Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman: ”Ihmiset tekevät yhdenvertaisuudesta totta”

Palvelut pitää suunnitella kaikille, ei ”keskivertoihmisille”, korostaa yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman.

Kristina Stenmanilla on takana lähes kaksi vuotta yhdenvertaisuusvaltuutetun työtä. Onko jokin yllättänyt hänet? Stenman on hetken hiljaa.
”Ajattelen entistä vahvemmin, että yhdenvertaisuuden toteutuminen on hyvin paljon kiinni siitä, miten koulutus, työelämä ja palvelut toimivat. Kohdellaanko erilaisten ryhmien jäseniä arjessa yhdenvertaisesti?”, Stenman kertoo ja viittaa maamme moninaisuuteen.

Yhdenvertaisuuslaki ja muu yhdenvertaisuutta tukeva lainsäädäntö antavat siis vain pohjan yhdenvertaisuuden suunnittelutyölle ja viemiselle arkeen. Lait eivät saa jäädä kauniiksi ajatuksiksi.
Juristitaustaisella Stenmanilla on käytännön työkokemusta Pakolaisneuvonnan juristina ja toiminnanjohtajana. Hän kiinnostui ihmisoikeuksista jo opiskeluaikana ja oli mukana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa apartheidin vastaisessa työssä.
”Tiananmenin verilöyly Kiinassa oli pysäyttävä tapahtuma minulle tuona aikana.”

Yhdenvertaisuusvaltuutettuna Stenman valvoo yhdenvertaisuuslain noudattamista, edistää yhdenvertaisuuden toteutumista ja ehkäisee syrjintää. Lisäksi hän toimii kansallisena ihmiskaupparaportoijana ja vuoden 2022 alusta myös naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana.

Stenman korostaa, että kunnilla on merkittävä rooli yhdenvertaisuuden edistämisessä. Ovathan ne suuria työllistäjiä, koulutuksen ja palvelujen tarjoajia. On vuokra-asuntoja, varhaiskasvatusta sekä vapaa-ajan tekemistä.

Stenmanista Helsingin kaupunki Suomen suurimpana tekee hyvää yhdenvertaisuustyötä, ja se on jo pitkään panostanut omaan tiedontuotantoon suunnitelmien ja seurannan tukena.
”On tiedettävä lähtötaso, jotta voi mitata edistystä. Helsinki on ollut melko lailla etukenossa ja ymmärtää, että esihenkilöillä on suuri rooli yhdenvertaisuuden edistämisessä. Kaupungin palveluksessa on myös aika paljon maahanmuuttajataustaisia ihmisiä”, hän sanoo. Vieraskielisten osuus Helsingin henkilöstöstä kasvaa ja on 9,2 prosenttia.

Helsinki käyttää osassa rekrytoinneistaan anonyymia rekrytointia estääkseen syrjintää ja edistääkseen henkilöstön monimuotoisuutta. Tällöin työhakemuksista piilotetaan työnhakijoihin
liittyvä tieto, kuten nimi, ikä, sukupuoli, osoite ja äidinkieli.
Helsingin yliopiston tutkija Akhlaq Ahmadin tutkimus kertoo, että vieraskielisen nimen omaavien ihmisten on moninkertaisesti vaikeampaa saada töitä verrattuna suomalaisen nimen omaaviin.

Stenman painottaa, että työ ei tähän lopu. Seuraava askel on se, että työnantajat edistävät aktiivisesti työpaikan moninaisuutta. He voivat esimerkiksi kertoa työpaikkailmoituksissaan, että työnantaja rohkaisee eritaustaisia henkilöitä hakemaan ja että työpaikka on esteetön ympäristö.

Parannettavaakin Helsingin kaupungilla on. Stenmanin mukaan yksittäinen suuri asia on rakennetun ympäristön suunnitteleminen, korjaaminen ja hoitaminen niin, että kaikki voivat liikkua esteettömästi, eivät vain ”keskivertoihmiset”.

”Viime talven lumitilanne eristi monet vammaiset henkilöt sisätiloihin pitkiksi ajoiksi. Meille on tullut yhteydenottoja myös koulutuksen ja asunnonvuokrauksen syrjintätilanteista.”

Syrjintätilanteessa Stenman voi pyytää tilanteesta selvitystä ja ottaa kantaa, onko kyse syrjinnästä. Sen jälkeen voi seurata sovinto, mihin kuuluu usein anteeksipyyntö ja rahallinen hyvitys.
Miten hän jaksaa tehdä työtä, joka selkeästi innostaa häntä, mutta myös haastaa?
”Näen, että osaaminen ja kiinnostus yhdenvertaisuuden teemoihin ovat vahvistumassa. Saan tehdä työtä valtavan sitoutuneen, osaavan, innostuneen työyhteisön kanssa. On tietysti raskasta, kun kohtaamme vaikeaa, pitkäkestoista syrjintää, joskus isojenkin toimijoiden taholta, johon on joskus
vaikea puuttua.”

Helsinki on ollut melko lailla etukenossa yhdenvertaisuusasioissa.

Kristina Stenman

Pohtiessaan yhdenvertaisuuden tilaa Suomessa Stenman näkee kahtiajakoisuutta. On upeita saavutuksia, kuten hiljattain toteutettu yhdenvertaisuusvaltuutetun ja oikeusministeriön
”Olen antirasisti” -kampanja, johon osallistui yli 150 organisaatiotoimijaa. Antirasismi tarkoittaa sitä, että myöntää rasismin olemassaolon ja sitoutuu kitkemään sitä aktiivisesti pois. Mutta sitten se mutta: Suomessa kuulee paljon rasistista vihapuhetta osana yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi osaa suomalaisista rodullistetaan, jolloin heihin liitetään tiettyjä oletuksia ihonvärin, kansallisuuden tai muun asian perusteella.
”On surullista, että vihapuhetta on jopa eduskunnassa. Onneksi meillä on upeita nuoria aktivisteja, jotka pitävät esillä saamelaisten, romanien, vammaisten ja eri vähemmistöihin kuuluvien näkökulmia.”

Jokaiselle helsinkiläiselle hänellä on toive.
”Jos mustalle lapselle huudetaan bussissa tai muunkieliselle sanotaan pahasti töissä, mene väliin syrjityn tueksi ja osoita, että syrjivä toiminta ei ole hyväksyttävää. Myös organisaatioiden on tärkeää toimia aktiivisesti syrjintää ja rasismia vastaan.”