Virpi Suutari Minun Helsinkini -palstalla: Ylevä arkkitehtuuri kohottaa itsetuntoa

Virpi Suutari arvostaa julkisia rakennuksia, jotka nostavat helsinkiläiset arjen yläpuolelle ja lisäävät ylpeyttä kotikaupungista.

Mistä aiot kertoa seuraavaksi?

En vielä tiedä, sillä dokumenttielokuva Alvar ja Aino Aallosta matkaa maailmalla ja YLE:n Kansanradio-ohjelmaan pohjautuva lyhytelokuva on valmis, ja olen uuden äärellä. Se aiheuttaa alakuloakin. On päätettävä, mikä asia alkaa kiinnostaa niin paljon, että sen parissa haluaa viettää useita vuosia. Lukemalla ja tutkimalla asioita sekä tapaamalla ihmisiä se selviää.

Mitä ajattelet Alvar Aallon jäljistä Helsingissä?

Alvar Aalto katkeroitui siitä, että hänen keskustasuunnitelmastaan toteutui vain Finlandia-talo, mutta hänen estetiikkaansa on vaikka missä. Ei tarvitse kuin tarttua Akateemisen Kirjakaupan ikoniseen ovenkahvaan ja todeta, kuinka hyvältä se tuntuu. Sykähdyttävä tila kourutiiliseinineen ja yksilöllisine huonekaluineen on myös Kelan pääkonttori, joka on nykyään valitettavasti suljettu yleisöltä. Kaikille avoimilla julkisilla ja arjen yläpuolella olevilla rakennuksilla on valtava merkitys kaupunkilaisten itsetunnolle ja ylpeydelle kaupungista. Uusimpiin esimerkkeihin kuuluu Oodi ja koko Töölönlahden alue. Kaupunkisuunnittelussa tarvitaan aina visionäärejä.

Miten olet helsinkiläistynyt kainuulaisena?

Opiskelin alun perin tiedotusoppia Tampereella, ja tulin tänne silloiseen Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan valokuvausta sivuaineena ja tekemään töitä muun muassa Helsingin Sanomiin ja Imageen. Pääsin mukaan ammatillisiin kuvioihin, mutta kaupunki tuntui ankealta ja vieraalta. Kun sain perheen, liikuin enemmän eri alueilla. Kuljimme lastenvaunujen kanssa minulle uusissa paikoissa Kasvitieteellisessä puutarhassa, Hietaniemen hautausmaalla ja meren rannoilla, ja aloin juurtua tänne. Tuli olo, että kaupunki kuuluu myös minulle.

Millainen paikka Tapanila on asua?

Tapanilalaisilla on vahva kyläidentiteetti. He tuntevat toisensa, mistä tulee tuttu ja turvallinen tunne. Täällä on ollut hyvä asua lasten kanssa, sillä he menivät muiden mukana varpusparvena paikasta toiseen. Nyt täällä on uusi lapsiperhesukupolvi. Viihdymme yhä, sillä asuminen on muutakin kuin seinät – rakkaita ystäviä ja paikkoja. Lähijuna on myös hyvä paikka seurata elämää.

Millaista Helsingissä on maaliskuussa?

Kevät on minulle tärkein ja elähdyttävin vuodenaika. On valoa, tuoreutta ja raikkautta, joskin pyöräilijänä tunnen hyvin katupölyn. Tuoksujen lisäksi äänimaailmakin muuttuu, sillä kengät kopisevat katua vasten. Ihmiset alkavat pukeutua aistikkaammin ja katselevat toisiaan uteliaammin.

Missä sinut voi nähdä vapaa-ajalla?

Olemme purjehtineet ja veneilleet vuosien ajan. Kun vene irtoaa rannasta, huolet kaikkoavat. Pidän myös taidegallerioissa kiertelystä keskustan liepeillä, sillä dokumenttielokuvaohjaajana valokuvat ja maalaustaide ovat minulle tärkeitä impulssien antajia. Niiden avulla voin kertoa kuvaajalle tulevan elokuvan tunnelmasta. Viehätyn keskustakortteleiden kivijalkakaupoistakin, ja toivon niiden pysyvän elävinä, sillä ne ovat tärkeä osa kaupunkilaisuutta.

Virpi Suutari

Ohjaaja, palkittu dokumentaristi.
→ Euphoria Films -tuotantoyhtiö puoliso Martti Suosalon kanssa.
→ Uusin dokumenttielokuva kertoo arkkitehtipariskunta Alvar ja Aino Aallosta.
→ Asuu Tapanilassa ja asunut Helsingissä lähes 30 vuotta.

Kolme vinkkiä: Katso Helsinkiä uusin silmin

1. Suomenlinna ja keskusta näyttävät ihan toisenlaisilta Vallisaaresta: on aavaa merta ja paljon rannikkoa.
2. Ravintola Savoysta on uskomaton näkymä keskustaan – ihan kuin olisit Pariisissa renessanssirakennusten seurassa. Aino Aallon kädenjälki näkyy sisustuksessa.
3. Aaltojen modernistinen, mutta kodikas kielioppi juhlii Aaltojen kodissa Riihitiellä Munkkiniemessä, jossa on työtilakin. Myöhempi ateljee on Tiilimäellä.