Saavutettavuutta edistävä Ari-Pekka Saarela: "Kukaan ei varmaan ole koskaan sanonut, että jokin verkkopalvelu olisi ollut liian helppo käyttää"

Kaikille saavutettavat verkkopalvelut eivät ole itsestäänselvyys. Etenevästä silmäsairaudesta kärsivä Ari-Pekka Saarela tekee töitä saavutettavuuden parissa.

"SE TAVALLISUUDEN tunne voimaannuttaa”, kertoo saavutettavuuden parissa työskentelevä ja itse vaikeasti näkövammainen Ari-Pekka Saarela siitä, miltä esimerkiksi sujuva asiointi verkkokaupassa voi tuntua näkövammaisesta.

Saarelan mukaan moni näkövammainen on sanonut tunteneensa itsensä ihan tavalliseksi kuluttajaksi hyvin saavutettavassa verkkokaupassa, kun taas kivijalkakaupassa näkövammainen erottuu ja asiointi vaatii lisäpalvelua.

Tämä on yksi esimerkki siitä, mitä kaikille saavutettavat verkkopalvelut voivat merkitä. Saavutettavuusasiat ovat kuuluneet Saarelan toimenkuvaan noin seitsemän vuotta. Nykyisin hän vetää työpaikallaan Siteimprovessa tiimiä, joka tuottaa ohjelmistopalvelun lisäksi asiakkaille saavutettavuuteen liittyvää konsultointia ja koulutusta.

Digitaalisten palvelujen saavutettavuudessa on kyse siitä, että sivustolla on helppo navigoida, palvelu on ymmärrettävä ja sitä pystyy käyttämään erilaisilla apuvälineillä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa niin pankkiasioiden hoitoa, junalippujen ostoa kuin tiedonhakua nettisivuillta.

Hyvä saavutettavuus on välttämätöntä joillekin ihmisille, mutta se on hyödyksi ihan kaikille.
”Kukaan ei varmaan ole koskaan sanonut, että jokin verkkopalvelu olisi ollut liian helppo käyttää”, Saarela sanoo.

SAARELA ON ITSE retiniitikko eli hänellä on silmän verkkokalvon rappeuma, joka on etenevä silmäsairaus.
”Aluksi ongelmana oli pitkään ainoastaan hämäräsokeus. Sittemmin näkökenttä on koko ajan pienentynyt ja nyt on enää jäljellä pieni putki keskellä näkökenttää. Näen vähän, mutta laatu on kohtuullisen hyvä”.

Saarela joutui jäämään pois silloisesta työstään vuonna 2008, sillä työ yrittäjänä markkinointiviestinnän ja liikkeenjohdon konsultoinnin parissa vaati paljon matkustamista ja silmäsairaus vaikeutti sitä liikaa. Uuden työn hän löysi Näkövammaisten liiton kautta ja oli perustamassa liiton alaisuuteen Annanpura-yritystä.Se oli myös yksi kipinä saavutettavuustyöhön.
Saarela kertoo pärjäävänsä kohtuullisen hyvin verkkopalvelujen kanssa. Monella on kuitenkin ongelmia. Arviolta yli miljoonalla ihmisellä Suomessa on eriasteisia vaikeuksia käyttää verkkopalveluja, jos saavutettavuus on puutteellista.

ONGELMAT VOIVAT liittyä näkörajoitteisiin, jolloin tarvitaan usein ruudunluku- tai ruudunsuurennusohjelmia. Kuulovammaiset puolestaan tarvitsevat videoihin tekstityksen. Joillain voi olla fyysisiä ja motorisia rajoitteita. Jos kädet puuttuvat, verkkopalvelussa voidaan liikkua kytkinohjaimella. Myös oppimiseen ja ymmärtämiseen liittyvät ongelmat voivat haitata. Lisäksi monella seniorilla on vaikeuksia verkkopalvelujen kanssa.
”Enemmän ja enemmän yhteiskunnan palvelut sähköistyvät, joten on tärkeää varmistaa, että ne ovat kaikkien käytettävissä”, Saarela muistuttaa.

