Käpylä - Kylä kaupungissa

Satavuotiaan Käpylän esikuvana olivat englantilainen puutarhakaupunkiaate ja suomalaisten pikkukaupunkien matalat talot puutarhatontteineen. Puu-Käpylä oli uhattuna 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.

HELSINGISSÄ oli 1900-luvun alussa suuri asuntopula, jota paikkaamaan haluttiin nopeasti edullisia puutaloja työläisille perheineen. Käpylässä oli sopiva maasto ja valmis junayhteys Oulunkylään.

Birger Brunila ja Otto-Iivari Meurman laativat Käpylän asemakaavan. Keskeisessä roolissa puutarhakaupunginosan suunnittelussa oli arkkitehti Akseli Toivonen, jota alettiin myöhemmin kutsua Käpylän keisariksi. Rakennuttajiksi ryhtyivät Helsingin Kansanasunnot Oy sekä asunto- osuuskunnat Käpylä ja Käpy.
Ensimmäiseksi 1920-luvulla valmistui Pohjolankadun molemmille puolille puutarhakaupunkiaatteen
pohjalta suunniteltu puutaloalue Puu-Käpylä. Uudempia omakotialueita on Mäkelänkadun länsipuolella ja Taivaskallion itärinteellä.

PUU-KÄPYLÄN ensimmäiset talot olivat kaksikerroksisia neljän perheen taloja. Ne pystytettiin Akseli Toivosen kehittämällä elementtimenetelmällä kahdessa viikossa neljän miehen voimin.
Talot maalattiin taiteilija Bruno Tuukkasen värisuunnitelman mukaan voimakkailla maaväreillä ruskean, punaisen, keltaisen ja vihreän eri sävyillä.

1930-luvulta lähtien Käpylään on rakennettu myös kerrostaloalueita. Puu-Käpylän ja Koskelantien väliin kohosi vuoden 1940 olympialaisia varten Olympiakylä ulkomaisten joukkueiden majoitustiloiksi. Olympialaiset peruuntuivat sotien takia, ja asuntoihin muutti urheilijoiden sijasta tavallisia kaupunkilaisia.

VUODEN 1952 olympialaisia varten suunniteltu Kisakylä sijaitsee Koskelantien eteläpuolella, ja se toimi kisojen aikana varsinaisena olympiakylänä. Olympialaisia saadaan kiittää myös Kumpulan maauimalasta.

Taivaskallio oli Helsingin korkein luonnollinen maastonkohta ennen sotia ja alueliitoksia. Siellä sijaitsi vuosina 1939–44 Helsingin ilmatorjuntapatteri Taivas. Kalliolla on useita vanhoja ilmatorjunta-asemia ja vuonna 1985 tuotu sinetöity ilmatorjuntatykki.

1960-luvulla Puu-Käpylän mukavuudettomat puutalot haluttiin purkaa ja rakentaa tilalle kivisiä pienkerrostaloja. Asemakaavamuutoksesta ja suunnittelukilpailun ehdotuksista nousi laaja julkinen keskustelu. Asiaa ratkomaan perustettu komitea totesi vuonna 1971, että rakennukset olivat kunnostettavissa ja rakennushistoriallisesti arvokkaita. Suojelukaava astui voimaan samana vuonna.

Juttua korjattu 14.12.: Jutussa luki aiemmin, että Taivaskallio on Helsingin korkein luonnollinen maastonkohta.

Nyky-Käpylä ihastuttaa yhteisöllisyydellään

KÄPYLÄLLE on ominaista moninaisuus sekä asukkaissa että asunnoissa. Vuosien myötä sinne on muuttanut alkuaikojen virkamiesten ja työläisten lisäksi monien muidenkin alojen edustajia, kuten taiteilijoita ja toimittajia.

Alueella on kaupungin vuokra-asuntoja, osuuskuntiin kuuluvia puutaloja ja omistusasuntoja. Monipuolinen asukasrakenne koetaan rikkautena, joka luo positiivista käpyläläisyyden ydintä, helppoutta tutustua muihin ja vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Keskeinen asukkaita yhdistävä toimija on vuonna 1940 perustettu Käpylä-Seura. Se julkaisee muun muassa Käpylä-Lehteä sekä järjestää näyttelyitä ja tapahtumia. Juhlavuoden kruunuksi tarkoitettu 100-vuotisjuhla ja Käpylän kulttuuriyhdistyksen järjestämät kyläjuhlat piti tosin siirtää koronan takia. Joulukuun alussa käynnistyi Elävä joulukalenteri, joka on valittu Museoviraston ylläpitämään Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon.
Elävä joulukalenteri toteutetaan sytyttämällä kutakin päivää vastaava määrä lyhtyjä kello 18 Käpylän kirjaston rappusilla ja avaamalla kalenteriluukku. Eri puolilla Käpylää järjestetään lisäksi kaikille avoimia ja ilmaisia tapahtumia joulukuun aikana.

