Elämää historian keskellä Suomenlinnassa

Viaporia eli nykyistä Suomenlinnaa voidaan kiittää Helsingin kasvusta ja pääkaupunkiasemasta. Nykyään paikka on tärkeä matkailu- ja virkistyskohde, mutta myös haluttu asuinalue.

MERILINNOITUKSEN rakentaminen Helsingin edustan saarille oli Ruotsin valtion suurin rakennushanke 1700-luvun puolivälissä. Venäjän vaikutusvallasta huolestunut Ranska tuki linnoituksen rakentamista huomattavalla rahasummalla.

Linnoitus sai nimekseen Sveaborg, joka suomeksi muuntui Viaporiksi. Siitä muodostui ruotsalaisena aikana kulttuurikeskus, jossa vietettiin vilkasta seuraelämää sekä harrastettiin musiikkia ja kirjallisuutta.

Venäläiset piirittivät Viaporia Suomen sodan aikana vuonna 1808. Lyhyen taistelun jälkeen komendantti Carl Olof Cronstedt luovutti linnoituksen venäläisille. Sodan seurauksena Suomi liitettiin vuonna 1809 osaksi Venäjän keisarikuntaa.

Krimin sodan aikana brittiläis-ranskalainen laivasto pommitti Viaporia kaksi päivää elokuussa 1855. Viapori kärsi hyökkäyksessä pahoja vaurioita. Helsinkiläiset seurasivat pommituksia sankoin joukoin Kaivopuiston kallioilta.

VIAPORI liitettiin Suomeen vuonna 1918 ja nimettiin Suomenlinnaksi. Noihin aikoihin ajoittuvat Suomenlinnan synkimmät vaiheet, jolloin sisällissodan jälkeisellä sotavankileirillä oli kesällä 1918 pahimmillaan yli 8 000 punavankia. Useat kuolivat nälkään ja tauteihin.

Suomenlinnaan tuli suomalainen varuskunta, mutta muustakin käytöstä keskusteltiin vilkkaasti. Sinne suunniteltiin jopa teollisuusalueen perustamista. Huonoon kuntoon päässeet muurit ja rakennukset haluttiin joka tapauksessa säilyttää niiden historiallisen merkityksen vuoksi. Kustaanmiekan ja Susisaaren saarista tehtiinkin museoalue vuonna 1919.

Toisen maailmansodan aikana Suomenlinnassa toimi ilmavalvontakeskus ja sukellusvenetukikohta sekä rannikkotykistö. Linnoitus siirtyi siviilihallintoon vuonna 1973. Puolustusvoimien yksiköistä ainoastaan Merisotakoulu jäi Suomenlinnaan.

Nykyisin Suomenlinna on yli 800 asukkaan kaupunginosa, jossa sijaitsee muun muassa kaupungin päiväkoti, koulu ja kirjasto. Suomenlinnan hoitokunta restauroi, ylläpitää ja hallinnoi Suomenlinnaa sekä vuokraa suurinta osaa Suomenlinnan 350 vuokra-asunnosta. Asunnot arvotaan tasapuolisuuden takaamiseksi hakijoiden kesken.

SUOMENLINNAN historiaa ja perinteitä vaalimaan perustettiin Ehrensvärd-Seura, mutta nykyisin historiallisten rakennusten ylläpitoon Suomenlinnan hoitokunnan vastuulla. Seura kuitenkin yhä ylläpitää Ehrensvärd-museota Komendantin talossa ja kahvilaa Piperin puistossa.

Ehrensvärd-Seuran kehityspäällikkö Carita Wilenius-Rantalan mielestä Suomenlinna on ainutlaatuinen ympäristö, koska siellä voi hahmottaa pähkinänkuoressa Helsingin historian kolme vuosisataa.

”Viaporin linnoituksen perustaminen oli valtava piristysruiske pikkuisen Helsingin kasvulle. Ne muodostivatkin yhdessä eräänlaisen kaksoiskaupungin, jossa väkiluku kasvoi, vauraus lisääntyi ja uudet keksinnöt levisivät”, Wilenius-Rantala kertoo.

Suomenlinnassa on kuusi museota, ravintoloita, kahviloita ja käsityöläisten työtiloja. Telakalla kunnostetaan puisia purjealuksia Viaporin telakka ry:n johdolla. Taidekoulu Maa kouluttaa ammattitaiteilijoita ja järjestää kuvataidekursseja. Suomenlinnan vankilan vangit korjaavat Suomenlinnan rakennuksia sekä hoitavat saaren maisemaa.

”Suomenlinnassa on hyvin tunnelmallista syksyllä pimeän aikaan. Suosittelen iltakävelyä hiljaisuudesta ja tähtitaivaasta nauttien sekä pistäytymistä johonkin avoinna olevista taidenäyttelyistä. Kannattaa osallistua myös suositulle Kurja Viapori -kierrokselle. Lopuksi voi mennä lämmittelemään vaikka Linna Bariin tai Suomenlinnan Panimoon”, vinkkaa Wilenius-Rantala.

Saarelaisuus kasvattaa omatoimiseksi

SALLA PYYKKÖNEN on yksi asuntoarvonnan onnekkaista. Hän on asunut Suomenlinnassa eli ”Suokissa” seitsemän vuotta puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa. Lapset ovat olleet mantereella ruotsinkielisessä päiväkodissa ja koulussa, koska Suomenlinna tarjoaa ainoastaan suomenkielisiä palveluja.

Suomenlinna on Pyykkösen mielestä kuin pieni kylä, jossa muihin asukkaisiin tutustuu helposti. Naapureiden ovikelloa voi soittaa etukäteen sopimatta, ja huonekalut löytävät somen avulla uudet omistajat, kun joku muuttaa pois tai vaihtaa asuntoa.

”Monet suokkilaiset kokevat olevansa ensin saarelaisia ja sitten vasta helsinkiläisiä. Usealla asukkaalla on oma vene, jolla voisi käydä mantereen puolella kaupassa ja hoitamassa muitakin asioita, jos veneen pystyisi jättämään kaupungilla jonnekin. Tällaista arjen merellistä Helsinkiä toivoisin kehitettävän matkailijoiden palvelujen rinnalla”, Pyykkönen toteaa.

Pyykkönen kokee, että Suomenlinna on samanaikaisesti sekä turvallinen että riskialtis paikka lapsille. Autoliikenne on pääsääntöisesti huoltoajoa. Lähes kaikki tuntevat toisensa, ja sekä omista että toisten lapsista huolehditaan yhtä lailla. Jyrkät kalliot, linnoituksen muurit ja ympäröivä meri tarjoavat kuitenkin vaaranpaikkoja kaiken-ikäisille.

”Lapset oppivat hyvin omatoimisiksi. He kasvavat siihen, että osaavat olla varovaisia. Lapsiperheille on lisäksi paljon toimintaa, jota järjestävät esimerkiksi koulun vanhempainyhdistys ja monet muutkin paikalliset yhdistykset”, Pyykkönen kertoo.

Haastavinta Pyykkösen mielestä on arjen logistiikka, kuten esimerkiksi isojen tavaroiden tuonti saarelle.  Ei ole myöskään kovin nopeaa tai helppoa noutaa jotain unohtunutta tavaraa kotoa tai kaupungista — erityisesti talviaikataulun aikaan. Asioihin oppii kuitenkin suhtautumaan ajan myötä luonnollisesti.

Lähteet: Suomenlinna.fi, suomenlinnatours.fi, Wikipedia, Viapori-Suomenlinna. Kolmen valtakunnan linnoitus 1748-2021. Toim. Jussi Nuorteva ja Päivi Happonen.