Helsingin kaupunki on kehittämässä Siteimproven kanssa saavutettavuusmallia, jolla varmistetaan palvelujen saavutettavuus. Saarela on mukana tässä kehitystyössä.
”Se on kunnianhimoinen hanke. Mallissa määritellään, miten uutta sähköistä palvelua kehitettäessä otetaan saavutettavuus huomioon palvelun elinkaaren kaikissa vaiheissa”.

Saarelan mukaan on liiankin yleistä, että ensin on tehty palvelu ja vasta sen jälkeen korjataan sitä saavutettavaksi. Helsingin kaupungin tavoite on, että palvelut tehdään jo lähtökohtaisesti saavutettaviksi.

23. SYYSKUUTA OTETTIIN iso askel kohti sitä, että mahdollisimman moni voisi käyttää verkkopalveluja sujuvasti. Silloin päättyi yksi siirtymäaika laissa, joka velvoittaa tekemään julkisesti saatavilla olevat digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Suomessa lain vaatimukset koskevat ennen kaikkea viranomaisia, mutta myös esimerkiksi pankkialaa. Lain taustalla on EU-direktiivi.

Euroopassa ollaan oltu jäljessä, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa saavutettavuusasiat ovat olleet tarkemman syynin alla jo pitkään. Euroopassa saavutettavuus onkin perustunut enemmän vapaaehtoisuuteen. Pakkoa ei ole Suomessa ollut ja se on näkynyt siinä, miten laajasti verkkopalveluja on tehty saavutettaviksi.
”En syytä palvelunomistajia. Eihän kukaan halua sellaista palvelua, joka ei olisi kaikille hyvä. Mutta heillä, jotka palveluja tuottavat, ei ole ollut osaamista tai ymmärrystä. Eikä sitä ole välttämättä ihan hirveästi vieläkään”.

Saarelan mukaan osaaminen ja ymmärrys kasvavat koko ajan.
”Koulutamme myös paljon palvelumuotoilijoita, kehittäjiä ja sisällöntuottajia, ja näissä koulutuksissa huomaa innostusta, kun he oivaltavat, miten ruudunlukuohjelmalla käytetään palvelua ja alkavat hakea ratkaisuja. Tieto lisää empatiaa ja halua löytää ratkaisuja”.

UTAHIN OSAVALTIONYLIOPISTOSSA (Utah State University) toimiva Webaim tutkii verkkosivustojen saavutettavuuspuutteita. Niistä yleisimpiä on se, kun tekstiä on hankala erottaa taustasta ja kun kuvista puuttuu alt-teksti eli kuvausteksti, jossa kerrotaan kuvan sisältämä tieto näkörajoitteisille.

Tärkeää onkin miettiä, miten saada palvelut toimiviksi niin sanotulle äärikäyttäjälle, ei peruskäyttäjälle. Saarela kertoo tästä ajattelusta esimerkin. Yhdysvaltojen ilmavoimissa oli 1950-luvun alussa omituinen ongelma, sillä piloteilla oli vaikeuksia hallita koneita. Kävi ilmi, että koneiden ohjaamot oli mitoitettu laskemalla satojen miesten mitoista keskiarvo. Keskiarvo oli huono mittari, sillä lopulta yksikään lentäjistä ei ollut näiden keskivertomittojen mukainen. Saarelan mielestä tämä on kuvaava esimerkki siitä, ettei verkkopalvelujakaan kannata miettiä peruskäyttäjälle.
”Jos palvelut toimivat hyvin sellaisille, joilla on vaikka lukivaikeuksia tai näköongelmia, ne varmasti toimivat myös peruskäyttäjille.”

Juttua korjattu 10.12. Aiemmin jutussa luki, että Utahin yliopisto.