HAM Helsingin taidemuseon johtaja Arja Miller: ”Taide pukee sanoiksi sen, mitä me emme osaa”

HAM Helsingin taidemuseo on saanut Arja Milleristä johtajan, joka uskoo lähestyttävään ja yllättävään nykytaiteeseen. Kesällä se levittäytyy myös Vallisaareen. On uuden Helsinki Biennaalin aika!

Taulut roikkuvat epätavallisen matalalla ja lattialle piirretty viiva kiemurtelee salien välillä. Kengät jäivät eteiseen. HAM Helsingin taidemuseon ”Kevätlaitumelle” -näyttely on suunnattu erityisesti lapsille ja perheille.

”On keväisiä ja kesäisiä tunnelmia ja naivistisiakin teoksia, joita meillä on aika harvoin esillä. Tässä mennään HAMin juurille, sillä teokset kuuluvat Bäcksbackan kokoelmaan, jonka kaupunki sai lahjoituksena 1970-luvulla. Kuraattorimme Sanna Tuulikangas on tehnyt valinnat. Menihän oikein?”, HAMin uusi johtaja Arja Miller kysyy museon viestintäsuunnittelija Reetta Haarajoelta.

Millerillä on juttua tehdessä takana ensimmäinen kuukausi HAMissa. Hän on palannut eräänlaiseen lähtöruutuun, sillä hänen uransa taidemuseoissa alkoi juuri täältä reilut 20 vuotta sitten. Miller toimi Helsingin kaupungin taidemuseon vastaavana museolehtorina.

Sen jälkeen hän on kuratoinut taidetta Nykytaiteen museo Kiasmassa ja Espoon modernin taiteen museo EMMAssa, siis huolehtinut museoiden taidekokoelmista sekä suunnitellut ja ollut toteuttamassa erilaisia näyttelyitä ja taiteilijayhteistöitä.

”Asiantuntijan tulee tietää taiteesta se, mitä kaikki eivät tiedä, mutta taiteen katsojina kaikki lapsia myöten ovat tasavertaisia. Lapsissa on ihanaa se, että he eivät mieti, mitä pitäisi ymmärtää, vaan he tekevät rohkeasti itse tulkintoja. Se innostaa”, Miller pohtii ja viittaa omiinkin kokemuksiinsa. Nykyisin perheen lapset ovat aikuisia, jotka käyvät museoissa omatoimisesti.

Helsingin keskusta pursuaa taide-elämyksiä, sillä Amos Rex, Ateneum ja Kiasma ovat ihan naapurissa. Mikä tekee HAMista erityisen?

”HAMin tekee erityiseksi paitsi sen kunnianhimoiset ja lähestyttävät näyttelyt myös joka toinen vuosi järjestettävä Helsinki Biennaali sekä julkinen taide. On fantastista, että Helsinki satsaa julkiseen taiteeseen ja luo taidekokemuksia kaupunkilaisille ja työllistymismahdollisuuksia taiteilijoille”, Miller sanoo.

Kaupunki käyttää prosentin julkisten rakennushankkeiden budjetista taidehankintoihin. HAMissa on juuri esillä Alma Heikkilän jättimäinen tilausteos ”(+,+)”, joka päätyy lopulta Käpylän peruskouluun. On maalia ja kipsiä, matoja ja lehtiä, ”monilajisia sotkeutumisia ja rinnakkaiseloa”.

HAMin yli 10 000 teoksen kokoelmista yli 500 on julkista taidetta eli eri puolilla kaupunkia olevia historiallisia ulkoveistoksia, ympäristötaiteen teoksia ja uusia tiettyyn paikkaan tehtyjä tilausteoksia. Joukkoon kuuluu Suomen kansallisrunoilijan J. L. Runebergin pronssinen muistomerkki Esplanadilla ja Jacob Dahlgrenin vaaleanpunainen, massiivinen ja kiemurteleva teräsveistos ”Early One Morning, Eternity Sculpture” Capellanaukiolla Kalasatamassa.

”Olemme kaupungin oma, lähestyttävä taidemuseo. Taide herättää ajatuksia ja tunteita, innostaa, saa olemaan eri mieltä”, Miller linjaa. Hän tunnustautuu idealistiksi taiteen suhteen.
”Taide pukee sanoiksi sen, mitä me emme osaa.”

Helsinki Biennaali on viimeistä silausta vaille valmis, ja se avautuu yleisölle 11.6. HAMin tuottama taidetapahtuma levittäytyy jälleen Vallisaareen, mutta myös taidemuseoon ja julkiseen tilaan vastuullisuusohjelmansa mukaisesti.

Helsinki Biennaali on haluttu tuottaa mahdollisimman kestävästi sosiaalisista, taloudellisista, kulttuurisista ja ympäristönäkökulmista. Esimerkiksi liikuntaesteisten voi olla helpompaa mennä museoon kuin liikkua korkeuseroiltaan vaihtelevassa Vallisaaressa.

”Vastuullisuus näkyy myös taideteosten monimuotoisuudessa, ne edustavat erilaisia identiteettejä. Odotan muun muassa Danielle Brathwaite-Shirleyn roolipeliä, joka muuttaa saaren queer-näyttämöksi ja astumista digitaalisesta taiteestaan tunnetun Keikenin Henkien taloon”, Miller sanoo.

Hänelle Vallisaareen meno tulee olemaan paljon muutakin kuin taidetta, sillä Miller on veneillyt koko ikänsä ja rakastaa merta, saariluontoa ja erityisesti Vallisaarta, koska siellä on jännittävää historiaa ja ainutlaatuisen monimuotoista luontoa, kuten kymmeniä eri perhos- ja lepakkolajeja.

Biennaalin teemaksi valittu ”Uusia suuntia voi syntyä” viittaa vaihtoehtoiseen tapaan elää maailmassa ja ymmärtää sitä — sekä kuvitella muita mahdollisia tulevaisuuksia. Se saa miettimään, minkä linjan HAM tulevaisuudessa valitsee. Miller on aloittamassa strategiaprosessia, johon henkilökunta osallistuu. Sen tulokset alkavat näkyä muutaman vuoden päästä.

”Uusia, yllättäviäkin suuntia voi syntyä unohtamatta läsnäoloa ja iloa. Nykytaide tulee varmasti olemaan osa HAMia tulevaisuudessakin, taide on kriittinen muutosvoima”, Miller sanoo työhuoneessaan. Sitä hallitsee jättimäinen kokouspöytä ja ikkunoista tulviva valo, mutta mahtuu niiden väliin taidettakin.

Millerin mukaan hiljattain säätiöksi ja kaupunkikonsernin tytäryhtiöksi muuttunut HAM on vapaa miettimään pitkiä yhteistyöprojekteja nimekkäiden taiteilijoiden ja kumppanien kanssa. Jollakin aikavälillä taidemuseo tarvitsee uuden kotipaikan, sillä Tennispalatsi on myynnissä. Lähivuosina selviää, minne tie vie.