Pidetään vesistöistä huolta

Kasvavan kaupungin täytyy seurata, että ympäristö ei kärsi. Helsinki pitää tiukasti silmällä arvokkaita vesistöjään.

Nelisenkymmentä lampea, vajaa kolmisenkymmentä puroa ja ihmeellinen Itämeri – siinä Helsingin vesistöt, joita apulaistutkija Markus Lauha kaupunkiympäristön toimialalta seuraa työkseen.

Helsingin vesien tila on mennyt sekä hyvään että huonoon suuntaan. Helsingissä on otettu isoja edistysaskelia, mutta esimerkiksi Itämeren rehevöityminen jatkuu. Siinä helsinkiläisten osuus on tosin pieni: Itämeri on matala meri ja sillä on laaja valuma-alue, josta ravinteita pääsee mereen.

”Roskaantuminen on silti yhä iso ongelma Helsingissä. Vaikka ollaan valistuneempia, ihmisiä on enemmän ja rantoja käytetään virkistykseen paljon”, sanoo Lauha.

Kaupungilla on veneitä, jotka keräävät isompia roskia mereltä, ja vapaaehtoisten tempauksin puhdistetaan rantoja. Mikromuovien keräämiseen ei ole vielä kunnon teknisiä ratkaisuja, joten Lauhan mukaan on tärkeämpää pyrkiä välttämään mikromuovien syntymistä ja huuhtoutumista mereen.

Iso osa Lauhan työstä on näytteiden keruuta ja niiden analysointia. Puroista ja lammista otetaan näytteet pari kertaa vuodessa, ellei ole syytä epäillä päästöjä.

”Teollisuudesta tai rakennustyömailta pääsee silloin tällöin puroihin haitallisia aineita, jos ympäristölainsäädäntöä ei ole seurattu. Ympäristöhaitat ovat usein paikallisia, mutta vakavia”, Lauha sanoo.

Itämereltä otetaan näytteitä taajemmin. Lahtien vedenlaatua seurataan silloin tällöin, ja kahdestatoista eri pisteestä otetaan näytteet kahden viikon välein. Tarkoituksena on seurata erityisesti puhdistetun jäteveden vaikutuksia.

”Jätevesien käsittely on mullistunut muutamassa vuosikymmenessä. Ei ole kauaa siitä, kun vedet menivät lähes käsittelemättöminä lahtiin, kun nyt käsitelty vesi lasketaan kauemmaksi ja se on varsin puhdasta”, Lauha sanoo.

Onnistumisia todella on. Menneiden aikojen kuvauksissa Töölönlahti on haiseva ja seisova lätäkkö. Nykyisin tunneli kantakaupungin alitse auttaa veden vaihtumisessa, eikä missään Helsingin lahdissa ole enää erittäin huono vedenlaatu.

”Lännessä on keskimäärin enemmän lahtien rehevöitymisongelmia kuin idässä, ja se johtuu Vantaanjoesta, joka vaikuttaa enemmän länteen päin”, Lauha kertoo.

Nykyisin rantarakentamista suunnitellaan myös paremmin, ja roskaantumista pyritään kovasti välttämään. HSY kehittää viemäriverkkoaan, ja erilaisilla hankkeilla pyritään puhdistamaan hulevesiä ja estämään haitallisten aineiden valuminen mereen. Lisäksi Sirpalesaareen on saatu veneenpohjapesuri.

Tehtävää jää väistämättä myös kaupunkilaisille. Herkkää Itämerta on syytä miettiä arjessa. Esimerkiksi sillä on väliä, peseekö mattoja meressä tai kaataako haitallisia aineita viemäriin.

Silti merestä kannattaa myös nauttia, varsinkin näin kesällä. Lauhan suosikkirannat ovat merellisessä Lauttasaaressa. Myös Vanhankaupunginlahden monimuotoinen luonto on hänelle tärkeä. Kalastajana hänellä on yksi erityinen toive kaupunkilaisille.

”Rannoilla näkee paljon kalastussiimoja, joihin eläimet voivat takertua, ja jotka hajoavat muoviksi mereen. Luontoon ei pitäisi jättää mitään, mitä on tuonut mukanaan.”