2. Muutokset toimintaympäristössä

Vuonna 2017 strategiassa tunnistettiin keskeisinä kaupungin toimintaan vaikuttavina globaaleina muutosvoimina ilmastonmuutos, digitalisaatio, kaupungistuminen, ikääntyminen ja kasvava segregaatio. Paikallisen toimintaympäristön muutoksen osalta tunnistettiin edelleen jatkuvat muutostekijät, kuten väestön kasvu erityisesti lasten, nuorten ja vanhusten osalta, Sote- ja maakuntauudistus sekä palvelutarpeen muutokseen vastaaminen. Terveydellisistä eroista väestöryhmittäin ja alueittain oltiin huolissaan myös nyt päättyvän strategiakauden alussa. Suurin osa helsinkiläisistä voi hyvin, mutta terveyteen ja elinoloihin liittyvät ongelmat ovat koronakriisin myötä kiihdyttäneet kasautumistaan. Vuonna 2017 ennustettiin ympäristökysymysten roolin ja merkityksen kasvavan kuten myös strategiakauden päättyessä 2021. Strategia pyrki vastamaan globaaleihin ja paikallisiin muutosvoimiin viiden osa-alueen kautta. Tavoitteena oli poikkileikkaava ja kokonaisvaltainen toiminnan ja toimintakulttuurin kehittyminen, joka mahdollistaisi Helsingin kestävän kasvun ja kilpailukyvyn muutosten ristipaineessa ja kasvavassa kansainvälisessä kilpailussa.

Strategiakauden aikana toimintaympäristön muutos on kehittynyt osittain oletetusti, mutta globaali pandemia toi siihen myös huomattavia, ennakoimattomia muutoksia. Koronakriisin myötä sosiaalinen ja terveydellinen eriytyminen on jatkunut, erityisesti nuorten pahoinvointi lisääntynyt ja taloudellinen epävarmuus on kasvanut. Talouden ennustettavuus on edelleen koronakriisin vaikutuksesta heikko. Työllisyysnäkymät eivät ole hyvät.

Helsingin erityispiirteet, esim. verrattain nuori väestö, kansainvälinen ja monikulttuurinen, monipuolinen elinkeinorakenne ja palveluvaltaisuus ovat sekä suojanneet että altistaneet koronaepidemian taloudellisille ja sosiaalisille vaikutuksille. Helsingin vetovoimaisuudessa on hetkellisiä häiriöitä kriisin johdosta, mutta toistaiseksi ei ole merkkejä pysyvämmästä muutoksesta. Koronaepidemian arvioidaan suhteellisesti heikentäneen kaupungin ennestään vahvan veropohjan kasvunäkymiä. Koronaan sairastumisten lisäksi merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat kriisin jälkeen erityisesti lasten ja nuorten oppipolkuihin ja hyvinvointiin sekä jo ennen kriisiä kärsineisiin väestöryhmiin tulee kiinnittää huomiota. Työmarkkinoilla varsinkin osa palvelusektorista (erit. matkailu- ja ravintola-ala) sekä kulttuuri- ja tapahtuma-ala ovat ongelmissa. ICT-, teknologia ja asiantuntijapalveluiden työllisyys on sen sijaan kasvanut.

Maailmantalouden palautuminen koronakriisin jälkeen on alkanut, mutta sen kulkua on edelleen vaikeaa ennustaa. Koronakriisi myös nopeutti jo alkaneiden globaalien muutosten kehittymistä. Esimerkiksi digitalisaation nopeutuminen, verkkokaupan lisääntyminen ja etätyö tulevat olemaan edelleen kehittyviä trendejä. Lisäksi ilmastokriisin vastainen taistelu ei ole edennyt odotetusti. Maailman eriarvoistuminen ja YK:n Agenda 2030 tavoitteiden karkaaminen ovat keskeisiä muutosvoimia seuraavalle strategiakaudelle siirryttäessä.