutos.

”Meillähän on yhteiskunnan rakennemuutokseen liittyvä kaupungistuminen tapahtunut suhteellisen myöhään ja se edelleen jatkuu. Siinä sukulaisten verkostot ja sosiaaliset verkostot nuorilla ihmisillä hajoavat. Jos ei pääse käymään synnyinseudullaan ja verkostoa ei uudella paikkakunnalla ole niin paljon, niin se tietysti näkyy.”

Kollektiivinen yksinäisyys voi olla myös suojaava tekijä, jos tuntee, että moni muukin on samassa asemassa. Pahimmillaan pitkään jatkunut eristys ja yksinäisyys voivat johtaa esimerkiksi masennusoireisiin ja mielenterveysongelmien pahenemiseen. Syykin on selvä: ihminen kaipaa toisen ihmisen seuraan.

”Me tarvitsemme toista ihmistä ikään kuin peiliksi antamaan palautetta meidän ajatuksistamme ja tunteistamme. Jos mahdollisuus tämänkaltaiseen vuorovaikutukseen menee pois pitkäksi aikaa, niin helposti asiat jäävät mieleen junnaamaan ja ongelmat kasvavat suuremmiksi kuin ne ovatkaan.”

”Toivottavasti ihmiset heräisivät siihen, että sosiaalisia suhteita täytyy vaalia”, Elovainio toteaa.

ENNEN koronaa suomalaisten yksinäisyys on Elovainion mukaan ollut hiipivä ongelma, mutta se ei ole ollut mitenkään räjähtämässä käsiin. Hänen mukaansa on vaikea arvioida, mitä korona-ajan yksinäisyyspiikistä seuraa.

”Toivottavasti ihmiset heräisivät siihen, että sosiaalisia suhteita täytyy vaalia”, Elovainio toteaa.

”On ollut jonkinnäköistä kollektiivista havahtumista yksinäisen ihmisen tilanteeseen, koska yksinäisyys on koskettanut kaikkia ainakin jollakin tasolla. Luulen, että omakohtainen muistutus saattaa tehdä hyvää sille, että ihmiset alkavat ymmärtää, että kaikille tämä ei ole helppoa ja sosiaalisten suhteiden vaaliminen on tärkeää.”

Korona-aikana yksinäisyydestä on Elovainion mukaan alettu puhua enemmän. Optimistina Elovainio toivoo, että tästä havahtumisesta jäisi jotain jäljelle, kun pandemia on ohi, mutta ei usko sen muuttavan yhteiskuntaa pysyvästi.

”Muutama vuosi varmaan mennään niin, että näitä asioita mietitään vähän enemmän. Toivon, että yhteiskunta, kaupunki ja ihmiset ottaisivat tästä oppia, että tällaisia tilanteita voi tulla ja joudumme tämänkaltaisiin kriiseihin tulevaisuudessakin.”