Käpylä-Seuran puheenjohtaja Tintti Karppinen kertoo, että yhteisöllisellä toiminnalla on Käpylässä pitkät perinteet.
”Käpylä alueena sulattaa yhteen monenlaisia ihmisiä, ja tilaa on kaikille. Käpylässä on osuuskuntia, joihin kuuluu useita kahden tai useamman perheen taloja. Kesällä ne järjestävät kortteleissaan nyyttikestiperiaatteella vapaamuotoisia osuuskuntajuhlia, joihin jäsenet perheineen ja ystävineen ovat tervetulleita. Käpylä on kylä kaupungissa”, toteaa Tintti Karppinen.

Elisa Kuulas muutti vuonna 2015 takaisin Käpylään, jossa on asunut valtaosan elämästään.
”Tunnen täällä lähes jokaisen kiven ja kannon. Minulla on Käpylän kartta sisälläni. Hengitän Käpylää.”
Elisan mukaan käpyläläiset auttavat tarvittaessa toisiaan, käyvät kaupassa vanhusten puolesta ja uljettavat sellaisia, joilla ei ole omaa autoa. Hänen lapsuudessaan pihoilla oli aina paljon leikkikavereita, ja aikuiset pitivät huolta muistakin kuin omista lapsistaan. Käpylä oli turvallinen, mutta samalla jännittävä paikka.

Elisan mielestä nykyisten lasten liikkumista rajoittaa liikenteen määrän kasvaminen. Palveluja on melko vähän, esimerkiksi terveyskeskus on siirtynyt läheiseen Oulunkylään. Koska Käpylästä puuttuu asukastalo, käpyläläiset ovat keränneet adressia, jotta 60-luvulle asti poliisiasemana ja viimeksi päiväkotina toiminut puutalo saataisiin yhteiseen käyttöön asukastilaksi.

Elisa Kuulas toivoo monien muiden tavoin, että alue säilyttäisi nykyisen luonteensa.
”Käpylä on hyvä paikka asua, jos sitä ei rakenneta liian täyteen. Vanhat puutalot koristeluineen ja väreineen ovat upeita, ja asuinympäristön kauneus on ihmiselle tärkeää. Kun puut humisevat ympärillä ja aurinko paistaa, tämä ympäristö saa mielen usein onnelliseksi”, toteaa Elisa Kuulas.

Käpylän aikajanaa

1920
Helsingin kaupunginvaltuusto päättää perustaa Käpylän puutarhaesikaupungin 6.4. Helsingin Kansanasunnot Oy aloittaa rakentamisen arkkitehti Martti Välikankaan suunnitelmien pohjalta.

1938–40
Olympiakylää rakennetaan vuoden 1940 Helsingin olympialaisia varten, suunnittelijoina arkkitehdit Hilding Ekelund ja Martti Välikangas. Rakentaminen jatkuu vuosina 1948–52.

1940
Käpylä-Seura perustetaan. Ensimmäinen Käpylä-Lehti ilmestyy vuonna 1951.

1952
Kisakylä valmistuu, suunnittelijana arkkitehti Pauli Salomaa.

1967
Helsingin kaupunki suunnittelulautakunta puoltaa asemakaavan muutosta, joka mahdollistaa Puu-Käpylän vanhojen rakennusten purkamisen.

1971
Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyy yksimielisesti ehdotuksen säilyttää Puu-Käpylä.

1995
Käpylän yhdyskuntaklubi alkaa tehdä asukas- ja nuorisotyötä ja järjestää kulttuuritapahtumia tukikohtanaan Käpylän Klubi Väinölänkadulla.

2019
Arkkitehti Yrjö Lindegrenin vuonna 1952 suunnitteleman Käärmetalon peruskorjaus saa Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon. Työn suunnittelivat Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy:stä

Lähteet: Eija Tuomela (toim.): Käpylä - Hymykuoppa Helsingin poskessa, Eikka Mäkinen (toim.): Käpylä - Puutarhakaupunginosa 50 vuotta, Tapio Vainio: Hyvä paikka ihmiselle - Asunto-osuuskunta Käpylä 1920-1995, Wikipedia, Rakennuslehti, Kaupunginosat.fi/kapyla